Kirkko&kaupunki 9. joulukuuta 2009 Numero 46 14 Koonnut: Marja Kuparinen Sähköposti: marja.kuparinen@kotimaa.fi K yllä tämä maailma on kaunis, huo- kaa katsoja. Planeettamme Maa -elokuva pohjautuu BBC:n tuottamaan yhdentoista tunnin pituiseen Planet Earth -sar- jaan, josta Alastair Fothergill ja Mark Linfi eld ovat koostaneet vajaan kahden tunnin luontoseik- kailun. Siinä kuljetaan Pohjoisna- valta Etelänavalle, kuivasta au- tiomaasta reheviin metsiin ja val- tameristä Himalajan vaarallisille huipuille. Kuvaus on huippuluokkaa. Eikä ihme, sillä tätä maailman suurim- piin luontoelokuviin kuuluvaa tuotantoa kuvattiin viiden vuoden ajan. Rahalla saa: Kuvausryhmiä oli 40. Kuvauksia tehtiin yli 200 kuvauspaikalla 26 maan alueella. Kuvauspäiviä oli 4 500. Kun tällaisesta materiaalista poimitaan helmet, niin tulos on kaunista, vaivattoman tuntuista ja sujuvaa. Miten ne tuonkin pystyi- vät kuvaamaan? Elokuvassa elämän synty esite- tään suurena ihmeenä, jonka syn- nyttää Maan juuri sopiva 23,5 as- teen kallistuminen aurinkoon päin. Siitä seuraavat vuodenaiko- jen vaihtelut ja eläinmaailman rik- Teksti Marja Kuparinen Missä se ru Uusi koko perheen luonto- seikkailu tarjoaa upeita maisemia, eläinten kohtaloita ja tulevaisuuden uhkaa. LEVY Bluesin ja muun perinne- musiikin viehätys on jännittei- syydessä, joka syntyy molliastei- kon ja duurisointujen välisestä riidasta. Kysymys on kahden vastavoiman välisestä draamas- ta, jossa asiaan perehtynyt voi nähdä huikeita metafyysisiä ulottuvuuksia. Rähjäiset renkutukset viehät- tävät monia myös siksi, että bluesin elämänmakuisiin tarinoihin ja niistä kumpuavaan oikeudentuntoon on luontevaa samaistua. Musiikki on yksinkertaisesti tapa katsoa maailmaa. Bluesmuusikot myös kommentoivat ja lai- naavat toisiaan, mikä pitää tradition elävänä. Amerikkalaissyntyisen ja jo toiseen otteeseen Suomessa asuvan Mike Westhuesin 12. albu- mi Dumbfl akes for Breakfast on yksi tällainen puheenvuoro. Soittajat ovat supisuomalaisia ukkeleita, jotka ikänsä puolesta voisivat olla Idols-tyttöjen ja -poikien isiä. Masa Valliuksen tuotta- man levyn ansioihin lukeutuu se, ettei sitä ole ”pakkosterili- soitu” sillä tavalla kuin yhteen aikana oli tapana siinä hurs- kaassa uskossa, että vasta pu- rukumipopteollisuuden eh- doilla puleerattu soundi on ih- misten mieleen. Puistobluesin kävijät ovat var- maan levynsä jo hankkineet – muut voivat vie- railla osoitteessa myspace.com/mikewesthues ja miettiä sitten ratkaisuaan. Viidestä pampulas- ta kolme ja puoli on hyvä, koska kuluneena vuonna Dylan sai neljä, ja tämä ei kuitenkaan ole ihan yhtä hyvä. Juhani Huttunen Mike Westhues. Dumbflakes for Breakfast. Humble House Records 2009. 21.90 e. Amerikkalaista perinnemusiikkia Oppiiko Petra rakastamaan? Helsingin vankila on ensimmäinen, joka on saanut tilataideteoksen seiniensä sisäpuolelle. Taiteilija Timo Rytkösen taideteos Valoon on ripustettu Sörkan vankilan sisäpihan lasikat- toon. Pihan kautta kulkee kaikki henkilöliiken- ne vankilaan ja sieltä ulos. Sitä ei voi olla näke- mättä. Ulkomitoiltaan liki kaksimetrinen teos on tehty metallisesta palloketjusta, jota työhön kului 350 metriä. Ylöspäin levenevässä pyöre- ässä muodossa on aukko, joka myös levenee ylöspäin. Kunhan Valoon-teos vielä saa kohde- valot, pienet metallipallot näkyvät valopistei- nä. Työn keveyttä lisää sen toinen materiaali, läpinäkyvä polykarbonaattilevy, johon ketjut on kiinnitetty. Valoon-teos syntyi osana UUTTA-taiteilija- projektia. Se on Uudenmaan taidetoimikun- nan hanke, jossa taiteilijoita työllistämällä saa- daan taidetta julkisiin tiloihin. 350 metriä palloketjua Kevyt liike. Valoon-taideteos on ripustettu 128-vuotiaan Sörkan vankilan valopihan kattoon. E S K O J Ä M S Ä TEATTERI Yksinäisyys, seksuaalisuus ja hy- väksikäyttö ovat Rainer Werner Fassbinde- rille tuttuja teemoja, niin myös näytelmässä Petra von Kantin katkerat kyyneleet. Petra von Kant (Kristiina Halttu) on me- nestyvä muotisuunnittelija. Willensaunan näyttämölle on rakennettu hänen upea makuu- huoneensa, jonka keskellä on jättimäinen sim- pukkavuode, sopiva tämän ”helmen” loistolle. Lähipiiriin kuuluvat ystävätär (Katariina Kaitue), äiti (Elli Castrén) ja tytär (Ulla Rai- tio). Heihin kaikkiin Petralla on etäinen, jopa tyly suhde. Petran arjessa lähin on palvelijan ja sihtee- rin osaan alistettu Marlene (Marjaana Maija- la). Petran ja Marlenen suhde on myös näytel- män kiinnostavin. Ei siksi, että Petra alistaa, vaan siksi, että Marlene suostuu – on suostu- nut hiljaisesti jo pitkään. Masokismin täytyy tuottaa tyydytystä ja antaa valtaa. Sitten taloon astelee nuori Karin (Johanna Kokko), ja Petra on myyty. En ihan ostanut Petran intohimoa, valtasuh- teena kuvio toimi paremmin. Huolenpitokin on näet valtaa. Käenpoika kasvaa röyhkeäm- mäksi, ja Petra kadottaa otteen elämäänsä. Lopussa kiinnostavin kysymys jää avoi- meksi: Mitä Marlene tekee, kun Petra ojentaa kätensä? Nyt valta on hänellä. Marja Kuparinen Rainer Werner Fassbinder: Petra von Kantin katkerat kyyneleet. Ohjaus Antti Einari Halonen. Ensi-ilta 4.12. Tahdotko maineeseen? Petra von Kant (Kristiina Halttu) tarjoaa apuaan nuorelle Karinille (Johanna Kokko).