Kirkko&kaupunki 16. joulukuuta 2009 Numero 47 24 V oidaanko Suomessa puhua enää muuta- man vuosikymmen kuluttua kansankir- kosta – vai onko ky- se enemmänkin perinneyhdistyk- sestä? Kokenut ja monipuolinen kol- mikko, tulevaisuudentutkija ja yri- tysvalmentaja Ilkka Halava, Tam- pereen diakoniajohtaja Matti He- lin ja Vantaan yhteisen seurakun- tatyön johtajan Pontus Salmi pohtivat kirjassa Kansankirkon myytinmurtajat, mitä kirkon olisi tehtävä kirkon 450 vuoden aikana saavuttaman merkityksen puolus- tamiseksi. Resepti on yksinkertai- nen: kirkon on ryhdyttävä palvele- maan paremmin jäseniään. Kirjoittajien esittämät kirkon ongelmat voi summata kolmeen: jäsenkato, jäsenten heikko sitou- tuminen ja hallinnon jäykkyys. Kirkosta eronneet nuoret ovat tulevaisuuden suuria veronmaksa- jia, jotka eivät enää maksa kirkolle veroja. Lisäksi kirkon jäsenmäärä on kääntymässä nopeaan laskuun, koska kirkosta eronneet vanhem- mat eivät tuo lapsiaan kastettavik- si. Jäsenennusteiden mukaan suu- rissa kaupungeissa nuoremmista ikäluokista alle puolet kuuluu kirkkoon vuonna 2015. Kolmikko huomauttaa, ettei kirkon jäsenyys ole enää osa hyvää kansalaisuutta, vaan oma erillinen päätöksensä, jossa punnitaan edut ja haitat: mitä kirkko on minulle. Liian usein vastaus on: ei juuri mi- tään. Kirkko yrittää rakentaa yh- teyttä, mutta ”puolet kansasta ei näe tapaa, jolla kirkko olisi tai edes yrittäisi olla sen oma”. Kirjoittajien mukaan kirkkoa vaivaa edelleen katedraalisuus. Toi- minta on viritetty palvelemaan pie- nen sisäpiirin tarpeita. Toisten on muutettava ajattelutapaansa ja elä- mäntyyliään, jotta he pääsisivät mukaan toimintaan. Yhteisöllisyy- den rakentaminen edellyttäisi kui- tenkin vertaisuuden kokemusta. Suuri jumalanpalvelusuudistus on esimerkki katedraalisuudesta. Se oli teologisesti kaunis ja muo- dollisesti hurmaava, mutta jätti seurakuntalaiset kylmäksi. Jopa kirkkohallituksessa oli järjestettä- vä koulutuksia, jotta työntekijöil- lekin selviäisi, miten erinomainen uudistus oli. Vertaisuutta on vaikea rakentaa perinteisin keinoin, koska monet kirkon jäsenistä eivät usko perin- teisellä tavalla. Miten kirkko suh- tautuu jatkossa niihin, jotka eivät välitä opista, käytänteistä ja perin- teistä, mutta haluavat omalla ta- vallaan kuulua kirkkoon? Kirjoittajien tuoreen havainnon mukaan taloudellisesti lihavat vuodet ovat luoneet hyvinvointi- yhteiskunnan rinnalle hyvinvoin- tikirkon, jossa palkatut työntekijät ovat ottaneet salakavalasti vastuun seurakuntalaisilta. Vanhemmat ovat esimerkiksi ulkoistaneet liian usein kristillisen kasvatuksen am- mattilaisille, eivätkä itse opeta lap- siaan. Vertaisuuden ja yhteisöllisyy- den rakentaminen vaativat Hala- van, Helinin ja Salmen mukaan myös sitä, että seurakuntalaiset voisivat valita itse seurakuntansa. Asuinpaikan sanelema jäsenyys ei enää vastaa kirkon jäsenten arki- päivän tarpeita. Ajatellaan vaikkapa lukiolaisia, jotka käyvät koulua kotiseurakun- tansa ulkopuolella – tai vanhuspa- ria, joista toinen muuttaa palvelu- taloon vanhan kotiseurakunnan ul- kopuolelle. Kolmikko hahmottelee mallia, jossa rovastikunnan kokoi- nen yksikkö voisi toimia eräänlai- sena sateenvarjona pienille – ehkä vain 150 hengen – seurakunnille. Kaikkein purevinta kritiikkiä kolmikko esittää kirkon hallinnos- ta. Suunnittelu ja päätöksenteko kestävät vuosia, uudistukset hau- tautuvat loputtomiin työryhmiin ja selvityksiin. Kuvaavaa on hanke uuden kirk- kolain säätämiseksi. Tavoitteena ei ole sisällön uudistaminen, vaan ra- kenteen selkeyttäminen. Kirkko ei ole onnistunut muuttamaan esi- merkiksi kirkkoherran vaalia siten, että kaikki kelpoiset hakijat saisi- vat vaalisijan. Perinne vaalisijoista ulottuu 1700-luvun kirkkopoliittiseen ti- lanteeseen, eikä sillä ole mitään yhteyttä tähän päivään. Kuiten- kin jo ennestään hävyttömän al- haisia seurakunnallisten vaalien äänestysprosentteja syövät yhä ne tapaukset, joissa oman seurakun- nan kappalainen saa ylivertaisesti ääniä, mutta jää rannalle ilman vaalisijaa. Kansankirkon myytinmurtajat pakottaa kysymään, onko hallin- non jäykkyyden takana se, että kirkon työntekijät päättävät mo- nissa luottamuselimissä itse omista asioistaan. Kunnallishal- linnossa on keskusteltu siitä, ovatko kuntien työntekijät sopi- via kuntien luottamushenkilöitä. Halava, Helin ja Salmi herättä- vät tätä keskustelua myös kirkossa. Ilkka Halava & Matti Helin & Pontus Salmi: Kansan-kirkon myytinmurtajat. Edita 2009. 