Uskonnosta kirjoittaminen ei ole milloinkaan helppoa. Mutta monet kerrat kimurantimpaa on kirjoittaa sodasta, jota maustetaan uskonnolla. Viime viikolla kokoontunut toimittajafoorumi pohti ongelmaa usean media-ammattilaisen voimin.

– Ainakaan Lähi-idän tilanteessa uskonto ei niinkään ole sotimisen syy vaan eräänlainen argumenttisampo, josta ammennetaan motiiveja, sanoo Suomen tietotoimiston toimittaja Marika Kataja.

Libanonilaisen Hizbollah-järjestön lippu kertoo, mikä on ongelma: järjestön nimi on Jumalan puolue, mutta lipussa kohti korkeuksia kohonnut käsi pitää kiinni kivääristä.
– Hizbollahilla on valtava mediakoneisto, jota myös osataan käyttää. Viimekesäisen sodan aikana järjestön oma televisiokanava esitti voimakkaita kuvia lapsiuhreista samalla, kun tarkoin harkittu musiikki soi taustalla.

Mikä on terroristien uskonto?

Kun joku tekee itsemurhaiskun, valistunut islamintuntija kiirehtii kertomaan, ettei ”oikea islam ole tällaista”. Terroristit kuitenkin teippailevat räjähteitä itseensä Jumalan nimeen. Mistä heidän uskonnossaan sitten on kyse?

– Esimerkiksi Lontoon toisessa pommi-iskussa epäonnistuneet terroristit eivät virallisesti edes olleet muslimeja. Osa heistä oli maahanmuuttajataustaisia nuoria, jotka olivat saaneet oppinsa internetin kautta, Marika Kataja muistuttaa.

Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulin johtajan, TT Ari Hukarin mukaan terrori-iskun tekijöiden videoita hallitsee voimakas uskonnollinen retoriikka, mutta sisällöllisesti niistä nousee esiin kunnianmenettämisen ja osattomuuden kokemus.
– Itsemurhapommittajien videoissa tulevat voimakkaasti esille myös kodin, uskonnon ja isänmaan teemat, Hukari kertoo.

Sosiaalisesti ja poliittisesti ahtaalle joutuminen on historiassa ennenkin merkinnyt, että uskonnollisessa uskossa oma kansakunta, kulttuuri tai rotu ottaa Jumalan paikan. Siten oman kansan hyväksi tehdystä työstä tulee Jumalan suunnitelmien toteuttamiskeino, jolloin ”aito uskonto” vinoutuu epäjumalanpalvonnaksi, oli se sitten natsipiispojen juutalaisvihaa tai terroristien kiihkoa.

Kristittyjen ja muslimien ennakkoluulot samanlaisia

– Länsimaalaisten ja islamilaisten toisiaan kohtaan tuntema ennakkoluulo on hämmästyttävän samansisältöistä. Me näemme niin, että muslimimaissa poljetaan naisten oikeuksia ja että islam on väkivaltainen uskonto, Ari Hukari sanoo.

– Muslimit näkevät meidän kulttuurimme täsmälleen samalla tavalla: Täällä kaikkialla esiin työntyvä alastomuus riistää naisten oikeuksia. Ja nimenomaan länsimainen kulttuuri pyrkii vaikka väkivalloin maailmanherruuteen.

Ristiriidat ovat kuitenkin tätäkin syvempiä. Julmat kuvat Abu Ghraibin vankilasta levisivät nopeasti kaikkialle maailmaan. Länsi järkyttyi omasta kuvottavuudestaan.
– Mutta näiden kuvien näyttäminen häpäisi uhreja tavalla, jota he eivät voi moneen sataan vuoteen antaa anteeksi, Ari Hukari pahoittelee.

Seminaarin järjestivät Suomen Lähetysseura yhteistyössä Journalistiliiton ja Espoon seurakuntayhtymän kanssa.