Helsingin väestö tulee seuraavien vuosikymmenten aikana muuttumaan huomattavasti. Väestö vanhenee, Helsinki tarvitsee uutta työvoimaa ulkomailta ja kaupunki viehättää asuinympäristönä yksineläjiä nykyistäkin enemmän.

Helsingin kaupungin väestöennusteen mukaan helsinkiläisiä tulee vuonna 2030 olemaan 619 000. Helsingin nykyisten rajojen sisällä asuu siis Mikkelin asukasluvun verran enemmän ihmisiä kuin nyt.

Koko Helsingin seutu tulee kasvamaan oletettavasti vielä nopeammin. Alueelle odotetaan muuttavan yhteensä 300 000–400 000 ihmistä.

Uusia asukkaita saapuu Helsinkiin yhtä paljon ulkomailta ja muualta Suomesta. Ennusteen mukaan luonnollinen väestönkasvu jatkuu vähintään nykyisen tasoisena 2010-luvulla, minkä jälkeen se hidastuu 2020-luvulla merkittävästi ja loppuu kokonaan 2030-luvulla. Sen jälkeen helsinkiläisiä kuolee enemmän kuin syntyy.

Tulevaisuuden pääkaupunkilainen on siis usein vanhus, maahanmuuttaja tai yksineläjä. Miten he haluavat asua?
– Tilavasti, vastaa kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara .

Hän ennustaa, että elintaso nousee, mikä näkyy suoraan haluttujen asuinneliöiden määrässä.

Tuskin rikkaus silti jakautuu tasaisesti tulevaisuudessakaan. Elintasoerot ja eriarvoistuminen ovatkin suuria haasteita myös kolmen kasvavan helsinkiläisryhmän kohdalla. Esimerkiksi osa sinkuista pärjää hienosti, mutta lähes kaikki asunnottomat ja 77 prosenttia Helsingin sosiaalihuollon asiakkaista on yksineläjiä.

Vauras eläkeläisväki ostaa luksusasunnot

Väestön ikääntyminen näkyy sosiaaligerontologian professorin Antti Kariston mukaan ensin katukuvassa, vasta sitten vanhainkodeissa ja vastaavissa ikäihmisten paikoissa.
– Jo nyt kuusikymppiset naiset kansoittavat teattereita, uimahalleja ja toreja.

Lähivuosikymmeninä on luvassa nuorten vireiden eläkeläisten esiinmarssi. Useilla heistä on myös rahaa kuluttaa. Monet Helsingin kalliista luksusasunnoista myydään Vaattovaaran mukaan tälläkin hetkellä hyvin toimeentuleville eläkeikäisille.

Karisto toteaa, että Suomessa on yleensä ollut tapana jäädä asumaan sinne missä työtkin on tehty. Sen sijaan lontoolaisista ja pariisilaisista noin neljännes muuttaa pois suurkaupungista eläkkeelle jäätyään.

Suomessa moni on haluton muuttamaan vanhempana pois tutusta asunnosta. Ikääntyvää väestöä pitää Helsingissä myös palvelujen läheisyys.

­­– Vaikka tilantarve vähenee, ei ole itsestäänselvyys, että ihmiset hakeutuisivat pienempään asuntoon, Karisto kertoo.

Tilanne luo haasteita monille Helsingin hissittömille kerrostaloille. Enää hissitöntä pienkerrostaloa ei saa edes rakentaa.

Tekniikka auttaa pärjäämään kotona

Vuoteen 2030 mennessä 75–84-vuotiaiden määrä tulee kasvamaan Helsingissä yli 70 prosenttia nykyisestä. Kun ihminen ikääntyy, hänen voimansa eivät riitä loputtomiin suuren kerrostaloasunnon siivoamiseen tai rintamamiestalon pihan lumen luontiin.

Kariston mukaan laitoksen ja kodin välimaastoon sijoittuville asumisratkaisuille tulee tulevaisuudessa kovasti kysyntää. Teknillisessä korkeakoulussa asian tiimoilta käy jo kova tohina.

TKK:n elektroniikan laitoksen laboratorioinsinööri Matti Linnavuo tekee selväksi, ettei mikään kone voi korvata elävää hoitajaa tulevaisuudessakaan.

– Me pyrimme kehittämään apuvälineitä, joiden avulla vanhus pystyy elämään itsenäisesti pidempään kotona. Tekniikka tarkkailee hänen liikkeitään ja terveyttään sekä ilmoittaa inhimillisille toimijoille ongelmatilanteista, kuten kaatumisesta.

Linnavuo visioi, että järjestelmä saattaisi ilmoittaa hoitohenkilökunnalle, jos vanhus ei ole koko päivänä käynyt keittiössä tai vessassa. TV-tuoli voisi mitata pulssin ja verenpaineen huomaamatta.

Linnavuon mukaan korkea ikä luo haasteita suunnitteluun.
– Ainoa asia, jonka hyvin vanha ihminen voi tehdä, on unohtaa aiemmin oppimaansa.

Linnavuon mielestä olisikin tärkeää, että ihmiset tutustuisivat hoitoelektroniikkaan jo varhain. Edellä esitetty liiketunnistejärjestelmä voisi toimia lapsiperheen asunnossa esimerkiksi lapsenvahtina tai varashälyttimenä loman aikana. 