138 s., 32 e. Hyvinvointikirkosta jäsenten kirkoksi Kolme viisasta osoittaa kansankirkolle uutta suuntaa. Onkin jo korkea aika. Teksti Heikki Hiilamo Puolet kansasta ei näe tapaa, jolla kirkko edes yrittäisi olla sen oma.” ” Onko näin? Kansankirkon myytinmurtajat -kirjan tekijät väittävät, että kirkkoa vaivaa edelleen katedraalisuus. Toiminta on viritetty palvelemaan pienen sisäpiirin tarpeita. S uomen Lähetysseuran juhlavuosi – 150 vuotta toiminnan alkamisesta – huipentui perjantaina Kallion kirkossa pidet- tyyn joulukonserttiin. Loppuun- myydystä konsertista poisjääneitä lohduttanee Lähetysseuran ja Uni- versal Musicin yhteistyössä synty- nyt Maailman kauneimmat joululau- lut -albumi. Mukana ovat Tarja Tu- runen, Jari Sillanpää, Irina, Veeti Kallio, Maria Lund ja Mikko Kuus- tonen. Vanhat perinteiset joululaulut on sovittanut uusiksi Olli Ahven- lahti. Niitä säestävät Ahvenlahden orkesteri ja Cantores Minores -kuoro. Äänimaailma syntyi urku- jen ja erilaisten kielisoitinten ym- pärille, ja laulun tukena on vain akustisia instrumentteja. Cantores Minores -kuoron osuudet äänitet- tiin Paavalinkirkossa. Kauneimmat joululaulut -tilai- suudet pidettiin seurakunnissa en- simmäisen kerran vuonna 1973. Sen jälkeen ne ovat kasvattaneet suosiotaan vuosi vuodelta. Osa al- bumin tuotosta menee Suomen Lähetysseuran Joulukeräykseen, joka tukee tänä vuonna erityisesti tyttöjen ja naisten koulutusta kehi- tysmaissa. Joululaululevyllä huomaa, että joidenkin artistien viehätyksestä osa on lavakarismaa ja armoitettua läsnäoloa. Kun se jää pois, koske- tuspinta on ohuempi. Kallion kirkon konsertti, jossa lauloivat Kallio, Turunen, Sillan- pää ja Kuustonen, televisioitiin, ja se esitetään TV2:ssa 25.12. Levyn hinta on Lähetysseuran verkkokaupassa 21 euroa. Hengellinen laulu ei ole ihan helppo asia, sillä siinä yritetään sa- noittaa kokemusta ja kaipausta, jo- ka on ihmisillä hyvin intiimi ja eri- lainen. Radio Dein tuottama kolmois- CD Kaikkien aikojen hengelliset lau- lut on 60 laulun muhkea paketti kuuntelijoiden toiveita. Vanhoja tuttuja ovat esimerkiksi Kristalli- virta, Olen kuullut on kaupunki tuol- la ja Oi muistatko vielä sen virren. Uudempaa satoa ovat Täällä Poh- jantähden alla, Saviruukku ja Herra kädelläsi. Päätin leikkiä levyraatia ja valita turhia pohtimatta joka CD:ltä sen, joka kosketti eniten. Tunnustetta- koon, että hengelliset laulut eivät ole minulle jokapäiväistä kuunnel- tavaa. Ensimmäiseltä CD:ltä ykkö- seksi nousi Mika Karolan Rauhan ruhtinas, ei niinkään sanojen vaan intohimoisten viulujen ja kiihkei- den rytmien takia. Tätä ei ilman sa- noja uskoisi hengelliseksi lauluksi. CD2:lla kisasivat suosiostani Kari Tapion Valoon päin ja Mikko Kuustosen Oi Herra, jos mä matka- mies maan. Tapiolla on tumma ja sointuva ääni, mutta Kuustonen peri voiton. Koruton virsi sai palan kurkkuun. Sen kaipaus riisui aseis- ta. Kolmannella CD:llä helmiä oli paljon. Essi Vuorelan Ihmeellinen armo, Samuli Edelmannin ja Irina Björklundin Niin kaunis on maa, Jo- hanna Iivanaisen Jumala rakastaa maailmaa nousivat kärkeen. Var- sinkin Iivanaisen yksinkertainen, äärimmäisen koruton esitys teki vaikutuksen. Lisäksi tässä vanhas- sa laulussa lauletaan enemmän Ju- malasta kuin ihmisen mielenliik- keistä. Voiton vei kuitenkin Edelman- nin Mua siipeis suojaan kätke, sovi- tus virrestä 552 – vaikka en kos- kaan olekaan ymmärtänyt puhetta Jeesuksen siivistä. Omiksi valintaperusteikseni paljastuivat yksinkertaisuus, ko- ruttomuus ja tietty melankolisuus. Levyn hinta Radio Dein verkkokau- passa on 21,90 euroa. Marja Kuparinen Kauneimpien laulujen kisa