Tehdyt toimenpiteet
Kirkkoherran ökylukaali
Pappi ja raha on lähes yhtä kiihottava yhdistelmä kuin pappi ja seksi tai pappi ja viina. Jos papin saa yhdistettyä johonkin näistä siten, että syntyy jollakin tavalla epämääräinen mielikuva, liikutaan lähellä lööppiainesta. Juorulehdet ja netin keskustelupalstat, nuo aikamme uusmoralismin etuvartioasemat, saavat uutta käyttövoimaa.
Helsingissä tuore esimerkki tästä on Lauttasaaren kirkkoherralle hankittu kallis asunto. Seurakunnan ja kirkkoherran itsensä toive oli, että hän voisi asettua perheineen asumaan oman seurakunnan alueelle. Työnantajalla ei ollut tarjota sopivaa asuntoa, joten sellainen päätettiin hankkia. Hintataso Lauttasaaressa on kova, hinta oli hulppeat piirun verran yli 900 000 euroa. Otsikot miljoonalukaalista ja moraalinen puhku oli valmis.
Helsingin seurakuntayhtymällä on liki tuhat asuntoa ympäri kaupunkia. Noin kolmasosa on oman henkilöstön työsuhdeasuntoina. Työntekijät maksavat niistä kohtuullista vuokraa. Enimmiltään asunnot ovat tavallisten helsinkiläisten koteina, joiden vuokrataso on myös suhteellisen edullinen. Pieni osa on tukiasuntoja, joilla pyritään auttamaan vaikeissa tilanteissa olevia ihmisiä pääsemään elämän syrjään kiinni.
Samalla kun seurakuntayhtymän asunnot ovat osin henkilöstöpolitiikkaa ja osin diakoniatyön jatke, ne ovat myös osa yhtymän sijoitustoimintaa. Koko asuntomassan nykyarvo on noin 130 miljoonaa euroa. Se on merkittävä osa yhtymän noin 350 miljoonan euron suuruisesta sijoitusvarallisuudesta.
Osa yhtymän varallisuudesta on peräisin jo 1500-luvulta tai myöhemmin annetuista lahjoituksista. Osittain omaisuutta on karttunut taitavan taloudenpidon seurauksena. Sijoitustoiminta ei ole itsetarkoitus. Sen avulla pystytään myös tulevaisuudessa selviämään tärkeistä velvoitteista kuten kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpidosta ja eläkkeistä. Se auttaa myös pitämään kirkollisveroprosentin alhaisena.
Päättäjät joutuvat ratkaisuissaan ottamaan huomioon monenlaisia asioita. Jostakin näkökulmasta kalliin työsuhdeasunnon hankkiminen kirkkoherralle on suurikin synti. Toisesta se saattaa osoittautua hyväksikin sijoitukseksi, aika näyttää. Tässä voi paljastaa, että myös monet seurakuntien vahtimestarit, diakonissat ja rivipapit asuvat keskustassa nykyhinnoin mitattuna melkoisissa ökylukaaleissa. Hyi hyi.
Seppo Simola
Päätoimittaja