Jos ihmiset tottuvat elektroniikkaan jo nuorina, se ei hämää heitä myöhemminkään. Linnavuon mukaan moni dementoitunutkin muistaa, miten käytetään vanhanmallista puhelinta, jossa numerot pyöritettiin.

Maahanmuuttajat tarvitsevat tilaa mummolle ja läksyille

Kaupunkimaantieteen professori Vaattovaara ennustaa, että Helsinkiin rantautuu lähivuosikymmeninä yli satatuhatta uutta asukasta ulkomailta. Hän luonnehtii sitä dramaattiseksi lisäykseksi muutamassa vuosikymmenessä. Nyt pääkaupunkiseudulla asuu noin 70 000 ulkomaalaistaustaista.

Ilman tulijoita Helsinki ei selviä. Kaupunki tarvitsee tulevina vuosikymmeninä kipeästi työvoimaa.

Kulttuurikeskus Caisan vastaavaa johtajaa Ahmed Akaria huolettaa asumisen kalleus Helsingissä. Etenkin ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajaperheet ovat isoja ja tarvitsevat tilaa. Runsaslapsisten perheiden jälkikasvulla täytyy olla mahdollisuus tehdä läksyjä rauhassa. Tällä hetkellä esimerkiksi isoja vuokra-asuntoja on aivan liian vähän.

Sosiologi Tuula Joronen muistuttaa, että maahanmuuttajien perhettä kasvattavat tulevaisuudessa usein vielä isovanhemmat.
– Hyvin harva somali laittaisi äitiään tai isäänsä vanhainkotiin. Venäläisetkin näkevät sen sydämettömänä, Joronen kertoo.

Vuokrataan kahden keittiön koti

Erilaiset elintavat tulisi ottaa asuntojen suunnittelussa monipuolisesti huomioon. Vaattovaaran mukaan kaikkialla ei esimerkiksi pidetä soveliaana, jos emäntä syö vieraiden kanssa samassa keittiössä. On siis perheitä, jotka tarvitsisivat hänestä toisenkin keittiön.

Myös maahanmuuttajien ruokailuajat saattavat aiheuttaa haasteita kerrostaloissa, joiden liesituuletinjärjestelmä on säädetty vetämään tehokkaimmin viiden ja seitsemän välillä. Monissa kulttuureissa illastetaan paljon myöhemmin.

Akarin mukaan olisi tärkeää, että asuntopolitiikka edistäisi kulttuuriryhmien vuorovaikutusta. Hän toivoo, ettei Itä-Helsinki tulevaisuudessa ghettoutuisi.

– Kun maahanmuuttajaperheitä keskittyy paljon samalle alueelle, kantaväestö tuppaa muuttamaan pois. Se ei ole tarkoituksenmukaista, Akar toteaa.

Kontaktit maanmiehiin ovat uussuomalaisille tärkeitä, mutta silti ainakaan somalit eivät Hanna Virtasen tekeillä olevan väitöskirjatutkimuksen mukaan pidä suurista keskittymistä. Virtanen haastatteli pääkaupunkiseudulla asuvia eri elämäntilanteissa olevia somalialaisia.

Yksinasuvakin hengittää vapaammin kaksiossa

Avioliittoon päätyneistä noin puolet eroaa, toisissa ja kolmansissa liitoissaan olevat vielä ensimmäisessä liitossaan eläviä useammin. Noin joka kymmenes elää koko elämänsä ilman paria. Kaupunkimaantieteilijä Vaattovaara uskoo, että yksineläjien määrä tulee kaupungissa kasvamaan lähitulevaisuudessa entisestään.

Pro yksinelävien puolesta -liikkeen perustajan Raija Eevan mukaan kaupunki on hyvä paikka asua yksin, koska siellä on paljon muitakin perheettömiä. Kaupungissa selviää myös ilman autoa, jonka ylläpitämistä Eeva pitää monelle yksineläjälle liian suurena menoeränä.

Yhteisössä tai omassa rauhassa

Saksassa puhutaan paljon ikääntyvien yksineläjien yhteisasumisesta. Eeva ei usko mallin yleistyvän Suomessa. Työssään diakonina hän on huomannut, että yksinelävät kaipaavat kyllä yhteisöllisyyttä, mutta valtaosa haluaa kuitenkin oman kodin ja rauhan.

Yksinelämistä Väestöliitossa tutkinut Eija Maarit Ojala on toista mieltä. Tutkimuksessaan hän huomasi, että yksineläjien keskuudessa saattaisi olla tilausta yksinhuoltajien tai sinkkujen yhteistaloille. Jokaisella olisi kyllä oma asunto, mutta samassa elämäntilanteessa olevat ja yhteisöelämästä kiinnostuneet ihmiset voisivat elää lähellä toisiaan.

– Lasten isovanhemmat saattavat elää kaukana, joten talon asukkaat voisivat luoda turvaverkkoa toinen toisilleen, Ojala pohtii.

Eeva taas kaipaa lisää pieniä kaksioita.
– Harva keski-ikäinen haluaa asua yksiössä. Vuodesta ja jopa vuosikymmenestä toiseen yksiössä asuminen saattaa olla hyvinkin epäinhimillistä elämää. Yksineläjäkin tarvitsee tilaa.