Luulisi Mäkisenkin jo ihan ammattinsa puolesta olevan varma että Jumala on?

Vaan eipä, eihän hän tiedä että raamattu kieltää homoudenkin.

On tainnut jäädä raamattu lukematta vaikka on päässyt Jumalan ammatissa noinkin pitkälle.

Raamattu ei muuten kiellä "homoutta", koska koko käsitettä ei esiinny Raamatussa. Sellaisia parisuhteita, jollaisia nykyään on olemassa, ei Raamatun aikana tunnettu, joten miten siellä voitaisiin kieltää sellainen asia, jota silloin ei ollut? Hellenistisessä kulttuurissa ylimystön nuorukaiset usein opettelivat ns. rakkauden taidon vanhemman miesopettajan kanssa. Myöhemmin he avioituivat ja hankkivat lapsia naisen kanssa.

Kyseessä ei ollut siis tasa-arvoinen kahden aikuisen miehen välinen rakkaussuhde, vaan vanhemman miehen ja nuoren pojan suhde, jossa poika oli alisteisessa asemassa, eli kyse ei ollut sellaisesta tasa-arvoisesta, toisiaan rakastavan ihmisen liitosta tai parisuhteesta, jollaisia nykyisin useimmat hetero- ja homosuhteet ovat.

Artikkelista välittyi minulle kovin ahdas kuva kristinuskosta.

Kristinuskosta voi puhua kaikissa tyylilajeissa, ei vain vertauskuvin. Eikä vertauskuva ole analyysin vastakohta, vaan vertauskuva voi olla terävä analyysi. Vertauskuva voi olla ikkuna, josta näkyy todellisuus.

Lainaus: Vs: Jumalabuumi jyllää

kirjoittaja Benedicta — kirjoitettu tiistai 26. huhtikuuta 2011, 13.19

Raamattu ei muuten kiellä "homoutta", koska koko käsitettä ei esiinny Raamatussa.

Terve Bene!

Mitä väliä sillä on kieltääkö Raamattu homosuhteet vai ei? Eikös maailmassa ole paljon kirjoja joista toisissa homosuhteet hyväksytään ja toisissa kielletään.

Mäkinen on fiksu kaveri kun se tahtoo, että kirkossa pitäis voida käydä keskusteluja uskonnoista eikä vaan julistaa.

Jos nyt puhutaankin Jumalan olemassaolosta noin yleisesti, olisi tietenkin hyvä määritellä se Jumala jonka kanssa tahdotaan ottaa yhteen. Jumalia on niin maailma pullollaan, että keskustelusta ei oikein tahdo tulla mitään ellei Jumalaa edes jollain lailla määritellä.

Siis onko käsittelyssä kristinuskon jumala, islamin jumala, Ukko Ylijumala vai puhutaanko ihan vain Jumalasta jolla voi jotenkin olla sormet pelissä tämän maailmankaikkeuden luomisessa?

Lainaus: Vs: Jumalabuumi jyllää

kirjoittaja aake_01 — kirjoitettu maanantai 25. huhtikuuta 2011, 18.21

On tainnut jäädä raamattu lukematta vaikka on päässyt Jumalan ammatissa noinkin pitkälle.

Lainaus artikkelista:

"Varsinkin sosiaalisessa mediassa kirkon työntekijät joutuvat silmäkkäin niin sanotun uusateismin uskontokritiikin kanssa. Kirkon tiedotuskeskuksesta kerrotaan, että tarve keskustelutilaisuuden järjestämiseksi nousi tästä kokemuksesta."

Kun kirkon edustajat eivät ehdi keskustella sosiaalisessa mediassa itse, niin zeitgeistin (= "ajanhengen") haistaa parhaiten livekeskustelussa median edustajien ja omien alojensa ja uskonsuuntien tuntijoiden kanssa. Siltä pohjalta ymmärtää hyvin, miksi arkkipiispa Mäkinen järjesti Lasipalatsin keskustelulounaan.

Sosiaalinen media on "kylä netissä" - kyläyhteisöt ovat nykyään globaaleja. On hyvä peilata siihen, mitä "kylillä" puhutaan. Sosiaalinen media toisaalta yhdistää. toisaalta eristää. Kun jossakin yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa on todettu, että ihmiset luopuvat ennemmin puolisostaan kuin Facebookista, niin kyse on aika voimakkaasta ja keskeisestä vaikuttajasta ihmisten elämässä...

Lainaus: Vs: Jumalabuumi jyllää

kirjoittaja Benedicta — kirjoitettu tiistai 26. huhtikuuta 2011, 13.19

Raamattu ei muuten kiellä "homoutta", koska koko käsitettä ei esiinny Raamatussa.

