Kirkko&kaupunki 9. joulukuuta 2009 Numero 46 26 Koulutetut naiset laittavat myös omat lapsensa kouluun.” KK l ” Oikeus oppia (Toim. Minna Peltola) Koulutus auttaa näkemään! Tyttöjen koulutus on avain kestävään kehitykseen Nepalissa Suurin osa maailman lukutaidottomista on köyhien maiden naisia. Suomen Lähetys- seura tukee tyttöjen ja naisten koulutusta Nepalissa. Koulutus ja lukutaito-ohjelmat lisäävät tietoa terveydestä ja hygieniasta, toimeentulosta, omista oikeuksista sekä ympäristön suojelusta. Auta ihmisiä näkemään elämässään uudet mahdollisuudet. Lahjoita joulukeräykseen! Soitto 0600 01515 (14,94 e + pvm) Tekstiviesti lähetä viesti JOULU5 (5 euroa) tai JOULU10 (10 euroa) numeroon 16160 Netti www.mission.fi/joulukerays Pankki tilinumero 800014-161130, viestiksi JOULU09 Kiitos lahjastasi. Rauhallista joulua! Keräyksen tuotosta osa menee diakoniatyöhön ja osa koulutusohjelmiin Namibiaan ja Tansa- niaan sekä Palestiinalaisalueelle ja Ruoshuin koulun jälleenrakentamiseen Kiinassa. Keräysluvat: Manner-Suomi ajalle 1.1.2009 – 31.12.2010, OKH626A/ 3.12.2008/Etelä-Suomen lääninhallitus. Ahvenan- maa ajalle 1.1.2009 – 31.12.2009, nro 225 K14/6.11.2008/ Ahvenanmaan maakuntahallitus. Haudankaivajan tytär selviää Miten ihmisen käy, jos häneltä vie- dään koko entinen identiteetti kieltä myöten? Joyce Carol Oates kertoo romaanissaan Haudankaiva- jan tytär juutalaisvainoja pakene- vasta Schwartin perheestä, joka päätyy amerikkalaiseen Milburnin pikkukaupunkiin. Akateemisen koulutuksen saanut isä joutuu haudankaivajaksi ja perhe koste- aan, rapistuneeseen mökkiin hau- tausmaan laidalle. Eristys on mel- kein yhtä paha kuin juutalaisghe- tossa. Muutos repii perheen hajalle. Jacob Schwartista tulee häpeänsä paineessa hirmuhallitsija. Perhe on ainut, jonka edessä hän voi vielä vakuuttaa olevansa ih- minen, jolla on tahto. Toinen po- jista alistuu isänsä ot- teessa, toi- nen kapinoi. Rebecca-ty- tär kaipaa epätoivoi- sesti hyvää sanaa. Sitä hän ei saa edes masen- nukseen vajoavalta äidiltään. ”Eläinmailmassa heikoista hank- kiudutaan nopeasti eroon. Siksi si- nun pitää kätkeä heikkoutesi, Re- becca. Meidän pitää”, kuuluu isän opastus. Se, mitä isä hiljaa häpesi, oli lapsuuden parrakkaiden juutalais- ten yhteisönvanhimpien muisto. Pelko heidän silmissään oli enem- män kuin hän kesti. Hän ei ollut niin kuin he. Haudankaivajan tytär on Rebek- kan kasvutarina ja samalla mielen- kiintoinen läpileikkaus siirtolais- ten kohtaamista asenteista. Kau- punkilaisilta menevät välillä sekai- sin juutalaiset ja natsit, kaikki eri- laisuus hirvittää. Oates kuvaa hyvin niitä heive- röisiä eväitä, joiden varassa Rebek- ka lähtee elämäänsä rakentamaan. Hänestä tuntuu, ettei hänelle ole tarjolla mitään kunnon elämää. Rebekkasta kasvaa kuitenkin sel- viytyjä, ja se poistaa liian pakah- duttavuuden rankkoja aiheita kä- sittelevästä kirjasta. Rebeccan pelastus on irtiotto, uusi identiteetti ja uusi nimi. Men- neisyydestä hän ei kuitenkaan pää- se. Kirjan lopussa joitakin langan- päitä solmitaan, mutta osa jää ar- voitukseksi. Oates on hieno kirjoittaja, ja kirjan ote pitää jäntevänä loppuun saakka. Haudankaivajan tytär näyttää, mitä elämässä selviytymi- seen tarvitaan. Kaikkien kohdalle sitä ei vain osu tarpeeksi. Marja Kuparinen Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär. Suomentanut Kaijamari Sivill. Otava 2009. 