Moni varmaan muistaa jännittyneen ilmapiirin, kun koulun biologian tai terveystiedon tunnilla käsiteltiin seksuaalisuutta. Itse muistan rippikoulusta tilanteen, jossa punasteleva pappi kuittasi koko aihepiirin mainitsemalla, että tärkeä asia avioliitossa on myös seksi.

Opetuksessa on edistytty noista ajoista, mutta parannettavaa löytyy vieläkin. Kokeneet seksuaalikasvattajat Susanna Ruuhilahti ja Katriina Bildjuschkin tarttuivat toimeen, kun tutkija Osmo Kontula toivoi lisää opettajille tarkoitettua seksuaalikasvatusmateriaalia. Syntyi kirja Seksiä vaatteet päällä, jossa korostetaan seksuaalisuuden monimuotoisuutta.

Ruuhilahti kuvailee seksuaalisuutta kauniiksi, elämää rikastuttavaksi asiaksi, johon liittyy eettisiä, psyykkisiä ja ympäristöllisiä tekijöitä. Se on itsensä rakastamista sekä toisen ihmisen kohtaamista ja hyväksymistä.

– Ihminen on seksuaalinen olento, mikä näkyy arjessa kaikessa toiminnassa. Se on paljon muutakin kuin vaatteiden riisumista ja seksikontaktissa olemista.

– Seksuaalisuus on myös ihmisen intiimein alue. Jos siinä kokee huonoa kohtelua, kuten henkistä ja fyysistä väkivaltaa, vaikuttaa se selvästi hyvinvointiin.

Ihminen aistii jo kohdussa

Seksuaalikasvatuksessa on Susanna Ruuhilahden mukaan paljolti kyse itsensä tuntemisen opettelusta. Hänestä me elämme tunnekylmässä yhteiskunnassa, jossa tunteista puhuminen ja niiden kohtaaminen on vähäistä. Varsinkaan surua, ahdistusta ja kiukkua ei saisi näyttää. Näiden asioiden käsittely auttaisi kuitenkin tulemaan paremmin toimeen ihmissuhteissa.

Tärkeänä osana seksuaalikasvatukseen kuuluu väkivallan, riskialttiin käytöksen ja sukupuolitautien ennalta ehkäiseminen.

– Tilastoista ilmenee väkivallan suuri määrä, mutta nuorten toisilleen tekemästä väkivallasta ei juurikaan puhuta. Uskon, että mitä enemmän nuoret kokevat kotona ja koulussa positiivista kohtelua, sitä vähemmän heillä on tarvetta kiusaamiseen ja väkivaltaiseen käytökseen. 

Ruuhilahden mielestä seksuaalikasvatus pitäisi aloittaa ennen vauvan syntymää, sillä lapsi aistii äitinsä mielentilan jo kohdussa. Kun lapsi syntyy, häntä kuuluu kosketella ja pitää hyvänä, jolloin hän tuntee olevansa rakastettu ja arvostettu. Lapsi myös oppii malleista, vanhempiensa yhdessäolosta.

– Ihmissuhdetaitojen opettelu on erittäin haastavaa. Kouluissa pitäisi antaa seurakuntien Virtaa välillämme -parisuhdekurssien tapaan opastusta siitä, mitä kaikkea parisuhteeseen voi liittyä, ja mitä tehdään, kun arki räjähtää tiskiin.

Opetukseen uusi näkökulma

Monissa päiväkodeissa on seksuaalikasvatusta, mutta sen määrä ja sisältö vaihtelevat melkoisesti. Susanna Ruuhilahti arvelee siihen osaltaan vaikuttavan, etteivät päiväkotien työntekijät tiedä, miten he voisivat käsitellä aihetta.

Hänestä päiväkodeissa pitäisi kannustaa moninaisuuteen. Eri yhteyksissä voitaisiin puhua erilaisista perhemalleista, sillä moni lapsi ei elä perinteisessä ydinperheessä. Tyttöjen ja poikien tiukoista roolimalleista olisi myös hyvä keskustella.

