Viesti on selkeä. Nähtäväksi jää, ymmärtääkö muu kirkkoväki nyt sitten tätä uuden ajan sanomaa. Vähän tuo uho hymyilyttää, mutta ilmeisesti siihen pitää kuitenkin suhtautua vakavasti. Kun nyt päätös on tehty niin pääkauopunkiseudun kirkoissa kai sitten eletään sen mukaisesti ja päätäjät kantavat vastuunsa linjauksistaan. Toiset saivat tahtonsa läpi ja toiset kärsivät (ainakin omasta mielestään). Väistämättä tulee mieleen, että kaikilla päätökseen vaikuttaneilla ei ole olleet puhtaat jauhot pusseissa, sillä pääkirjoituksessa paistaa läpi runttaamisen meininki eikä mahdollisten haittavaikutusten määrästä ja laadusta ole kovin paljon huolta kannettu.

Nyt kun tahto on saatu lävitse niin päättäjät ilmeisesti odottavat, että signaali saavuttaa korkeimmat kirkolliset virkamiehet ja elimet mahdollisimman pian. Marssijärjestys on muutunut ja nyt häntä heilutta koiraa. Nähtäväksi jää, ottaako kirkon ylin johto ja muut korkeat päättäjät pallosta kopin ja tyytyvät toimimaan juoksupoikina pääkaupunkiseudun maallikkopäättäjille vai vieläkö kirkon todeliset isännät antavat äänensä kuulua ja palauttavat nämä pääkaupunkiseudun viikarit päiväjärjestykseen.

Kaiketi täällä pääkaupunkiseudulla nyt tunne omasta vaikutusvallasta on vallannut maallikkopäättäjät ja heidän kirkolliset opastajansa. Aatteellinen voitonhuuma ja joukkovoiman ilmentyminen on vain askeleen päässä uskonnollisesta Lapuanliikkeestä ja toisinajattelevien vainoamisesta.

Siksi kaino pyyntö pääkirjoitusten suhteen, että pysyttäisiin asiassa eli pienempikin uho riittäisi. Pääkaupunkiseudulla seurakuntavaaleissa äänestettiin 11-13 prosentin voimalla ja se merkitsee sitä, että noin joka kymmenes oli kiinnostunut äänestämään ja käytännössä tämä tarkoittaa, että 90 prosentille kirkkoon kuuluvista on yhdentekevää, mitä kirkon maallikot päättävät. Näin ollen tuon päätöksenkin takana on vain muutaman tuhannen ihmisen kirkolliset maallikkoedustajat.

Nyt kuitenkin toivon oikein hyvää pian alkavaa joulunaikaa niin Sepolle kuin muillekin kirkollisille vaikuttajille sekä rauhaisampaa uutta vuotta 2012.

Seppo Simola kirjoittaa pääkirjoituksessaan:

"Sekä omalle jäsenistölle että koko maahan halutaan kertoa, millaisten arvojen taakse kirkko Helsingissä ja Vantaalla todella asettuu.”

Verovarojen jakoperusteista Seurakuntayhtymän valtuusto voi itsenäisiseti päättää, mutta Kirkon yhteisistä arvoista päättää  piispainkokous ja kirkolliskokous myös Helsingin hiippakunnan alueella.

Tämä viesti oli kyllä pitkästä aikaa selkein siitä, mihin suuntaan kirkko on matkalla. Tähän asti on voinut yrittää parhain päin selitellä.

Ihmettelen suuresti tällaisia tärkeitä ratkaisuja ohi korkeampien kirkollisten elimien tai koko rakennelmaa, että esim. seurakunnan piispa ei olisi millään vastuu- tai ratkaisupaikalla päätöstä koskien. Piispahan se on paimenen ja johtajan vastuullisella paikalla, tahtoi tai ei. Varmaan tahtoo, kun on sille paikalle päässyt. Kyseessä on käytännön ratkaisun lisäksi myös kirkon kuuluvasta kannanotosta. Tässä lienee paikallaan kysyä itseltään kunkin seurakuntalaisen, tuomitseeko varmasti Raamatussa itsensä ilmoittanut Jumalakin ne ihmiset, jotka eivät rohkene hänen kohtuullisen selkeäksi ymmärtämäänsä kieltoa ohittaa. Varman "kyllä" -vastauksen perustelut olisi kiintoisaa kuulla.