Kirkko&kaupunki 9. joulukuuta 2009 Numero 46 12 OOPPERA Vaikka Antonin Dvo- rakin Rusalkan laulu kuulle on yk- si rakastetuimpia sopraanoaarioi- ta, on hämmästyttävää, että Dvo- rakin mestariooppera Rusalka näh- dään vasta nyt ensi kerran Kansal- lisoopperassa. Jaroslav Kvapilin libretto pe- rustuu H.C. Andersenin satuun Pieni merenneito. Sen taustalla taas piilevät folkloristiikasta tutut tari- nat vedenhengistä. Yhteistä niille on, että vedenneidot haluavat ih- misten maailmaan. Slaavilaisessa mytologiassa rusalkat ovat veden- neitoja, nymfejä tai aaveita. Dvorakin Rusalka on rakastu- nut prinssiin. Jezibaba-noita tai- koo Rusalkan ihmiseksi, mutta ih- misenä vedenneidosta tulee myk- kä. Jos mies pettää hänet, kummat- kin joutuvat kirouksen valtaan. Prinssi pettää Rusalka muukalais- ruhtinattaren kanssa, ja Jezibaban kirous toteutuu. Onko se vain liikuttava satu? Rusalkan tarina avautuu myös sy- vemmälle. Rusalka on allegoria ih- misestä, joka keinoja kaihtamatta haluaa muuttaa itsensä. Muutok- sen jälkeen hän huomaa maksa- neensa siitä liian kovan hinnan. Ih- minen joutuu elämään omien pää- töstensä ja niitten seurausten kanssa ikuisesti. Emme voi paeta syy- ja seuraussuhteita. Richard Jones oli alun perin ajatellut siirtää tapahtumat ano- rektisten huippumallien maail- maan. Uskon, että sekin olisi toi- minut. Nyt Rusalka tasapainoilee sadun ja realismin maailmassa, jossa ei ole koordinaatteja. Rusalkan tragiikka huipentuu kolmannessa näytöksessä repliik- kiin ” en voi kuolla, en voi elää”. Ihmisten maailma on pettänyt Rusalkan, eikä vedenalainen maail- makaan huoli häntä enää luokseen. Kolmas näytös on muutenkin vai- kuttava: kiroukseen joutunut Ru- salka elää bordellissa, jossa entiset ilotytöt houkuttelevat miehiä kuo- lemaan. Näyttämökuvaa hallitsee katos- ta riippuva kuu-ukko, joka seuraa myötätuntoisesti tapahtumia. Juu- ri sille Rusalka on ensimmäisessä näytöksessä laulanut ihmishaa- veistaan. Musiikillinen toteutus oli vankka. Rusalkan roolin tällä kertaa laulanut Elisabet Strid näytteli koskettavasti eksistentialismin kriisissä kärvistelevää olentoa, joka on puoliksi ihminen, puoliksi satu. Mika Pohjonen lauloi uljaasti prinssin osan ja Gregory Frankin basso jylisi kumeasti Vedenhenke- nä. Maria Kettusen noita oli oma- hyväisen tietoinen mahdistaan, ja Päivi Nisulan Ruhtinatar näyttäy- tyi viileänä vamppina. Kapellimes- tari Ivan Anguélov hehkutti or- kesteria ja antoi Dvorakin musii- kin tulvia vuolaana virtana. Risto Nordell Antonin Dvorak: Rusalka, Suomen Kansallisoopperassa 2.12. Traaginen satu merenneidosta Uskalias rakkaus. Jos prinssi pettää Rusalkan, molemmat joutuvat noidan kirouksen valtaan. Kuvassa toinen pääpari Olga Romanko ja Erik Fenton. H E I K K I T U U L I Ihminen joutuu elämään päätöstensä ja niitten seurausten kanssa ikuisesti.” ” JOULUMIELI TULEE SIITÄ KUN MUMMO LAULAA. Soita ja tue HelsinkiMission seniori- ja vanhustyötä. Valitse haluamasi tulkinta ja iloitse! 1. Puhelun hinta 9,85 € + pvm / 2. Puhelun hinta 19,95 € + pvm Keräyslupa OKH553A / Lisätietoja www.helsinkimissio.fi 1. Reippahasti käypi askeleet p. 0600-12021 2. Sika p. 0600-12020