Kouluissa annetaan terveystiedon tunneilla seksuaalikasvatusta, joka keskittyy useimmiten ehkäisyyn ja sukupuolitauteihin. Ruuhilahti haluaisi opetuskulttuurin muuttuvan siten, että ihmistä ei ajatella pelkästään biologisena vaan tuntevana ja kasvavana olentona.

– Opetuksessa olisi tuotava enemmän esiin ajatusta, että seksuaalisuus on mahtava ominaisuus, voimavara sukupolvien ketjussa. Tähän liittyy sukupuolistereotypioiden purkaminen ja ihmisyyden kauneuden korostaminen.

– Minusta myös eri ammattialojen koulutukseen olisi tarpeen liittää tämäntyyppistä opetusta.

Leikillisyys tärkeä tekijä

Hyvä seksuaalikasvattaja on Susanna Ruuhilahden mielestä sellainen, joka ottaa huomioon lapsen ja nuoren kehitystason, tuntee nuorten maailmaa, tietää mistä puhuu ja mihin pyrkii sekä uskaltaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

– Ammattikasvattajan pitää haastaa nuoria pohtimaan asioita. Lähtökohtana on oltava luonteva käsitys siitä, että seksuaalisuus on mukana kohdusta hautaan. Tärkeää on myös miettiä, mitä seksuaalisuus merkitsee itselle. Seksuaalikasvatus ei ole koskaan täysin objektiivista ja arvovapaata, koska opettaja valitsee käsiteltävät aiheet.

Ruuhilahden ja Katriina Bildjuschkinin Seksiä vaatteet päällä -kirja sisältää erilaisia toiminnallisia harjoituksia, joita opettajat voivat hyödyntää tunneilla.

– Pieni harjoitus voi vapauttaa luokan tunnelmaa uskomattomasti. Ihmiseksi kasvamisessa pitäisi muutenkin korostaa leikin ja lapsenomaisen heittäytymisen merkitystä.

Seksuaalikasvatusta ei kuitenkaan saa jättää pelkästään koulun kontolle. Ruuhilahti toivoo, että vanhemmat pohtisivat omaa ja lastensa seksuaalisuutta. Hän uskoo, että jos vanhempi on sinut itsensä kanssa, hän voi vauhkoilematta keskustella näistäkin asioista lapsensa kanssa. On myös erittäin tärkeää, että vanhemmat seisovat tämän rinnalla, tapahtui mitä tapahtui. 

– Meidän on tarjottava lapsillemme välineitä mahdollisimman hyvään ihmisyyteen ja aikuisuuteen.

Ulkonäkö aiheuttaa paineita

Susanna Ruuhilahti on työskennellyt useita vuosia eri-ikäisille tytöille suunnatulla Tyttöjen Talolla, joka sijaitsee Hakaniemessä. Hän siis tietää tarkkaan, mitkä asiat askarruttavat nuoria.

– Tyttöjä kiinnostaa rakkaus ja seurustelu; pitääkö harrastaa seksiä ja mikä on normaalia käytöstä.

Talon keskusteluissa ovat tulleet esille myös ulkonäköpaineet. Kasvaminen ei ole helppoa, ja monilla on muun muassa finni- ja paino-ongelmia.

– Olisi ajateltava, että keho on sielun temppeli, jonka vuoksi on tärkeää kuunnella, mitä se kaipaa. On surullista, jos hyvältä näyttämiseen sisältyy pelkästään halua toisten katseiden palvelemiseen.

Ruuhilahti toteaa median ruokkivan nykyistä suorituskeskeisyyttä ulkonäössä ja kaikessa tekemisessä. Sitä paitsi yhdellä napinpainalluksella löytyy netistä ties minkälaisia seksi- ja pornosivustoja. Tämän tietäen hänestä tuntuukin ongelmalliselta, että jotkut aikuiset pitävät terveystiedon tunneilla annettavaa seksuaalikasvatusta yllyttämisenä seksin harjoittamiseen.

– Meidän aikuisten on luettava yhä tarkemmin ympäröivää kuvastoa ja keskusteltava siitä kriittisesti. Nuorille pitää osoittaa, ettei esimerkiksi ulkonäössä ja seksuaalisuudessa ole yhtä normia, vaikka media tuntuu sellaista työntävän.