Suosittelen ottamaan asioista selvää ennen kuin alkaa pätemään. Edelleen se, ettei Suomenkielisiä termejä "homous" tai "homoseksuaalisuus" löydy Raamatusta, ei suinkaan tarkoita, etteikö Raamatussa silti puhuttaisi siitä. Raamattu näet käyttää erilaista, mutta varsin arkista termiä, "miesten kanssa makaava mies", (kreik. arsenokoitai). Arsenekoitee tarkoittaa siis "miehen kanssa makaavaa miestä". Paavali yhdisti sanat “mies” ja “makaaminen” homoseksin kieltävien (3 Moos.18:22; 20:13) jakeiden Kreikan kielisestä käännöksestä (Septuaginta).

Lainaus: Vs: Jumalabuumi jyllää

kirjoittaja Benedicta — kirjoitettu tiistai 26. huhtikuuta 2011, 13.19

Sellaisia parisuhteita, jollaisia nykyään on olemassa, ei Raamatun aikana tunnettu, joten miten siellä voitaisiin kieltää sellainen asia, jota silloin ei ollut?

Tämä ei pidä paikkaansa. Ihmiset kokivat eroottista kiinnostusta ja rakkautta samaan sukupuoleen samalla tavalla mm. Antiikin Kreikassa kuin nykyään, vaikka he eivät käyttäneet siitä samoja sanoja.

* Aleksanteri Suurella (356-323 ekr) oli suhde aikuiseen mieheen

* Roomalainen historioitsija Suetonius kertoo keisari Galbasta (3 eKr-69 jKr), joka oli kiinnostunut seksuaalisesti vanhemmista miehekkäistä miehistä.

* Antiikin Kreikan lesbous ei rajoittunut nuori-aikuinen -suhteisiin.

* Paavali vieraili Ateenassa (Apt.17:16-34). Tuona aikana Ateenan torilla oli patsas, jossa oli kuvattu kahden aikuisen miehen homosuhde, Harmodioksin ja Aristogeitoksen rakkaus.

* Platonin teoksessa Pidot (178D-179B) Phaedrus niminen mies väittää, että rakastavaisten miesten armeija olisi paras armeija, koska jokainen mies haluaisi tehdä urotekoja rakastajansa takia. Samassa Platonin kirjassa esiintyy Pausanias, joka on juomajuhlien isännän Agathonin rakastaja. Heidän suhteensa oli alkanut kaksitoista vuotta aiemmin, jolloin Agathon oli ollut kahdeksantoista vuotias (Platon, Prot.315D-E).

Lainaus: Vs: Jumalabuumi jyllää

kirjoittaja Benedicta — kirjoitettu tiistai 26. huhtikuuta 2011, 13.19

Hellenistisessä kulttuurissa ylimystön nuorukaiset usein opettelivat ns. rakkauden taidon vanhemman miesopettajan kanssa ... Kyseessä ei ollut siis tasa-arvoinen kahden aikuisen miehen välinen rakkaussuhde, vaan vanhemman miehen ja nuoren pojan suhde, jossa poika oli alisteisessa asemassa...

Ei pidä paikkaansa. Kreikkalaiset eivät leimanneet poikien rakastamista hyväksikäytöksi vaan epäitsekkääksi rakkauden muodoksi, jossa he seurasivat biseksuaalisesti käyttäytyvien jumaliensa esimerkkiä. Aikuisten väliset homosuhteet eivät olleet tuntemattomia Roomalaisille ja Kreikkalaisille.

MODE_EDIT Ylipitkä lainaus poistettu. Keskustelupalstalla on tarkoitus keskustella asioista, ja kertoa omilla sanoilla mielipiteistään. Ylipitkät siteeraukset on kielletty palstan säännöissä. Lähes puolet viestistä ei voi olla sitaattia. Tämä on ensimmäinen varoitus. Kolmannesta joutuu jäähylle.

t. ylläpito

Mä en nyt oikeen kyllä ymmärrä, että miten tämä Benen ja Sirjonin keskustelu homoudesta liittyy painimiseen Jumalan kanssa. Minusta Mäkinen on tosiaankin oikealla asialla kun hän penää keskustelua Jumalan olemassaolosta.

Onhan tämä yleisellä tasolla melkoisen vaikea aihe, että ei kai se mikään ihme ole vaikka keskustelu lipsahataakin keskusteluun homoudesta.

Itse olisin sitä mieltä, että kaikissa kirkoissa pitäisi perustaa jonkinlainen keskustelupiiri jossa voitaisiin keskustella näistä uskon asioista hieman vapaammalta pohjalta kuin aina Raamattuun sitoutuen. Eihän Raamattu ole kuin joidenkin ihmisten omia käsityksiä Jumalasta. Jokaisella ihmisellä on omia käsityksiä, joista pitäisi kirkon piirissä voida keskustella.

Missäpä muuallakaan näistä asioista voitaisiin luontevammin keskustella kuin kirkoissa.

