Sivun toiminnot
Sirakin viisaudet uutena suomennoksena 13.11.2006
Vanhan testamentin apokryfikirjojen kääntäminen oli kulttuuriteko.
Kirkolliskokous käsitteli viime viikolla Vanhan testamentin apokryfikirjojen uusia suomennoksia. Vuoden 1992 Raamatun käännös sai nyt täydennyksekseen varsinaisen Raamatun ulkopuoliset vanhatestamentilliset tekstit. Kirkolliskokous pitää apokryfien kääntämistä kulttuuritekona, mutta pohtii vielä kirjojen asemaa Raamatun kaanonissa eli kirjakokoelmassa.
– Sana apokryfos tarkoittaa salattua. Apokryfisiksi teksteiksi on historian saatossa kutsuttu sellaisia tekstejä, joiden on ajateltu olleen pienemmän piirin käytössä, selittää Uuden testamentin eksegetiikan professori (mvs) Ismo Dunderberg.
Vanhan testamentin apokryfikirjat ovat Tobitin kirja, Juditin kirja, Kreikkalainen Esterin kirja, Barukin kirja, Jeremian kirje, Danielin kirjan lisäykset, Manassen rukous, psalmi 151, Viisauden kirja, Makkabilaiskirjat ja Sirakin kirja. Vanha testamentti on kirjoitettu alun perin hepreaksi, mutta se käännettiin kreikaksi 100-luvulla ennen Kristusta. Tämä varhainen kreikankielinen Vanha testamentti, Septuaginta, sisälsi joukon kirjoituksia, jotka eivät kuuluneet heprealaiseen Raamattuun. Septuaginta oli varhaisten kristittyjen Raamattu, joten heille nämä apokryfikirjat olivat tuttuja.
Vanhalle kansalle tuttuja tekstejä
Historian saatossa nämä tekstit ovat milloin olleet mukana Raamatun eri laitoksissa ja käännöksissä, milloin eivät – esimerkiksi vanhoihin suomalaisiin perheraamattuihin ne ovat sisältyneet. Nykyinen Vanha testamentti on käännetty suoraan hepreasta ja siihen ne eivät sisälly.
– Vanhan testamentin apokryfikirjoilla on ollut pitkä vaikutushistoria. Ne ovat olleet niin kirkonmiesten kuin kansankin käytössä, Dunderberg sanoo.
Tunnetuimpia Vanhan testamentin apokryfikirjoja lienevät Sirakin kirja sekä Tobitin kirja, joka tunnettiin aiemmin Tobiaan kirjana. Sirak, kansan suussa Syyrakki tai Siirakki, on ollut kansanviisauden lähde, jota muun muassa Aleksis Kivi siteerasi Seitsemässä veljeksessä. Tobitin kirja puolestaan inspiroi hänet kirjoittamaan Nummisuutarit-näytelmän, jossa Topias lähettää poikansa Eskon kosioretkelle ja Eskon seuraksi lähtee Mikko Vilkastus – arkkienkeli Mikaelin suomalainen kaima.
Sirakin kirjan viisauksia
– Puhu, vanhus, sinulle se sopii. Tuo taiten esille viisauttasi, mutta laulua ja soittoa älä estä, hillitse kielesi silloin kun on muuta kuunneltavaa.
– Miksi esiintyä viisaana, kun ei ole sellaisen aika?
– Puhu, nuorukainen, jos tunnet tarvetta siihen,mutta toistamiseen puhu vasta jos vaaditaan.
– Kuollutta surraan seitsemän päivää, tyhmää ja jumalatonta koko hänen elämänsä ajan.
Apokryfit eivät sisällä salaisuuksia
Uuden testamentin apokryfikirjat ovat puolestaan laajempi ja vaikeammin määriteltävä kokoelma kirjoja ja kirjoituksia. Viime aikoina kiinnostusta ovat herättäneet muun muassa Marian evankeliumi ja Juudaksen evankeliumi. Suomennoksia on ilmestynyt ja ilmestyy tänäkin syksynä. Uuden testamentin apokryfien toimittaminen ei kuitenkaan kuulu kirkolliskokouksen komitean tehtäviin, koska näillä teksteillä ei ole samankaltaista puolikanonista asemaa kirkossa kuin Vanhan testamentin apokryfikirjoilla.
– Apokryfikirjojen kohdalla ihmiset usein ihmettelevät, ovatko ne ikään kuin ”kirkon salaisia kansioita”. Eivät ne sitä ole, ei niihin sisältyvää tietoa ole salattu tai piiloteltu keneltäkään. Esimerkiksi Uuden testamentin apokryfikirjat eivät varsinaisesti anna lisätietoa Jeesuksesta, sen sijaan ne kyllä antavat lisätietoa varhaisen kristinuskon moninaisuudesta, Dunderberg sanoo.
Uskonpuhdistaja Martti Luther piti apokryfejä arvossa. Hän viittasi usein muun muassa Juditin kirjaan ja luonnehti sitä ”pyhäksi saduksi”.
