Kirkko&kaupunki 9. joulukuuta 2009 Numero 46 13 J okainen meistä on omalla tavallaan musi- kaalinen, sillä me kyke- nemme ottamaan mu- siikkia vastaan. Jos sana onkin oleel- lisempi tiedon välittäjä, musiikilla on suora tie tunteisiin. Kuinka me muutoin osaisimme nauttia siitä? Ilman kykyä ottaa vastaan säveliä melodiat ja sointu- kuviot jättäisivät mieleemme vain kaoottisia äänijälkiä. Nykytiede on osoittanut, että aivojemme hermoverkko oppii musiikin kielen automaattisesti ja kaikkialla maailmassa, ihmisen ihonväristä ja taustasta riippumat- ta. Ei tunneta yhtäkään kulttuuria, jossa musiikilla ei olisi merkittä- vää osaa. Ristiäiset, häät ja hauta- jaiset ilman musiikkia tuntuisivat oudoilta – niin itsestään selvä osa elämäämme soivilla sävelillä on. Kun tuleva äiti hyräilee, hänen sisässään kasvava lapsi tuudittau- tuu äidin ääneen ja vaipuu uneen. Musiikin opiskelu alkaa jo sikiö- aikana. Jos äiti laulaa iloista laulua ja ryydittää rallia tanssiaskelin, hä- nen pian syntyvä vauvansa yhtyy tanssiin potkimalla ponnekkaasti ahtaan majansa seiniä. Kun lapselle lauletaan ja soite- taan, hänen voi sanoa imevän äi- dinmaidossa kyvyn nauttia musii- kista ja arvioida sitä. Jo viisivuotias lapsi kokee mollisoinnun alakulon. Mikä sitten nostattaa lapsen rie- mun? Tietysti nouseva sävelkulku, korkeat sävelet ja nopea tempo. Tällä tyylillä äidit ovat kautta ai- kain herätelleet taaperoitaan. Rei- pas ”Aamulla herätys, sängystä pois!” saa lapsen vauhtiin. Hidas ja harras ”Pii, pii pikkuinen lintu” saa lapsen käpertymään äidin kai- naloon ja pysymään siellä, turvas- sa maailman haasteilta. Musiikin vaikutuksille on löydetty vankka fysiologinen poh- ja, kiitos neurotieteiden ja kognitii- visen psykologian kehityksen. Ai- vojen rakennekuvista voidaan näh- dä, kuinka lapsesta alkaen musiik- kia harrastaneella ammattimuusi- kolla aivojen kuuloalue saattaa olla kooltaan kolminkertainen verrattu- na kollegaan, joka on aloittanut soiton opiskelun myöhemmin. Ai- vojen hermosynapseja syntyy ja yhdistyy eniten juuri lapsuudessa. Kapellimestarin ei tarvitse edes tietoisesti höristää korviaan kuul- lakseen orkesterin sivulta bassojen sointia, vaan se tapahtuu auto- maattisesti. Kun hän vilkaisee suo- raan eteensä puhaltimiin, sivuää- net vaimentuvat ja trumpetit ja huilut erottuvat selvästi. Ei tarvitse olla muusikko huo- matakseen, että sydämen syke ja aineenvaihdunta reagoivat musiik- kiin. Tutkijat ovat havainneet, että erityisesti kuulijalle mieluisa mu- siikki aktivoi sekä aivojen välittäjä- aineen dopamiinin että opioidien kaltaisten hormonien toimintaa. Soitto ja laulu yhdistävät paitsi hermosäikeitä myös ihmisiä. Suo- messa laulaa kuoroissa tuhansia eri-ikäisiä ihmisiä vuosikymme- nestä toiseen. Yhteinen sidos on luja. Kuorolla on suuri merkitys etenkin elämän kriisitilanteissa. – Laulamisen pitäisi kuulua kai- kille, sanoo läänintaiteilija, musii- kin tohtori Ava Numminen. On paljon ihmisiä, jotka haluaisivat laulaa, mutta eivät kehtaa, kun oma ääni tuntuu niin huonolta. – Ihminen, joka arastelee omaa ääntään, kokee helposti ulkopuoli- suutta, kun muut laulavat häissä, hautajaisissa ja syntymäpäivillä. Nämä ihmiset tarvitsevat matalan kynnyksen paikkoja laulamisen harjoitteluun, ilman riskiä tulla nolatuksi, sanoi Ava Numminen syksyisessä luennossaan Sibelius- Akatemiassa. Ihminen ei ole musiikin parissa koskaan täysin yksin. Hän on osa jotain omaa itseä ja omia suruja suurempaa. Tutkijat puhuvat täl- laisesta kokemuksesta termillä ”laajennettu minä”. Aivan samoin kuvasi kokemusta ystäväni: – Mu- siikki tuo minulle universaalin ko- kemuksen. Olen osa kaikkea, ja kaikki on osa minua. Ystävälleni yksi on ylitse mui- den: Mozartin Requiem. Siinä lois- tavat basso, tenori, altto ja sopraa- no aiheuttavat hänelle suoranaisen fyysisen reaktion vilunväristyksi- neen. Sielunmessun säveltäminen jäi Mozartilta kesken, kun hän jou- lun alla vuonna 1791 kuoli vain 35-vuotiaana. Kesken jäi myös pa- kahduttava kuoro-osuus Lacrimosa. – Siinä on välillä täydellinen hil- jaisuus. En kuuntele mitään. Olen henkisesti tyhjä. En jaksa mitään, kuvaa ystävä tuntojaan. Pian on Bachin Jouluoratorion ja ilon aika. Oratorion kuuden kan- taatin ympärille kietoutuu sanan ja sävelien liitto, joka pursuaa toivoa, iloa ja riemua – ja muistoja. Sieltä- hän niitä löytyy, vanhoja tuttuja lapsuuden virsiä. Bachin Jouluoratorio (kantaatit I–III) Tuomiokirkossa ma 21.12. klo 19. Liput 35/17/10 e Lippupalvelusta ja ovelta. Lähteet: Daniel Levitin: This is your brain on music. Atlantic Books 2006 Läänintaiteilija, musiikin tohtori Ava Nummisen luento musiikista kuntou- tuksen välineenä Sibelius-Akatemian avoimessa yliopistossa syksyllä 2009. Dosentti Minna Huotilaisen luento Musiikki virittää lapsen aivot Musiikkimessuilla Helsingin messukeskuksessa syksyllä 2009. Aivojemme hermoverkko oppii musiikin kielen automaattisesti ja kaikkialla maailmassa, ihmisen ihonväristä ja taustasta riippumatta. Musiikkia jo ennen syntymää Teksti Leija Kiuru Kuva Harri Tahvanainen / Gorilla Sanan ja sävelen liitto. Maanantaina 21.12. Tuomiokirkossa soi toivoa, iloa ja riemua pursuava Bachin Jouluoratorio.