Tehdyt toimenpiteet
Taas syttyy liekit
Tuhannet kynttilät loistavat kirkkomailla ensi viikonloppuna. Ne luovat kauniin ja hartaan tunnelman syksyn pimentämään maisemaan. Pyhäinpäivästä on tullut suomalaisessa elämänmenossa yksi vuoden merkittävimmistä kirkkopyhistä. Kansa kokoontuu kirkkoihin erityisesti tilaisuuksiin, jossa muistellaan vuoden aikana poisnukkuneita ja sytytään kynttilät heidän muistokseen.
Kynttilöiden sytyttämiseen kirkoissa ja hautausmailla sisältyy tunteita, jotka sopivat myös suomalaisen karun ja vähäeleisen luterilaisen pirtaan. Emme muistele rakkaitamme useinkaan suurin sanoin tai seremonioin. Mieluummin sytytämme pienen liekin, ajattelemme hetken menneitä ja ehkä ikuisiakin. Hiljaisessa pysähtymisessä kuoleman majesteettisuuden edessä on jotakin siitä, mikä elämän kiertokulussa on hienointa.
Kynttilöiden sytyttäminen hautausmailla pyhäinpäivänä on yleistynyt vasta viime vuosikymmeninä. Kauniista tavoista tulee joskus nopeasti hienoja perinteitä. Uudenlaista vanhaan palaavaa hautauskulttuuria edustaa Helsingissä Kallion kirkko, jonka uumeniin lasketaan vuosittain kymmenien helsinkiläisten tuhka. Kirkossa omaiset voivat myös käydä muistamassa läheisiään.
Kaikilla Helsingin hautausmailla on muistopaikat myös niitä varten, joiden omaiset ovat haudattuna muualla. Ihan hyvä ajatus on käydä sytyttämässä kynttilä paitsi Kalliossa, myös muissa kirkoissa. Kaikissa niissä on kyntteliköt tätä varten. Toivottavasti seurakunnat ymmärtävät pitää kirkkojensa ovet auki pyhäinpäivänä.
Monet suomalaiset puhuvat omasta uskostaan vähätellen tyyliin ”minä nyt olen vain tämmöinen tapakristitty”. Tapakristillisyydessä ei ole mitään vikaa. Hyvistä tavoista rakentuu hyvää elämää. Toistetuista hyvistä tavoista syntyy elämää kantavia perinteitä.
Kirkon tulee antaa kunnia myös niille jäsenilleen, jotka eivät jaksa raahata syntistä lihaansa kotisohvalta juuri minnekään, ei kirkkoon eikä ehkä edes hautausmaalle. Sohvaperunakristitty voi sytyttää kynttilänsä vaikka kotona läheisensä kuvan eteen. Sekin on hyvä tapa. Koskaan ei ole myöhäistä aloittaa hienoa perinnettä.
Seppo Simola
