Tehdyt toimenpiteet
Entä jos seurakunnan saisi valita?
Kerettiläinen väittää (K&k 11.5.), että ne, jotka haluavat valita seurakuntansa, ovat ”itseään muita parempina pitäviä ja haluavat muodostaa pyhille omia kuppikuntia”. Heidän lähtönsä kirkosta on hänen mielestään kaikkien etu. Moni onkin jo poistunut.
Itselleni henkilöseurakunta tarkoittaa oikeutta valita kotiseurakuntansa. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, katsooko olevansa muita parempi. Kysymys on siitä, mikä palvelee ihmisen tarpeita parhaiten.
Alueellisia seurakuntia tarvitaan. Mutta miksi Kerettiläinen ei salli vaihtoa naapuriseurakunnan jäseneksi? Kerettiläinen vaatii pysymistä maailmassa, mikä vallitsi aikoja sitten kuntapuolella.
Siellä aika ajoi Kerettiläisen ohitse vuosia sitten. Kuntia ohjaa nyt asukkaiden oikeus päättää omista asioistaan. Nyt saa valita terveyskeskuksensa ihan itse. Perheet saavat panna lapsensa päiväkotiin jopa kaupungin rajoista piittaamatta.
Miksi tämä olisi paha kirkossa?
Ajattele äitiä, jonka lapset ovat saaneet parhaat kaverinsa seurakunnan kerhossa. Jos he muuttavat, heidät pakkomuutetaan uuteen seurakuntaan. Miksi äidin halu pysyä vanhan seurakunnan jäsenenä on vaan niin väärin?
Kysymys ei tyhjene vain maantieteeseen. Kysymys on myös sielun maantieteestä. Mieltymyksistä, kulttuurista ja teologiasta. Olisiko paha, jos Helsinkiin syntyisi seurakunta, jota leimaa korkeakirkollisuus ja klassinen musiikki? Tai vapaaehtoistoiminta ja diakoniatyö?
Olen puhunut tämän puolesta neljännesvuosisadan. Pitääkö minun nyt siis erota kirkosta?
Kerettiläinen ei edusta kunniakasta nimeään. Muutettakoon se Pata-Vanhoilliseksi. Minun puolestani Kerettiläinen saa silti pysyä kirkossa.
Olli Valtonen
rovasti
Helsingin sosiaalilautakunnan varapuheenjohtaja
Henkilöseurakunta hyödyttäisi kaikkia
Kerettiläinen leimasi henkilöseurakunta-ajatuksen pelkästään kirkon konservatiivisen siiven ajamaksi asiaksi. Koen kommentin asiattomaksi.
Kun muutin Helsinkiin 1998 opiskeluja varten, olisin jo tuolloin kaivannut mahdollisuutta yhteyden säilyttämiseen oman kotiseurakuntani kanssa. Parokiaalijärjestelmä pakottaa nykyajan liikkuvat ihmiset luopumaan aivan turhaan rakkaaksi kokemastaan seurakuntayhteydestä.
Esimerkiksi ison kaupungin sisällä saattaa etäisyys tiettyyn kirkkoon olla lyhyempi, mutta kaupunginosaraja pakottaa kuulumaan toiseen seurakuntaan. Osallistumista lähimmän seurakunnan toimintaan tämä ei estä, mutta moni maallikko mielellään myös vaikuttaisi seurakunnassa, johon kokee kuuluvansa.
Henkilöseurakuntia voi siis kannattaa myös monista muista syistä kuin siksi, että haluaisi valita omansa seurakunnan hengellisen profiilin perusteella.
Sami Tammisalo
kirkkoherra
Heinävesi
