On hienoa ja kristillistä, että mietitään uhrien hyvinvointia. Mutta silti tulisi muistaa, että ripittäytymisen tarkoitus ei ole parantaa ihmisten elämänlaatua, sen enempää tunnustajan kuin tunnustajan uhrinkaan, vaikka nämäkin synninpäästöstä usein seuraa.

Ripissä on kyse siitä, että Jeesus antoi apostoleilleen valtuuden päästää tai sitoa syntejä. Se, jolle annetaan synninpäästö, on annettu synti anteeksi myös taivaassa. Se, jolle sitä ei anneta, ei anneta anteeksi myöskään taivaassa. Asialla on siis kirkon opin mukaan merkitystä ihmisen iäisyyttä ajatellen.

On kyse paljon isommasta asiasta kuin ihmisen tämänpuoleisessa kokemista tuntemuksista, tai edes maallisen oikeuden toteutumisesta.

Nykyinen keskustelu ripistä on tältä osin varsin yksipuoleista ja maallisesti sävyttynyttä. Itse olen tosin sitä mieltä, että aito synnintunto, joka vaatii synnin tunnustamista, vaatii myös sen maallisten seurausten sovittamista. Sellainen tilanne ei ole mielekäs, että joku haluaisi tunnustaa papille pedofilian, mutta ei haluaisi kantaa siitä seuraavaa maallista seurausta. Rippisalaisuus on tässä mielessä siis aika turha asia.

Olen samaa mieltä kanssasi Jani. Rehti ihminen on aina rehti.

Mutta kun ajattelee esim. vankeja tai muissa kiperissä asioissa painivia, olisi hyvä tietää, ettei poliisi heti uhkaa, jos jotain tunnustaa. Tai jos on psyykkisiä ongelmia, ettei esim. ääniä kuulevaa aleta epäillä mahdolliseksi rikolliseksi, kun monasti he ovat arimmasta arimpia. Tai jos alkaa puhua, mitä mielikuvituksessaan tekee, ettei joudu siitä tilille.