Insinööri Paavo Tuomisto tuskin aavisti, minkälaisen prosessin hän käynnisti mielipidekirjoituksellaan Onko Radio Deillä vastuuta Leo Mellerin ohjelmista? (K&k 18.1.). Tuomisto ihmetteli, miten Meller voi julistaa kristillisellä radioasemalla tietoja helvetin ja taivaiden sijainnista – Suomesta katsottuna.

Kirkollinen lehdistö ei ole yleensä puuttunut Patmos Lähetyssäätiön johtajan juttuihin, sillä Patmos ei ole luterilainen järjestö, eikä Meller kuulu kirkon organisaatioon. Hän on kuitenkin kertonut monissa medioissa vuosikymmenet, kirjaimellisesti ufojuttuja lukemattomille luterilaisillekin. Leo Meller (s. 1942) kirjoitti Kipinä-lehteen jo vuonna 1961 artikkelin Lentävät lautaset ovat sittenkin todellisuutta!.

Vuosina 1965–1967 Meller opiskeli helluntailiikkeen raamattukoulussa Yhdysvalloissa. Palattuaan Suomeen hän ennusti lisääntyvää ufoaktiivisuutta. Kirjassaan Ufot ja maailmanloppu (1973) Meller tiesi kertoa, että ufojen takana ovatkin ystävällisten humanoidien sijaan ”demooniset” henkiolennot. Hän paljasti samalla ufojen saatanallisen petoksen, kolmiosaisen maan valloitussuunnitelman. Vuonna 1983 Meller vakuutti puhekasetillaan Avaruusmessias ajan merkkinä ja kolmessa Kipinän jutussaan, että E.T. -elokuvakin oli paholaisen väline.

Sittemmin Mellerin ennustukset ovat muuttuneet villimmiksi.

Saarnaajan tuhannet seuraajat rakastavat yhtä kaikki Mellerin raamattuopetusta (hän muistaa ulkoa valtavasti Raamatun tekstejä) ja jännittäviä ”profetioita”. BBC-tuottaja Reg Kennedy tosin totesi (K&k 1.2.), että ”monet Mellerin radio-ohjelmat vetoavat ihmisiin, jotka nauttivat sensaatiomaisista ja esoteerisista, usein hyödyttömistä spekulaatioista. – – Mellerin vakuuttava esiintyminen ja tietokirjamainen Raamatun tuntemus tekevät kuitenkin vaikeaksi hänen väitteidensä kyseenalaistamisen.”

Palaako ”paimen” aina laitumelleen?

Suomen etevimpänä rikostoimittajana pidetty, nykyään enemmän kirjailijan työtä tekevä Harri Nykänen paneutui perusteellisesti Mellerin ”raadolliseen toimintaan”. Nykänen oli tehnyt tutkivaa journalismia selvittäessään naisilla, rahalla ja vallalla pelaavan Mellerin luonnetta laajassa artikkelissaan Taivaan sisäpiirikauppias (HS, 17.11. 2000). Sen seurauksena Meller lensi kuukausiksi Etelä-Ranskaan.

Kirjoituksessaan Olisi jo aika päästä eroon pahasta paimenesta (K&k 8.2.) Nykäsestä ”tuntuu käsittämättömältä, että Mellerin kaltainen paha paimen otettiin avosylin takaisin. Vielä käsittämättömämmältä tuntuu, että Meller saa jatkaa täysin häikäilemättä samalla linjalla. Puhua kuin hänellä olisi suora taivasyhteys. Hän ei ujostele panna sanoja Jeesuksen suuhun. Kysyin suoraan, onko hän profeetta, koska kertoo Jeesuksen pyytäneen häntä keräämään tietyn summan rahaa. Vaivautunut Meller myönsi, että kyse oli hänen omasta tulkinnastaan.”

Entinen Patmoksen vapaaehtoistyöntekijä ja nykyinen toiminnan kummi pohti Kauanko Patmos voi kestää Hyvin Tärkeää Persoonaa (K&k 5.4.). Hän oli seurannut läheltä Leo Mellerin ”monella tavalla kestämätöntä käytöstä”. ”Lähimmät työntekijät tietävät Mellerin pimeät puolet. Ainakin niistä on heille kerrottu. Eikö kukaan heistä uskalla kritisoida Hyvin Tärkeää Persoonaa, jolla on Patmoksessa omat lakinsa? Olen peräänkuuluttanut solidaarisuutta Mellerin hyväksikäyttämille ihmisille. Eikö ole tietoa Jeesuksen voi-huudoista niille, jotka viettelevät yhdenkään näistä pienimmistä?”, nimimerkki ”Entinen Patmoksessa kävijä” kysyi.

”Patmos pattitilanteessa”

Pastori Seppo Juntunen on viime vuosina ”tavannut yhä useampia eri tavoin Mellerin uhreiksi joutuneita ihmisiä. Näiden uhrien elämää leimaa pelko, ahdistus ja häpeä. Monet uhreista on pakotettu vaikenemaan tai he ovat olleet kykenemättömiä puolustamaan itseään. Samalla he kuitenkin toivovat, että joku avaisi suunsa.” Mellerin uhrit – jotka eivät suinkaan ole ”yli 20 vuoden takaisia” vaan verrattomasti tuoreempia tapauksia – saivat Juntusen puuttumaan Patmoksen ”pattitilanteeseen” (K&k 12.4.).

