Tehdyt toimenpiteet
Mitä kirkko opettaa
Uskon Jumalaan, mutta toisin kuin kirkko opettaa. Tämä lienee tämän päivän Suomessa yleisin uskontunnustuksen muoto. Joku kavahtaa jopa sanaa Jumala ja ilmoittaa mieluummin uskovansa johonkin Korkeampaan voimaan tai millä nyt itse kukin asian ilmaista haluakaan.
Kirkolla on oppeja, joihin monen tämän päivän ihmisen on vaikea liittyä. Yhdelle se on neitseestäsyntyminen, toiselle perisyntioppi, jollekin joku muu. Monella on käsitys, että kunnon kristityn mitan täyttää vain se, joka pystyy hyväksymään kaikki kristilliset opit. Uskossa on kumminkin syvimmiltään kysymys ihan muusta kuin oppilauselmien allekirjoittamisesta. Tuskin kukaan, edes vaikka piispat, kaikkia kirkon oppeja ihan kirjaimellisesti totena pitävät.
Ne ajat ovat ohi, jolloin kirkolla oli yksinoikeus totuuteen. Enää ei käy laatuun, että ylhäältä kerrotaan, miten asiat ovat, ja kansan on vain uskottava ja toteltava. Kirkon ei enää pidä niinkään saarnata ja opettaa kuin luottaa ihmiseen ja antaa hänelle ajattelemisen, etsimisen ja löytämisen ilo. Eväitä tälle matkalle kirkolla kyllä on antaa.
Hyvän esimerkin kirkon uudenlaisesta tavasta suuntautua antoi viime viikolla Porissa toteutettu SuomiAreena. Kirkko oli siellä muiden tahojen kanssa järjestämässä korkeatasoisia keskusteluja kiinnostavista teemoista. Kirkon johto arkkipiispa etunenässä ei ollut saarnaamassa tai opettamassa vaan keskustelukumppanina muiden rinnalla. Kirkko on tullut tähän päivään.
SuomiAreenalla keskusteltiin muun muassa synnistä ja armosta. Tällaiset käsitteet ja asiat eivät ole menettäneet merkitystään eivätkä ajankohtaisuuttaan, ajatellaanpa niistä kertovista opinkohdista mitä tahansa. Ihmisen erehtyväisyys, heikkous ja silkka pahuus ovat yhä totisinta totta. Armahtaminen, anteeksiantaminen ja -saaminen ovat jotakin, mikä avaa ihmiselle tänäänkin uuden alun mahdollisuuksia.
Parhaimmillaan kirkon ikiaikaiset opit ovat tiivistettyä viisautta siitä, mitä elämä, ihminen ja Jumala ovat. Nykyaikainenkin ihminen voi löytää paljon peilatessaan itseään ja elämäänsä niitä vasten. Kirkossa pitää oppia puhumaan niistä vierellä pohtien eikä ylhäältä opettaen.
Seppo Simola, päätoimittaja
