Sivun toiminnot
Kirkko tukee surussa 12.11.2007
Tuusulan koulusurmien järkytystä kannattaa jakaa. Mediapsykologi suosittelee osallistumista rituaaleihin ja itsensä suojelemista murheellisilta kuvilta.
Poliisipastori Carita Pohjolan-Pirhonen on seurannut Tuusulan Jokelan koulun tapahtumia koulukeskuksessa ja Jokelan kirkolle perustetussa kriisipisteessä aivan alusta saakka.
– Jokelalaiset ovat olleet hyvin järkyttyneitä. Heidän on ollut vaikea uskoa tapahtunutta todeksi, mikä on luonnollista, hän sanoo.
Jokelan kirkolla useat organisaatiot ovat tukeneet ampumistapauksesta järkyttyneitä lapsia ja aikuisia.
– Kirkko pitää muistotilaisuuksia ja hartauksia eri puolilla maata. Järjestämme myös jälkipuintitilaisuuksia, joissa omaa järkytystä voi käydä läpi. Kirkossa ollaan nyt herkällä korvalla ja kuunnellaan ihmisiä.
Lasten kanssa pitää puhua
Kirkon tuesta tiedotetaan lehdissä ja netissä. Tapahtunutta ei kannata jäädä hautomaan yksin, vaan tunteista on hyvä puhua jonkun toisen kanssa.
– Vanhempien tulisi puhua lastensa kanssa. Seurakunnan työntekijään kannattaa ottaa yhteyttä, jos vähänkään siltä tuntuu. Myös kriisipuhelimissa on ihmisiä tätä varten.
Miten tällaista voi sattua meillä Suomessa? Pohjolan-Pirhonen muistuttaa, että vastaavia koulusurmia on tapahtunut eri puolilla maailmaa. Hänen mukaansa vaikuttaa siltä, että viihdeteollisuus on näyttänyt vaarallista mallia väkivallan toteuttamistavoille.
– Ihmisessä asuva väkivalta ja julmuus saavat nyt muotoja, jotka ovat tuttuja väkivaltaviihteestä.
Kirkolla on suurkatastrofitilanteita varten toimintaohje ja organisaatio, joka linkittyy pelastusviranomaisten hätäorganisaatioon ja toimii yhteistyössä kansalaisjärjestöjen vapaaehtoisen pelastuspalvelun VAPEPAn kanssa. Nytkin kirkon organisaation ydinryhmän kymmenet työntekijät olivat heti valmiina auttamaan.
Apua tarjoavat:
- Palveleva puhelin p. 01019 0071.
- Suomen Punaisen Ristin kriisipuhelin p. 020 366 266.
- Mannerheimin Lastensuojeluliiton lasten ja nuorten puhelin p. 0800 120 400.
Helsingin tuomiokirkossa torstaina järjestetyssä muistojumalanpalveluksessa piispa Mikko Heikka korosti, ettei mikään voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta.
– Hänen läsnäolonsa ei poistu, vaikka emme näkisikään hänen kasvojaan tuskamme läpi. Mikään ei voi poistaa sitä, mitä olemme yhdessä kokeneet. Rakkaus säilyy yli kuoleman. Tämä on sitä rakkautta, jonka Jumala on meille suonut.
Jumalan rakkaus käy ilmi tekojemme kautta.
– Nyt meitä kutsutaan olemaan hänen olkapäitään, käsiään ja korviaan. Me suomalaiset olemme tottuneet löytämään turvaa toisistamme, ja tämä tehtävä on meillä nyt edessämme.
Irti mediatraumasta
Huonounisuus, levottomuus ja keskittymisvaikeudet kertovat, että tragedia alkaa tulla median välityksellä liian lähelle. Jokelan koulusurmat järkyttävät muitakin kuin asianosaisia. Mediapsykologi Anu Mustonen Jyväskylän yliopistosta kehottaa käsittelemään tunteitaan tekemällä jotakin konkreettista.
– Tunnetaakasta vapautuu, kun juttelee tapahtuneesta muiden kanssa, sytyttää kynttilöitä, osallistuu muistotapahtumiin tai internetin muistosivuihin. Rituaalit ovat tärkeitä.
Surun keskellä on hyvä huolehtia myös omista rutiineista:
– Ajatusten ei pitäisi pysyä koulusurmissa non-stoppina. Aihetta käsittelevää uutisointia kannattaa seurata hyvin kohtuullisesti.
Mustonen varoittaa erityisesti murheellisista kuvista, jotka saattavat jäädä pitkäksi aikaa mieleen pyörimään. Hänestä kaikkien lasten ja herkkien aikuisten tulisi välttää tragedia-aikoina visuaalisia medioita, kuten televisiota ja internetiä.
– Herkät, muihin samastuvat ihmiset voivat saada tapahtumasta stressireaktion, vaikka se ei suoranaisesti itseä koskisikaan.
Mustonen arvioi, että monet opettajat ja Jokelan kuolonuhrien ikäisten lasten vanhemmat eläytyvät tapahtumiin vahvasti. Myyrmannin räjähdyksen tai vastaavan uhkaavan tilanteen kokeneiden muistot saattavat aktivoitua uudestaan.
– New Yorkin terroristi-iskun jälkeen sain yhteydenottoja sotaveteraaneilta, joille väkivaltauutiset toivat järkyttäviä muistoja mieleen, Mustonen vertaa.
Hän muistuttaa, että Jokelan menehtynyt kouluampuja ei ole enää vaaraksi kenellekään. Tilanne on ohitse.
Pihla Tiihonen
pihla.tiihonen (a) kotimaa.fi
