Juhani Huttunen on tarttunut täkeään asiaan. Valitettavasti kirjoitus puutuu kovin vailinaisesti otsikossa esitettyyn ongelmaan, joka itseänikin on askarruttanut.

Kristinuskon mukaan pahimmatkin rikolliset voivat saada syntinsä anteeksi, ja ovat sitten vapaat. Hyvä niin.

Mutta entä uhrit, jotka kärsivät pahan seurauksista lopun ikäänsä. Mitä me tarjoamme heillei. Selvyyden vuoksi sanottakoon, etten pidä hyvityksenä rikoksentekijän rankaisemista tai muuta kärsimystä (eihän uhri oikeasti hyödy niistä), vaan todellista hyvitystä. Mikä se nyt voisikaan olla, kysyn täten viisaammiltani.

Onko kukaan koko elämän perspektiivissä täysin uhri tai täysin rikollinen. Eikö mene kuin Muumeissa hyvä ja paha sekaisin.

Körttipaidassani lukee Olen syypää kaikkehen. Siitä on hyvä lähteä.