Kysymys on hyvä, vaikka se olikin vähän typistetty - oikeastaan kysymys Jumalan olemassaolosta ei tarkoita: "Onko Jumala olemassa vai ei?" vaan: "Millainen Jumala on olemassa?"

On hyvä huomata, että ns. ateismi ei oikeastaan ole jumalan olemassaolon kieltämistä yleensä, vaan määritelmällisesti nimenomaan teistisen Jumalan olemassaolon kieltämistä, ja spesifisemmin tyypillisesti antikristillisyyttä. Tämä on helppo osoittaa ajatuskokeella: panteistiset jumalakäsitykset lähtevät siitä, että maailmankaikkeus on jumala. Johdonmukaisen jumalankieltäjän tulisi siis kieltää myös maailmankaikkeuden olemassaolo. Sen luokan solipsistit vain harvemmin näkevät tarpeelliseksi käydä keskustelua ;-)

Mitä taas tulee Visalan huomautukseen siitä, että tiede voi sanoa jotain jumalasta (kieltää ajatuksen, että ei voi), tämä on huomionarvoinen seikka, jonka tulisi järisyttää vähän enemmänkin luterilaisen teologian tunkkaista keskusteluilmapiiriä. Nykyteologian itseymmärryksenhän mukaan Jumala on sillä tavoin salattu, ettei teologiassa oikeastaan voi puhua Jumalasta, vaan ainoastaan kristinuskon ilmiöistä. Suomalainen nykyteologia onkin varsinaisesti kristinuskoon kohdistuvaa uskontotiedettä, eikä puhetta Jumalasta, kuten sanan sananmukaisesti voisi ymmärtää.

Jos kuitenkin on niin, että Jumalasta voidaan sanoa jotain luonnontieteen perusteella - varsinainen argumentti on aika syvällinen, suomalaisista ainakin professori Tapio Puolimatka on tehnyt sitä tunnetuksi - niin koko akateemisen teologian perusta on uhattuna.

Kun siis aletaan puhua siitä, millainen Jumala on, käytännössä kysymys palautuu kysymykseen siitä, voidaanko Jumalaa tuntea. Artikkelin kirjoittaja esittikin ajatuksen, että Jaakobin suhde Jumalaan oli kaikkea muuta kuin älyllistä pohdintaa. Mielenkiintoista kuitenkin on, että tuohon hetkeen saakka Jumala ei ollut ollut Jaakobin Jumala - siihen saakka Jaakob oli puhunut Hänestä isiensä Jumalana. Hänelläkin siis oli tietoa ja kysymyksiä Jumalan olemuksesta - ei olemassaolosta itsestään. Mutta vasta kohdattuaan Jumalan, hän alkoi kutsua Jumalaa omaksi Jumalakseen.

Jaakobista tuli mieleen eräs toinen Raamatun henkilö. Jaakobin elämän muutti kohtaaminen Jumalan kanssa - kasvoista kasvoihin. Myös Job oli uhmakas. Hän oli oikeassa syyttömyydessään, mutta hänellä ei ollut oikeutta uhmata Jumalaa. Jumalan kuitenkin lopulta itsekin vastattua Job myöntää: "Vain korvakuulolta sinut tunsin, nyt ovat silmäni nähneet sinut."

Pelkästään tätä taustaa vasten vaikuttaa selvältä, että Jumalasta on mahdollista puhua sen takia, että Hän on ilmoittanut itsensä. Hän on ilmoittanut itsestään myös luonnossa, mikä näkyy mm. siinä, että meillä ylipäätään on luonnontiedettä. Siksi teologiankin tulisi olla puhetta Jumalasta, puhetta Jumalalle ja Jumalan puhetta meille, siis sanalla sanoen: Jumalan tuntemista.

Lainaus: Vs: Jumalabuumi jyllää

kirjoittaja aake_01 — kirjoitettu maanantai 25. huhtikuuta 2011, 18.21

Luulisi Mäkisenkin jo ihan ammattinsa puolesta olevan varma että Jumala on?

 

Voi, tätä ei kyllä kukaan pysty tällä hetkellä todistamaan.

Lainaus: Vs: Jumalabuumi jyllää

kirjoittaja outolumo — kirjoitettu maanantai 22. elokuuta 2011, 23.08

Pelkästään tätä taustaa vasten vaikuttaa selvältä, että Jumalasta on mahdollista puhua sen takia, että Hän on ilmoittanut itsensä. Hän on ilmoittanut itsestään myös luonnossa, mikä näkyy mm. siinä, että meillä ylipäätään on luonnontiedettä. Siksi teologiankin tulisi olla puhetta Jumalasta, puhetta Jumalalle ja Jumalan puhetta meille, siis sanalla sanoen: Jumalan tuntemista.

Miten ihmeessä luonnontieteen olemassaolo viittaa mitenkään jumalaan?

