Helsingissä ikäryhmän huomioimista kehittävä pastori Juha Petterson arvioi, että ikäryhmän väheneminen kirkossa liittyy laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen. Uskonnollisuus ei ole hävinnyt, mutta nuorta aikuisväestöä eivät enää kiinnosta muutkaan instituutiot. Korkeakoulusihteeri Hannu Majamäki kirkkohallituksesta pitääkin kriittisenä kysymyksenä, löytääkö kirkko keinoja, joilla nuorten aikuisten uskonnollisuus myös jatkossa kanavoituisi kristinuskoon.

Tuore Nuorisobarometri osoittaa, että kristinusko on edelleen aikuisiän kynnyksellä olevien enemmistön arvojen pohja. Seurakunnista tekemistä etsiviäkin löytyy. Case Kallio -tutkimukseen haastatelluista aikuisiän alussa olevista joka viides sanoi, että voisi käydä uskonnollisessa tilaisuudessa ainakin kerran kuussa, jos tarjonta olisi mielekästä ja sopivaan aikaan. Nuorisobarometri kertoo sekin, että useampi nuori aikuinen olisi kiinnostunut käymään kirkon tilaisuuksissa kuin nykyään käy.

Monilla osallistumista jarruttaa ajatus, ettei kirkossa saa uskoa omalla tavallaan. Projektisihteeri Henna Hauta-aho kirkkohallituksesta tulkitsee, että kirkon pitäisi nyt erityisesti välittää viestiä, että kristittyinäkin voidaan ajatella asioista eri tavoin.

Voidaanko luoda uudenlaisia yhteyksiä?

Helsingin seurakunnissa nuorten aikuisten parissa työtä tekevät tapaavat toisiaan säännöllisesti. Seurakunnat järjestävät 20–40-vuotiaille yhdessä retriittejä ja monet muun muassa omia messuja ja ryhmiä.

Malmin seurakunnan pastori Anni Punkka kertoo, että perheelliset löytävät perhekerhoihin, mutta tarkoitus on luoda muillekin ikäryhmässä lisää yhteyksiä kirkkoon. Nuorille aikuisille on käynnistetty uutta toimintaa ja lisää mietitään. Samoin pohditaan, mitä seurakunnassa jo olevasta voitaisiin tarjota.

– Joku haluaa rokkia, joku hiljaisuutta. Kirkon pullassa on niin monta rusinaa, ettei ole mitään kikkailua, jos erilaisiin tarpeisiin vastaavaa tarjontaa tuodaan esiin.

Henna Hauta-aho ja Hannu Majamäki muistuttavat, että nuoruuden jälkeen eletään nyt yhä pidempään vaihetta, jossa kontakteja seurakuntaan ei usein synny luonnostaan. Moni perheellistyy entistä myöhemmin tai ei lainkaan. Hauta-aho ja Majamäki ehdottavat, että seurakunnat voisivat pyrkiä enemmän mukaan nuorten aikuisten elämän taitekohtiin. Tupaantuliaisiin voitaisiin lanseerata kodinsiunausta, ja ristiäisten jälkeen pappi voisi pitää yhteyttä.

Majamäen mielestä kyse on laajemminkin siitä, miten kirkko toimii kiireisten, hyvin koulutettujen aikuisten kanssa.
– Olisi ehkä tarpeen luoda uudenlaista kevytkristillisyyttä. Toimintaa ei tarvitse olla joka viikko, mutta sen pitää olla korkeatasoista ja sopia ihmisten elämänrytmiin.

Kallion seurakunnan pastori Marja Kotakorpi unelmoi yhteisöllisestä kirkosta, jossa myös nuoret aikuiset laittaisivat lahjansa käyttöön. Massojen tavoittaminen ei ole hänestä tärkeintä.

– Jos seurakuntatyö on syvällistä ja siinä puhutaan henkilökohtaisista asioista, hoidetaan pieniä ihmismääriä. Se ei ole mikään vika, joka pitäisi korjata.

Myös Anni Punkka kokee, ettei osallistuminen mittaa kirkon merkitystä ihmisille parhaiten.
– Toki pitää olla paikkoja, joissa kirkko voi tarjota toivoa. Mutta tärkeintä on, että nuorilla aikuisillakin olisi välit yläkertaan kunnossa, jotta he selviäisivät siitä, mitä heillä muuten on elämässä.

Etäällä muissakin kirkkokunnissa

Myös ortodoksit ja katolilaiset näkevät, että aikuisiän alkuvaihe vie usein kauemmas kirkosta. Kirkkoherra Veikko Purmonen Helsingin ortodoksisesta seurakunnasta uskoo, että lapsiperheille kirkkoon pääseminen on vaikeaa. Seurakunnassa on pohdittu, miten nuoret aikuiset tulisivat aktiivisemmin mukaan. Kirkkoa halutaan tehdä läheiseksi samoin kuin luterilaisella puolella: tarjoamalla äiti- ja lapsi-kerhoja, perheleirejä ja miesten piirejä.

Purmosen mukaan ortodoksikirkossa ei silti ajatella, että kirkon pitäisi täyttää kaikki toiveet.
– Kirkolla on oma sanomansa, jota sen tehtävä on tuoda esille. Muihin tarpeisiinsa ihmiset voivat löytää vastauksia järjestöistä ja yhteisöistä.

Isä Teemu Sippo katolisesta Marian seurakunnasta pitää luonnollisena, että aikuisiän alussa monet kokevat kirkon kaukaiseksi. Mielenkiinto kohdistuu silloin muihin asioihin. Nuoren aikuisväestön poissaoloa ei Sipon mukaan katolisissa seurakunnissa koeta edes ongelmana.
– Kirkko tulee monelle uudestaan läheiseksi, kun on häiden ja lasten kastamisen aika.

Nuorten aikuisten toimintakalenteri: www.luottamus.fi