Dosentti Hirvosen huomautus on aiheellinen ja perusteltu. Helluntai-karismaattisesta taustastani huolimatta olen itsekin jo aikoja sitten kyseenalaistanut jyrkän "ratkaisukristillisyyden" eli sellaisen opetuksen, että ihmisen on tehtävä tietoinen ratkaisu Jeesuksen puoleen tullakseen uskoon. Raamattuhan ei nimittäin suoranaisesti opeta tällaista.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö homma joidenkin - itse asiassa aika monien - kohdalla menisi niin, että usko seuraa tietoista ratkaisua. Mutta raamatullinen tosiasia näissäkin tapauksissa on se, että kukaan ei tule ratkaisun paikalle ilman, että Jumala on kaiken takana:

Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä. (Joh.6:44)

Kuitenkin - yhtä kaikki luterilaisena - kyseenalaistan myös tuon "usko on lahja" -löpinän. Usko on lahja, se on selvää, mutta Raamattu sanoo:

Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa! (Matt.10:8)

Meille on annettu lähetyskäsky: saarnata evankeliumia kaikille luoduille (Mark.16:15). Ja nyt tullaan kaikkein tärkeimpään kohtaan; nimittäin siihen perustaan, joka on lähetyskäskyn takana ja joka kertoo meille jotain oleellista myös siitä, miten usko ihmisessä syntyy. Paavali opettaa meille tästä Roomalaiskirjeen luvussa 10:

Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. (Room.10:17)

Jotta usko syntyisi, ihmisen pitää siis kuulla Jumalan sanaa. Siksi meidän tulee saarnata ja julistaa sitä. Edellä Roomalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa:

Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!" (Room.10:13-15)

Jumalan sana ei milloinkaan tyhjänä palaja, vaan toteuttaa jokaisen kohdalla sen tehtävän, jota varten se on lähetetty (Jes.55:11): paaduttaa tai uudestisynnyttää (Matt.13:15). Kummin käy, se on Jumalan käsissä. Jumala on armollinen kenelle tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo (Room.9:18). Meidän tehtävämme on joka tapauksessa julistaa, jotta sana pääsee tekemään tehtävänsä ja synnyttämään uskon Jumalan valituissa.

Sellaiselle opetukselle, ettei mitään julistusta, evankeliointia, parannukseen kehottamista, kutsua seuraamaan Jeesusta jne. tarvita, "koska usko on lahja" ei löydy mitään tukea Raamatusta. Hirvonen ei sentään tähän sorru (kuten jotkut luterilaiset), mutta puhuu itsensä pussiin kun sanoo, että usko saa alkunsa kasteessa. Loppujen lopuksi jäikin vähän epäselväksi, mihin Hirvonen oikein pyrkii. Yhtäällä hän sanoo, että kampanja on ihan ok; "välittäähän se ympärilleen vähän Kristuksen salattua läsnäoloa", mutta toisaalta hän ei siihen itse ilmeisesti lähtisi, koska "uskon lahja on jo saatu kasteessa" (ainakin niissä vähän yli puolessa tapauksista, jotka enää kuuluvat kirkkoon à la Simola & Co.).

Ongelman ydin tässäkin tapauksessa on siis väärä kasteoppi, josta Luther ei irtisanoutunut. Sana ei "muutu aineeksi" kastevedessä sen enempää kuin missään muussakaan armonvälineessä, vaan uskon synnyttämiseksi tarvitaan edelleenkin suun julistusta, jotta sana voidaan kuulla. On erittäin surullista, että Luher ei nähnyt tätä katolista harhaa, vaan se sai jatkua edelleen luterilaisessa kirkossa. Uskallan väittää, että tämä harha on kaikkien kirkon ongelmien alku ja juuri. Suurin ongelmahan on se, että suurin osa kirkkoon kuuluvista lapsena kastetuista ei ole uskossa. 

Kaste ei pelasta ketään eikä synnytä uskoa. Tarvitaan sananjulistusta! Tarvitaan kampanjoita, joista loistaa kirkas evankeliumi! Etenkin tapakristillisessä Suomessa, jossa 78 % kansasta kuuluu kirkkoon, mutta vain n. 10 % uskoo Jeesukseen. Jos vanhemmat eivät puhu Jumalan sanaa lapsen elämään, uskoa ei synny. Toisaalta niissä perheissä, joissa lapset puolestaan kasvatetaan kristilliseen uskoon sanan kylvöllä, lapsikaste on sille kuuluvalla paikalla. On nimittäin se ja sama, milloin ihminen kastetaan, jos pelastuksen kannalta ratkaisevin on tapahtunut: Jumalan sana on päässyt synnyttämään uskon sydämeen.

Olen itse kristisoinut Mahdollisuus muutokseen -kampanjan mainoksia siitä, että niissä ei loista evankeliumi tarpeeksi kirkkaasti.

Amen edelliselle mielipiteelle!

Ihmettelen itsekin artikkelia, jossa annetaan ymmärtää, että kristityn tarvitsee vain ottaa kaste vastaan ja sitten odottaa, että yläkerran väki korjaa sielun parempaan talteen kuoleman jälkeen. Tämän logiikan mukaan kun meidät "korotetaan kirkkauteen" pääsemme soittamaan lyyraa mm. Hitlerin ja Stalinin kanssa taivaassa (koska heidätkin on kastettu kirkkoon).

Kyllä Luther edellytti kasteen lisäksi myös uskoa pelastuksessa. Mutta usko on juuri se asia, jonka yksin Jumala voi meissä vaikuttaa, joten sitä emme itse pysty itseemme mitenkään pumppaamaan. Ja taas aivan vääristynyt on mm. Jochananin käsitys luterilaisesta kasteesta.

Luterilaiset tottelevat kasteessa Jeesuksen käskyä: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." Tätä käskyä haluamme luterilaisina noudattaa ja siksi kastamme myös lapset. Se mitä kasteessa tapahtuu, tapahtuu yksin Jumalan armosta. Vesi on vahva uskonnollinen symboli, eikä siinä itsessään ole mitään maagista voimaa, vaan kaikki mitä kasteessa tapahtuu on Jumalan vaikutusta. Jumala voi toki käyttää armossaan välikappaleita kuten siunaavia ihmisiä, vettä, rukousliinoja tms. Mutta kukaan ihminen ei saa tätä aikaan, vaankaikki kasteessakin tapahtuva on YKSIN JUMALAN TYÖTÄ. Tätä ei Jochanan tunnu käsittävän millään.

Luterilaiset eivät myöskään korota ihmistä Jumalan yläpuolelle pelastuksen kysymyksessä, vaan ajattelevat, että ihminen ei voi edes uskoa Jumalaan, ellei Jumala itse vaikuta uskoa meissä. Täten emme itse voi vaikuttaa uskoomme, joka on pelastumisen edellytys. Voin toki hokea ns. syntisen rukousta, mutta se ei minua pelasta, vaan yksin Jumala voi minut pelastaa.

Lainaus: Vs: Muutoksen jälkeen

kirjoittaja Benedicta — kirjoitettu torstai 03. marraskuuta 2011, 14.53

aivan vääristynyt on mm. Jochananin käsitys luterilaisesta kasteesta.

Juuri yllä selitit itse, kuinka kaste on (teille joillekin) luterilaisille evankeliointia. Joten en tainnutkaan olla väärässä. Logiikkaa uupuu taas!