Jumala ilmoittanut itsensä Raamatussa vai? Jos näin on, niin käytät pahaa kehäpäätelmää.

Miten voi olla "jumalan tuntemista", jos koko asian olemassaolosto ei ole mitään todisteita.

Ateismia on se, että henkilö X väittää olemassaolevan yliluonnollinen olento (tälle olennolle voidaan antaa mitä tahansa ominaisuuksia, kuten esimerkiksi maailmankaikkeuden luominen), johon ateisti vastaa, että ei ole olemassa todisteita, jotka puoltaisivat tätä väitettä.

Itseäni ihmetyttää tämä ateistien väite, ettei Jumalan olemassa olosta ole mitään todistetta. Uskovat ajattelevat, että Jumala on Henki, joten ei-aineellisen todistaminen jollakin mitattavalla tavalla on jo lähtökohtana naurettava.

Toisekseen aina kun ateistit vaativat todisteita Jumalan olemassa olosta, he ohittavat miljardien eri uskontokuntiin kuuluvien ihmisten todistuksen siitä, että Jumala tai jumalia on olemassa! Enemmistö maailman väestöstä nimittäin uskoo Jumalan olemassa oloon. Ilmeisesti ei ateistille riitä todistukseksi siitä, että Jumala on olemassa, se että maailman väestöstä suurin osa uskoo jonkinlaiseen Jumalaan.

Itse totean, että jo evoluutio on varmistanut Jumalaan uskovien suuremman määrän väestössä, joten vika ei ole todellakaan meissä uskovissa, jos pieni ateistien joukko ei tee meidän uskonnollisen enemmistön kanssa samoja havaintoja koskien Jumalan olemassa oloa!

Lainaus: Vs: Jumalabuumi jyllää

kirjoittaja Benedicta — kirjoitettu maanantai 05. syyskuuta 2011, 14.54

Itseäni ihmetyttää tämä ateistien väite, ettei Jumalan olemassa olosta ole mitään todistetta. Uskovat ajattelevat, että Jumala on Henki, joten ei-aineellisen todistaminen jollakin mitattavalla tavalla on jo lähtökohtana naurettava.

Toisekseen aina kun ateistit vaativat todisteita Jumalan olemassa olosta, he ohittavat miljardien eri uskontokuntiin kuuluvien ihmisten todistuksen siitä, että Jumala tai jumalia on olemassa! Enemmistö maailman väestöstä nimittäin uskoo Jumalan olemassa oloon. Ilmeisesti ei ateistille riitä todistukseksi siitä, että Jumala on olemassa, se että maailman väestöstä suurin osa uskoo jonkinlaiseen Jumalaan.

Itse totean, että jo evoluutio on varmistanut Jumalaan uskovien suuremman määrän väestössä, joten vika ei ole todellakaan meissä uskovissa, jos pieni ateistien joukko ei tee meidän uskonnollisen enemmistön kanssa samoja havaintoja koskien Jumalan olemassa oloa!

Millä tavalla miljardit ihmiset ovat todistaneet jumalan olemassaolon?
Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä.Paska haisee hyvälle.

Kuolemanpelko ajaa ihmisiä epätoivossaan uskonnon pariin.

Tämä pieni ateistien joukko kasvaa koko ajan Suomessa.Nykyihminen ei astu enää valmiiseen rooliin.

///MODE_EDIT Linkki poistettu.///

Lainaus: Vs: Jumalabuumi jyllää

kirjoittaja juhamatti666 — kirjoitettu torstai 22. joulukuuta 2011, 21.33

Nykyihminen ei astu enää valmiiseen rooliin.

Siksipä kristinusko tarjoaakin vapautta, joka ei ole kuviteltua.

Ilmeisesti nämä uskonnolliset juhlat kuitenkin jotenkin ateistiakin alkavat ahdistaa, kun pitää kristillisen lehden sivuilla käydä, ja vieläpä vaivautua kirjautumaankin sivustolle, jotta saa oman lausuntonsa annettua. Jos kerran Jumalaa ei ole, niin miksi siitä olemattomuudesta pitää niin kamalaa meteliä pitää tai Helvettiä päivitellä, jos ei kerran usko siihen!

Omituista on tämä. Ilmeisesti kuitenkin pieni epäilys on tälläkin ateistilla, kun niin kovasti pitää omaa kantaansa. Ja mitähän todisteita ko. ateistilla on siitä, että Jumalaa EI ole olemassa?

Minusta on hienoa, että me kristityt voimme turvautua tässä elämässä muuhunkin kuin omaan itseemme. Uskolla on myös todistetusti myönteisiä vaikutuksia ihmisen psyykeen ja terveyteen. Joten ihan sama ei ole, mihin uskoo tai mistä elämäänsä voimaa ammentaa.

Siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa ihan kaikille!