Patmos-säätiö lähetti lehteemme 8.6. vastineen (jota kukaan säätiön hallituksesta ei halunnut allekirjoittaa). Siinä todettiin, että Kirkko ja kaupunki -lehden kirjoituksissa esitetyt asiat liittyivät lähinnä 1980-luvulle. Patmoksessa oli tekeillä tutkintapyyntö poliisille K&k:n ja Seppo Juntusen esittämistä tiedoista.

Kirkko ja kaupunki ehti jo lähettää julkaistavan tekstin muutamille Melleriä seuraaville medioille ennen kuin Patmoksen hallituksen sihteeri Pekka Haapasaari toi toimitukselle kirjeen, jossa säätiö peruutti vastineensa. Patmoksen hallituksen puheenjohtaja Pirkko Säilä kirjoitti viestissään rohkaisevasti, että säätiön hallitus ”uskoo hyvän voittavan”. K&k uutisoi poliisitutkinnan 21.6. Juhannuksen jälkeen Patmos ilmoitti peruneensa senkin.

Mikko Louhivuori kirjoitti lapsista, joita Patmos ja Meller ovat auttaneet (K&k 16.8.). Seppo Juntunen taas näki, että Mellerin vihkipappi Louhivuori käänsi katseen uhreista pois ja hioi näin kirkkaammaksi Mellerin julkisuuskuvaa, joka on ”koitunut Mellerin hyväksi käyttämien ihmisten ansaksi” (K&k 23.8.).

Kun Juntusen kirjoitus oli ehtinyt vasta K&k:n nettiversioon, lähestyi lehteämme faxilla 22.8. huippujuristi Markku Fredman. Helsingissä Vuoden Asianajajaksi 2003 valittu Fredman pyysi ”huomioimaan, että sellaisten kirjoitusten laatiminen ja julkaiseminen, joissa loukkaustarkoituksessa kerrotaan sinänsä totuudenmukaisiakin tietoja, on – – rangaistavaa”. Fredman pyysi vakavasti harkitsemaan Juntusen mielipiteen poistamista.

Koska Kirkko ja kaupunki on kuitenkin tarkistanut Melleriä kritisoivien kirjoitusten taustat ja haastatellut tämän ”uhrejakin”, Juntusen kirjoitus julkaistiin.

Uhreja ja uhkailuja

Patmoksen arviolta alle 20 000 tukijalle lähetetyn kirjeen mukana syyskuun lopussa oli Mellerin versio poliisitutkinnan käynnistämisestä: ”Tästä syystä Meller itse kieltäytyy tällä hetkellä käymästä keskustelua julkisuudessa asioista, jotka ovat tapahtuneet yli 20 vuotta sitten.” ”Raportissa tapahtumien kulusta” keskityttiin kuvaamaan Mellerin keväällä saamaa kahta uhkausta, jotka oli, omalla nimellään, lähettänyt nuori helsinkiläinen mies.

Lehtemme tietojen mukaan nuorukainen oli pyytänyt anteeksi K&k:n mielipiteiden kirvoittamaa, typerää primitiivireaktiotaan ja luvannut, ettei vaaraa ole. Meller halusi kuitenkin viedä asian käräjäoikeuteen, jossa mies tuomittiin 4.9. sakkoihin.

Aiemmin asetelma on ollut toisinpäin: Oikeuden toteutumista jo tässä ajassa ovat toivoneet muun muassa Mellerin hyväksikäyttämiksi ja huijaamiksi tulleet naiset sekä heidän aviomiehensä ja läheisensä. Monet ovat myös kokeneet, että Leo Meller itse on harjoittanut uhkailua halutessaan saada kriitikkonsa hiljaiseksi.

Iltalehti julkaisi sivun kuvauksen Mellerin ja K&k:n, eritoten Seppo Juntusen, näkemyseroista Risto Kunnaksen jutussa Hengenmiehet sotajalalla (8.11.).

Europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola kommentoi keskustelua nettipäiväkirjassaan (www.korhola.com) otsikolla Leo Meller pullahti taas (8.11.). Korhola pitää väitettyä uskonsisarten hyväksikäyttöä insestiin verrattavana ongelmana. Hän kertoo myös, että Mellerin sekaantuminen kristillisdemokraattien vaalikampanjoihin sai hänet lopulta jättämään puolueen, joka ei ottanut etäisyyttä Mellerin vallankäyttöön. Korhola arvioi, että kirjoittelu laukaisee isomman vyyhden: ”Sitä voi seurata dominoefektinä paljonkin, myös tuskallista… Toisaalta totuus puhdistaa – kai?”

Jotta ”hyvä voittaisi” ja ”totuus puhdistaisi”, toimitus toivoo tulevia artikkeleita varten, että arvioinnin alla olevista Leo Mellerin ja Patmoksen asioista tietävät henkilöt ottavat yhteyttä toimitukseen. Tietoja käsitellään luottamuksellisesti ja anonyymisti.