Alttarikaappi on rakennettu varta vasten Sofianlehdon tarpeisiin. Kaapin yläosassa on pariovet, joiden takaa paljastuu enkeliä esittävä alttaritaulu. Sen on maalannut talon entinen asukas, nyt jo taivaan kotiin siirtynyt Veli-Olavi Sailio. Avattujen ovien sisäpuolelle on kuvattu kommunikoinnin tueksi kehitetyillä PCS-kuvilla kristinuskon tärkeimmät asiat: kaste, seurakunta, ehtoollinen, risti, Jeesuksen syntymä, rukous, enkeli ja siunaus.

Kaapista vedetään esille alttaripöytä, jolle asetetaan kunkin kirkkovuoden ajankohdan liturgista väriä oleva alttarivaate, risti ja Raamattu. Kaapissa kulkevat mukana myös ehtoollisvälineet. Alttarikaapin kuvat ovat suunnitelleet yhteistyössä Helsingin seurakuntayhtymän kehitysvammatyön pappi Leena Tuomola ja Sofianlehdon kommunikaatio-ohjaaja Tiina Haapsaari.

– Sofianlehdon seurakunnalle ovat tärkeitä sellaiset merkit, joista he tunnistavat kirkon. Alttarikaapin avulla juhlasali muuttuu enemmän kirkon näköiseksi. Oikeassa kirkossakin Sofianlehdon asukkaat toki käyvät, mutta kovin usein sellaisia retkiä ei voida järjestää, Leena Tuomola kertoo.

Kun Leena-pappi aloittaa alttarikaapin juhlallisen siunaamisen, seurakunnasta kuuluu iloisia hihkaisuja: ”pappi, pappi!” ”päivää!”. Ja kun hän puhuu ehtoollisesta, jonkun silmät kirkastuvat: ”lämmintä leipää!”. Asukkaat istuvat turvallisesti omien hoitajiensa vieressä, monet käsi kädessä tai ohjaajan käsi rauhoittavasti hartioilla. Tuttua jumalanpalvelusvirttä On riemu kun saan tulla, sun Herra temppeliis veisataan reippaasti kanttori Enni Pöykön johdolla. Juhlan kunniaksi paikalle on saatu myös Kallion kantaattikuoro.

Asukkaista joka kolmas puhuu

Sofianlehdossa asuu noin sata aikuista kehitysvammaista ja siellä on töissä 130 henkeä. Sekä henkilökunnan asenteesta että tiloista kuitenkin näkee heti, että mielikuva ankeasta suurlaitoksesta ei sovi tähän taloon. Sofianlehdossa asutaan yhden tai kahden hengen huoneissa, viidessä eri yksikössä, joita kutsutaan kodeiksi.

Päivittäisen hoivan lisäksi asukkaille on tarjolla moniaistillista viriketoimintaa: musiikkiliikuntaa, kotitöitä, luontoretkiä, kulttuurielämyksiä ja paljon muuta. Talossa on erivärisiä mielikuvituksellisesti sisustettuja aistihuoneita, joissa on muun muassa. pallomeri, vesisänky ja fysioakustinen tuoli. Asukkaista noin joka kolmas puhuu, mutta muidenkin kanssa pyritään löytämään jokin tapa kommunikoida, jotta he voivat itse vaikuttaa omaan elämäänsä.

Jumala kohdataan syvän tietoisuuden tasolla

Leena Tuomola on tehnyt kehitysvammapastorin työtä vuodesta 1988 ja tullut tutuksi Sofianlehdossa sekä asukkaille että henkilökunnalle. Hän käy pitämässä säännöllisiä jumalanpalveluksia, sielunhoidollisia keskusteluja ja aikuisrippikoulua sekä työnohjausta työntekijöille. Kun joku talon asukas kuolee, hänet kutsutaan usein siunaamaan vainajaa ja käsittelemään tapahtunutta yhdessä menetyksen kokeneen yhteisön kanssa.

Sofianlehdon kirkkoväen hartaus ja ilo tekevät vaikutuksen ja myös hämmentävät. Mitä he mahtavat ymmärtää näkemästään ja kuulemastaan? Miltä se heistä tuntuu?

– Me ihmiset käsittelemme uskonasioita kahdella tasolla: analysoimme uskoamme ja sen dogmeja käsitteellisellä ylätasolla, mutta Jumalan koemme syvän tietoisuuden tasolla luottamuksena, jättäytymisenä Jumalan huolenpitoon.

– Tämän seurakunnan kanssa me tipahdamme heti syvätasolle, ja se onkin kokemuksena kaikkein vahvinta laatua. Ihmiskunnan pitkän historian aikana rakentamat symbolit ja tavat välittää luottamusta Jumalan rakkauteen toimivat sillä tasolla ja puhuttelevat myös niitä, jotka eivät ymmärrä puhetta, Leena Tuomola vakuuttaa.