678 s., 36,90 e. Hieno mosaiikki Syyriasta En ihmettele yhtään, jos 892-sivui- sen romaanin aloittaminen hirvit- tää – eihän sitä voi edes pitää mu- kavasti kainalossaan sängyssä. Ra- fi k Schamin Damaskoksen rakasta- vaiset kuitenkin palkitsee vaivan ja tarjoaa hienoja hetkiä. Nykyisin Saksassa asuva ja sak- san kielellä kirjoittava Schami ker- too romaanissa entisestä koti- maastaan. Schami oli teini-ikäi- nen, kun vuonna 1962 nuori musli- minainen ammuttiin hänen ja kaikkien naapureiden silmien edessä. Syy oli se, että nainen oli rakastunut kristittyyn mieheen. Schami halusi jo silloin – kuusi- toistavuotiaana – kirjoittaa romaa- nin kaikista arabimaiden kielle- tyistä rakkauden muunnelmista. Maailma näytti hänestä tarinoiden loputtomalta jatkumolta. Miten ne saisi kirjan kansien sisään? Oman kertojan äänen löytymi- nen ja kirjoittajana kypsyminen vei lähes 40 vuotta. Kannatti kyp- sytellä, sillä Damaskoksen rakasta- vaiset on värikäs kuin itämainen matto. Se on täynnä kiehtovia yksi- tyiskohtia, mielenkiintoisia henki- löitä, tari- noita, muistoja, makuja, tuoksuja ja ihmismie- len ennus- tamatto- muutta. Da- maskoksen kaupunki – joka muu- ten on maa- ilman vanhin yhtäjaksoisesti asut- tu kaupunki – tuntee sadut ja su- rut, ihmisen himot ja hulluuden, yhteiskunnalliset virtaukset, dikta- tuurin ja korruption. Damaskoksen rakastavaiset on Romeo ja Julia -tarina. Kaksi syy- rialaista kristittyä sukua on ollut vuosikymmeniä riidoissa keske- nään. Šahinit edustavat rooma- laiskreikkalaista ortodoksisuutta, ja Muštaqit kuuluvat roomalaiska- toliseen kirkkoon. Ongelmia syn- tyy, kun Rana Šahin tapaa Farid Muštaqin. Rakkaus osoittautuu kestäväksi. Schami luonnehtii kirjoittajan otettaan mosaiikkitaiteilijan työk- si. Kun mosaiikista katsoo vain yh- tä yksityiskohtaa, näkee vain pie- nen kiven. Mutta kun kiviä tulee monta ja niitä katsoo kauempaa, piirtyy esiin koko kuva ja yksittäi- sen kiven merkitys. ”Vaikka useimmat henkilöhah- moni ovat kristittyjä kuten minä itse, kulttuurimme on arabialais- islamilainen. Sen tunteminen kai- kissa sen ilmenemismuodoissa on ehdoton edellytys tarinani uskotta- vuudelle ja ennen kaikkea sille luontevuudelle, jolla henkilöhah- mot liikkuvat,” kirjoittaa Schami. Schami kuljettaa lukijaa nuo- resta rakkaudesta sukuriitojen syntyaikoihin, pieneen kristittyyn Malan kylään vuoristossa, Damas- kokseen, häihin ja hautajaisiin, vankileirille, yliopistoon, kirk- koon, luostariin, makuuhuonei- siin ja pelloille. Kirja kattaa itse asiassa miltei sata vuotta syyria- laista historiaa ottomaanivallan ajoista 1960-luvun Neuvostoliitolle myötämielisiin vuosiin. Schami sanoo olevansa poliitti- sen romaanin vastustaja, mutta myöntää, että henkilöhahmo ei voi elää ”yhdessä pahimmista arabia- laista alkuperää olevista hirmuval- loista ilman että se vaikuttaisi hä- neen”. Hänestä on tärkeintä kuva- ta, kuinka diktatuuri kajoaa yksi- tyisen ihmisen elämään. Sen hän tekee ihailtavan luistavasti. Marja Kuparinen Rafik Schami: Damaskoksen rakastavaiset. Suomentanut Raija Nylander. Bazar 2009. 