Tämä on kyllä ollut törkeä homma. En ole kyseistä Miitta-tädin jaksoa katsonut, mutta olen kerran jaksanut ko. "sketsisarjaa" katsoa noin viisi minuuttia, ja totesin, että ohjelma oli aivan ala-arvoinen. Ei naurattanut yhtään Sketsit olivat lähinnä vaivaannuttavia ja ainoa tunne, mikä heräsi oli myötähäpeän tunne.

Voin siis kuvitella, että kyseinen monivammaisuutta ja kirkkoa yhdistänyt "huumoripläjäys" on ollut vähintään yhtä huonoa tasoa kuin ohjelma muutenkin. Seurakuntaa on huijattu. Eikö ole hyvän tavan mukaista kertoa millaisessa yhteydessä kirkkotila oikein tulee esiintymään?

Muuten Yle nimittäin on lähettänyt oikeinkin hienolla tavalla kirkkoa ja uskontoa käsitteleviä ohjelmia, joten seurakunnan hyväuskoisuus tässä suhteessa on ollut ymmärrettävää.

Sen sijaan en todellakaan ymmärrä ohjelmia, joissa pitää pilkata toisten uskoa ja esimerkiksi vammaisuutta.

Ihmisten huomiota joutuu nykyään - valitettavasti - hakemaan silloin tällöin ja toisinaan extremetempauksin.

Mitenkään sen kummemmin puolustamatta rautaisen ammattilaisen, Miitta Sorvalin, tapaa ottaa käsittelyyn papin ammatti ja vammaisen hahmossa, totean vain, että kyllä ainakin minulle jäi positiivinen kuva siitä, miten kirkko tulee vastaan tavallista ihmistä juuri noiden ohjelmassa kuvattujen toimitusten myötä.

Ja sitäpaitsi: Any publicity is good publicity, eikös se vähän noin mene? Löysättäiskös vähän pipoa, allihuuppa?

Kaikki julkisuus ei ole hyvää julkisuutta. Hyvääkin huumoria voidaan tehdä. Esimerkiksi itse olen nauttinut kovasti Maikkarilla lauantaisin tulevasta Putous-ohjelmasta. Sketsit ovat toista tasoa kuin ala-arvoisessa Miitta-tädissä, vaikka siis muuten Yleä arvostankin.