Rippisalaisuus on pyhä

Kaikki mahdollinen on tehtävä, että sitä voitaisiin torjua. Rippisalaisuuden murtaminen ei kuitenkaan auta tässä piirun vertaa, pikemminkin päinvastoin.

Maailmassa pitää olla joku tappi, joka ei liiku. Papille ripissä kerrotun ehdoton luottamuksellisuus on tällainen.

Täytyy olla joku paikka, missä voi kaivaa sielunsa syvyydestä synkimmätkin asiansa pelkäämättä ilmituloa. Se saattaa olla ainoa tapa päästä pimeydestä valoon.

Ripissä ihminen on Jumalan edessä. Pappi on vain apulainen, joka auttaa ripittäytyjää tajuamaan ja tuntemaan Jumalan rakkauden ja armon. Samalla pappi voi olla saattamassa häntä parannuksen tielle.

 

Ihminen, joka ripittäytyy rikoksensa tähden, kaipaa tunnolleen rauhaa. Ripissä hän saa Jumalalta anteeksi. Useimmiten hän ei saa kuitenkaan täyttä rauhaa, ennen kuin on sovittanut rikoksensa myös ihmisten edessä. Murhamies tajuaa, ettei hän pääse syyllisyydestään, ennen kuin on selvittänyt asiansa myös ihmisten maailmassa.

On äärimmäisen harvinaista, että lapsia seksuaalisesti hyväksikäyttänyt ripittäytyy. Mutta jos niin käy, tapahtumien kulku johtaa saman logiikan mukaisesti siihen, että hän haluaa selvittää asiansa myös ihmisten edessä.

 

Seksuaalisessa hyväksikäytössä liikutaan niin herkällä alueella, että myös uhri tuntee siitä vähintäänkin häpeää ja joskus jopa syyllisyyttä. Papille tuleekin puhumaan paljon useammin uhri kuin tekijä. Tällöin taitavalla sielunhoitajalla on mahdollisuus vapauttaa uhri turhasta syyllisyydestä sekä ohjata häntä sellaiseen hoitoon, jossa sieluun jääneitä vammoja voidaan parantaa.

Luottamuksellinen sielunhoito saattaa olla uhrille ponnahduslauta, josta hän löytää uskallusta lähteä vaatimaan myös yhteiskunnallista oikeutta. Tätä kautta todellinen syyllinen voi joutua vastaamaan teoistaan.

Ripin ehdoton luottamuksellisuus on väline, joka auttaa ihmisen paranemista ja välillisesti yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta. Siksi rippisalaisuus on pyhä.

Seppo Simola

päätoimittaja