862 s., 35 e. Talo täynnä elämää Sulayman Pašša -kadun varrella Kairossa on talo, jonka sisäpuolelle tiivistyy koko egyptiläinen yhteis- kunta. Rikkailla on Yacoubian-ra- kennuksen alakerroksissa toimis- tonsa ja asuntonsa, katolla taas sinnittelevät pienissä varastohuo- neissa ne, joiden rahat eivät riitä alakertaan. Kaikissa kerroksissa sattuu ja tapahtuu, myös uskonto- jen kirjo on mielenkiintoinen. Yacoubian-talon tarinat on hur- maava ja mukaansa vievä romaani. Alaa al-Aswanilla riittää ymmär- rystä ihmisen heikkouksille ja in- tohimoille. Rakkaus on totista, ei- kä sen hyökkäyksiltä säästy nuori eikä vanha, köyhä eikä rikas, ei mies eikä nainen. Tarinaan kutoutuu samalla maan yhteiskunnallinen tilanne: toisaalla poikkeustilan luvalla toi- miva häikäi- lemätön po- liisi ja toi- saalla taas hallitukseen pettyneiden islamistien tavoitteet. Yksi kirjan kiinnosta- vimpia koh- taloita onkin poliisiopis- toon pääsystä haaveilleen nuoren Tahan radikalisoituminen. Lukija ymmärtää ehkä jotain siitä, miksi tunteet kuohuivat, kun Egypti läh- ti Yhdysvaltojen rinnalla vapautta- maan Kuwaitia Irakin miehitykses- tä. Käy myös selväksi se, miksi egyptiläiset nuoret haluavat ulko- maille. Ilman suhteita ja rahaa ei ole tulevaisuutta. Marja Kuparinen Alaa al-Aswani: Yacoubian-talon tarinat. Suomentanut Sampsa Peltonen. WSOY 2009. 286 s., 33 e. Coelhon pitkä saarna Paulo Coelho tarttuu Voittaja on yksin -kirjassaan nykyiseen eloku- va- ja muotibisnekseen ja niiden liepeillä kärkkyvien ihmisten sit- keään unelmaan kuuluisuudesta. Kirja kuvaa yhtä päivää Cannesin elokuvajuhlilla. Kaupunkiin ke- rääntyy silloin sekä ikävystynyt iso raha että sitä kärkkyvät on- nenonkijat. Jännitystä ta- rinaan tuo ve- näläinen suurliikemies Viktor Malev, joka haluaa vaimonsa pa- laavan takai- sin luokseen – hinnalla millä hyvänsä. Coelho saarnaa mielellään, niin- pä hänen henkilönsä puhkeavat yksi toisensa jälkeen analysoimaan maailman hulluutta. Käy vähän puuduttavaksi, vaikka osuukin varmaan oikeaan. Saarnan lomassa henkilöt jäävät kuitenkin ohuiksi ja ratkaisut osin epäuskottaviksi. Coelhon viesti on silti entinen: rakasta rohkeasti, tartu elämään joka sinulla jo on, vapaudu har- hoista ja seuraa omaa tietäsi. Ei sen sanomiseen näin montaa sivua oli- si tarvittu, vaikka kirja alkaakin ru- kouksella Marialle ja Luukkaan evankeliumin sitaatilla. Miksi saarnaava kritiikki on vahvempaa ja helpompaa kuin vaihtoehdon tarjoaminen? Marja Kuparinen Paulo Coelho: Voittaja on yksin. Suomentanut Sanna Pernu. Bazar 2009. 480 s., 32 e. ”Halusin kertoa rak- kaudesta tavallista vaikeam- missa olosuhteissa.” Raf k Schami ”