Arvokas ihminen

Rasismi, muukalaisviha, muslimiviha, Israelin toimet palestiinalaisia vastaan, aidspotilaiden ja homojen syrjintä, korruptio ja alaikäisten tyttöjen avioliitot, kaikki ne ovat saaneet vuosien varrella piispan korottamaan äänensä.

Kristityt eivät ole mitenkään syyttömiä näihin tekoihin, jotka polkevat ihmisten oikeuksia ja tasa-arvoisen kohtelun ihannetta. 

Ihmisarvo on asia, joka syntyy työllä ja vaivalla. Vääryys pitää nähdä, tiedostaa ja ymmärtää. On tehtävä yhteistyötä, säädettävä lakeja ja noudatettava niitä.

Myös yksityinen ihminen joutuu tekemään arvonsa eteen sisäistä työtä. Ihmisarvoa polkevien tekojen kun ei tarvitse olla rikollisia, ja silti ne tuhoavat ihmisessä jotain luovuttamatonta: hänen sisäisen omanarvontuntonsa.

Jos opit pikku lapsesta asti, että olet huono, väärin uskova, vääriä asioita elämääsi haluava, et säily vaurioitta. Tieto siitä, että et ole ”oikea” syöpyy alitajuntaan, vie voimat ja saa haluamaan sitä, mitä muut haluavat.

Toive hyväksytyksi tulemisesta on niin vahva, että moni yrittää luopua jatkuvasti minuudestaan kelvatakseen muille.

Karin Ehrnrooth kirjoittaa kirjassaan Vinoon varttunut tyttö: ”Mutta Isä, minä en tiedä mitä minun pitää tehdä, jotta luottaisin itseeni. Millaista on luottaa itseensä? Minä en tunne mitään. Kun toisinaan ajattelen jotakin, en tiedä tulevatko ajatukset minusta itsestäni. Miten siinä tapauksessa voin luottaa itseeni?”

Jumala armahtakoon meitä kasvattajia, jos tukehdutamme lastemme oman äänen ja estämme heidän minuutensa kasvun.

 

Ihmisarvo, oman arvon tunto, on välttämätön kukoistavaan elämään.

Itsensä kadottaneelle ja muiden eristämälle on armoa kuulla sanottavan: ”Olet Jumalan silmissä arvokas. Olet ainutlaatuinen ja suuri ilo hänelle. Sinä saat olla sinä ja kasvaa omaan ihmisen mittaasi.”

Tämän syvästi kristillisen totuuden välittävät lapselle hänen vanhempansa tai muut lapsen lähellä elävät.

Jumalalla on hyvin usein ihmisen kasvot ja ihmisen ääni.

Marja Kuparinen