Tehdyt toimenpiteet
Pappi liekeissä
Tapio Aaltosen tarinassa loimottaa nuorisoherätys, liekin lepatus ja viipyilevä kotiinpaluu.
Levoton katulamppu heilahtelee Fleminginkadun yli vedetyssä vaijerissa. Yöllinen rajuilma tempoo sitä säälimättä. Viisikymppinen mies mittailee lattiaa ja jää tuijottamaan lampun holtitonta heiluntaa asuntonsa ikkunasta. Pappi on jättänyt entisen elämänsä: avioliiton ja työn kristillisessä järjestössä – ja Jumalan, johon ei viran puolesta tarvitse enää uskoa. Hän asuu yksiötään nyt yksin.
Tapaamme Bulevardilla. Tapio Aaltonen tervehtii hymyillen. Hän johdattaa haastattelijan ja kuvaajan peremmälle sisään toimistotiloihin, yritykseen, jonka perusti tehtyään pesäeron entiseen.
Aaltonen kertoo nykytyöstään. Hän valmentaa yritysjohtoa, ja lempityönä on couchaaminen. Se tarkoittaa sen selvittämistä, mikä on ihmisen tai tiimin tavoite, sen nykytila ja tulevat näköalat.
– Couchaaminen tähtää muutokseen. Kun valmentaja-coach tekee kysymyksiä ja tiivistää kuulemansa, kirkastuvat ihmismielen pinnan alla kytevät asiat ja tunnot.
Vuosia sitten hän itse oli umpikujassa. Aaltonen oli itsesyytösten ahdistama petturipappi. Hän arvasi oikein, että hänen toimintaansa kauhistellaan: että kristillisen lehden päätoimittaja meneekin ja rakastuu toiseen naiseen ja jättää vaimonsa ja perheensä.
Monien mieltä järkytti se, että johtaja putoaa korkealta ja pudotessaan satuttaa muita, sillä tätä ennen Aaltonen oli nostettu jalustalle.
Kaiken mentyä hän sai yhteydenottoja, joissa tivattiin: miksi petit meidät?
”Meidät” tarkoitti yhteisöä nimeltä Kansan Raamattuseura, ja laajemminkin kirkon herätyskristillistä siipeä, siis uskoviksi itseään kutsuvia ihmisiä.
– Moni käänsi selkänsä. Onneksi tosi ystävät jäivät, toteaa Aaltonen ja pohtii, kuinka pahoin joidenkin kristittyjen turvallisuudentunnetta järkyttää se, ettei jonkun elämä suju ihanteiden mukaisesti.
Olisitte pitäneet kulissit yllä, jossitteli eräs sivullinen.
– Voi vain kysyä, onko rehellisyydellä mitään arvoa tällaisessa ajattelussa, Aaltonen ihmettelee.
Ihmisten tuomiomielen vielä voisi sietää, mutta ei sitä, että ihminen kokee olevansa Jumalan hylkäämä. Aaltonen kertoo yllättyneensä, kuinka mielen syövereistä kaivautui esiin armoton Jumala. Se Jumala oli kotoisin Porista, perua teinivuosilta.
50 vuotta sitten koko maata pyyhki nuorisoherätys, joka sai kaikupohjansa niin kutsutuista Oulun profetioista: ”Ellei Suomi tee parannusta, Suomi tuhoutuu”, kaikui viesti.
”Se Jumala oli kotoisin Porista, perua teinivuosilta.”
Nuori poika Porista teki uskonratkaisun ja liittyi seurakuntanuoriin. Hän aikoi tehdä kaikkensa, ettei paha ennuste toteutuisi. Sittemmin hän lähti lukemaan teologiaa, avioitui, sai lapsia, valmistui papiksi ja suuntautui Jumalan valtakunnan työhön.
– Meidän sukupolvemme tarina on pitkälti kertomatta, toteaa Aaltonen viitaten ikäluokkaansa, joka eli läpi herätyskristillisen nuoruuden.
Levottoman katulampun valossa, keskellä keski-ikää Aaltonen irrotti otteensa avioliitosta ja entisestä elämänurastaan.
– Oli huojentavaa olla ei-pappi, tavallinen siviili. Lähdin ajatuksesta, että en usko Jumalaankaan. Se oli hyvin vapauttava kokemus. ”Jos Jumala olet olemassa, et tarvitse uskoani”, muistan ajatelleeni.
– Arvelen, että tuosta irrottautumisesta kasvoi vähitellen jotain, jota nyt pidän arvossa: hapuilevaa uskoa tai ehkä enemmänkin toivoa, iloa siitä, että olen osa ihmis- ja kristikuntaa.
Aaltosen yrityksen verkkosivuilla kerrotaan, että mies on teologi. Hän ei tee töitä papin lipereissä, mutta moni firma toivoo konsultiksi juuri pappia.
Hän tekee paluuta pyhään monin tavoin. Osa paluumatkaa on sekin, että hän johti pari viikkoa sitten ruskaleirin Kairosmajalla, Pyhätunturin kainalossa. Paikka on Kansan Raamattuseuran leirikeskus. Hän vei retkeläisiä tunturiin ja piti hyvillä mielin hartaushetkiä ja jumalanpalveluksen. Kirkko pullisteli väkeä, sillä Lapin matkailija löytää tiensä kirkkoon.
– Oli hienoa havaita, että puhunpa yritysjohtajalle tai kirkkokansalle, kaikkia kiinnostaa sama kysymys. Sen nimi on elämä. Kokonainen elämä.
Ulla Lötjönen
Kuka Tapio Aaltonen?
– yritysvalmentaja, Novetos Oy. Perusti yrityksen vuonna 1997
– teologian maisteri, kirjailija.
– toiminut opiskelijapappina, järjestöjohtajana Suomessa ja Ruotsissa sekä päätoimittajana Sana-lehdessä.
Kirjallisuutta: Tapio Aaltonen: Luova kutsumus. Tarkoituksen kokemisen taito. Kirjapaja, 2007.
