Kirkko&kaupunki 9. joulukuuta 2009 Numero 46 32 Ville Ranta Mielipide Mielipidepalstan osoite: Kirkko ja kaupunki, PL 279, 00181 Helsinki. Kuoreen tunnus: Mielipide Sähköposti: kirkkojakaupunki@kotimaa.fi Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä kirjoituksia. Kirjoita lyhyesti, korkeintaan 1 500 merkkiä välilyönteineen. Lähetä myös yhteystietosi. Aiemmat mielipiteet löytyvät lehden nettisivuilta www.kirkkojakaupunki.fi > Arkisto > Mielipiteet. Liikaa väkeä konsertissa – ahneuttako? Meilahden kirkossa esitettiin Mozartin loh- duttavan kaunis Requiem sunnuntaina 22.11. Tapani mukaan olin hyvissä ajoin paikalla voidakseni rauhoittua ja tutustua illan ohjel- maan. Kirkon tunnelma muuttui kuitenkin häliseväksi ja rauhattomaksi, kun lippuja myytiin enemmän kuin salissa oli paikkoja. Läsnäolijoita häirittiin: ”Voisitteko tiivistää, jotta mekin mahdumme istumaan?” Miten voi tiivistää, kun on jo aivan täyttä? Requiem pääsi alkamaan noin 20 minuuttia myöhässä, mikä tuntui pahalta. Meillä kun konsertit alkavat yleensä ajallaan, mikä on oikein niin esiintyjiä kuin yleisöäkin koh- taan. Lisäksi väentungos aiheutti saliin hapenpuutetta. Onkohan kirkkoonkin jo iskenyt ahneus, kun lippuja myytiin yli paikkamäärän? L. Junnila Helsinki Pahoittelemme käytännön harmeja Meilahden kirkossa esitetty Mozartin Requi- em on saanut osakseen paljon myönteistä palautetta, mihin kysyjäkin tiedustelussaan näyttää yhtyvän. Kiitos siitä! Meilahden kir- kossa järjestettäviin tilaisuuksiin voidaan enimmillään ottaa 770 henkilöä. Konsertissa oli läsnä 750 henkilöä, esiintyjät ja henkilö- kunta mukaan luettuna. Näin ollen lippuja ei myyty yli paikkamäärän. Totta on kuitenkin, että kirkossa oli poik- keuksellisen tiivis tunnelma. Kirkonpen- keissä ei ole paikkanumerointia, ja ihmisiltä vie ymmärrettävästi tavanomaista enem- män aikaa asettua istumaan, kun yleisöä on näin paljon. Lisäksi tiivistäminen ei aina ta- pahdu itsestään, kun sitä harvemmin joutuu tekemään. Konsertti alkoi varttitunnin ilmoitetusta myöhässä, mistä olemme pahoillam- me. Runsaan yleisömäärän lisäksi alkamisajan siirtymiseen vai- kutti se, että varsinkaan kau- empaa tulleet eivät löytäneet autoilleen pysäköintitilaa ka- tujen varsilta. Konsertin alkamisajan koittaessa ihmisiä oli sekä kirkkosalin käytävillä että kir- kon eteisessä ja edustalla vielä sii- nä määrin, että aloittaminen ei yksin- kertaisesti ollut mahdollista. Toivomme, että koskettava ja kaunis Re- quiem sai jokaisen mukana olleen koke- maan, että harmillisista logistisista ongel- mista huolimatta tilaisuuteen kannatti tulla. Pyrimme jatkossakin tekemään parhaamme järjestelyjen sujuvuuden turvaamiseksi. Va- loisin adventtiterveisin kirkkoherra Hannu Ronimus kanttori Nina Tilli Voro vei enemmän kuin rahat Siihen se Laina-mummo, lähes yhdeksän- kymppinen täti, istahtaa tuttuun torikahvi- laan Helsingin talvisella Kauppatorilla. On tullut katsomaan, että vieläkös olisi puolu- koita tarjolla. Tilaa kahvit pullineen. Kun on aika maksaa, huomaa hän, että eipä ole kuk- karo tallella. Aikaisemmin Bulevardilla mummon noustessa ratikkaan rollaattorinsa kanssa oli ulkomaalainen tyttö tullut hymyillen autta- maan ja istahtanut viereen. Eipä uskonut vanhuksemme, joka on koko elämänsä ar- vostanut rehellisyyttä ja siihen kasvanut jo lapsena, että vaara vaani. Ei edes monista va- roitteluista huolimatta. Pihdeillä leikkasi tyt- tö vanhuksemme lompakon käsilaukusta it- selleen. Rahaa meni noin 100 euroa, samoin Kela-kortti ja muuta harmillista uusittavaa. Mutta rahojen menettäminen surettaa kansaneläkkeellä kituuttavaa vanhusta vä- hemmän kuin raskas pettymys ja turvatto- muuden tunne siitä, että tässä maailmassa ei enää voi luottaa mihinkään. Voi kun olisin pystynyt säästämään sairaan naapurini täl- täkin surettavan masentavalta kokemuksel- ta. Hänet, joka aina pyytää rukouksessaan Korkeimman suojelusta kaikille ihmisille – hyville ja pahoille. Heikki Uotinen Auttajan on tunnettava itsensä hyvin Kirkosta on viime vuosina kuultu tarinoita syrjinnästä, erilaisista kiistoista ja väärästä vallankäytöstä. On selvää, ettei kirkko ole ai- noa työyhteisö, missä näitä ongelmia on. Kirkon luonne ja arvot kuitenkin edellyt- täisivät kirkon työntekijöitä kohtaamaan työtoverinsa yli työalojen lähimmäisenrak- kauden käskyn mukaisesti. Siksi kirkon sei- nien sisällä tapahtuva nokkiminen, kiusaa- minen ja syrjintä ovat niin pöyristyttäviä il- miöitä. Martti Lindqvist kirjoittaa klassikkoteok- sessaan Auttajan varjo, kuinka kaikkien ih- mistyöläisten tulisi tunnistaa ja käsitellä omia varjojaan. Tämä on mielestäni terveen kanssakäymisen edellytys suhteessa työto- vereihin ja seurakuntalaisiin. Vaikka papin työ tai diakoniatyö ei ole terapiaa, se sisältää terapeuttisia elementtejä. Ollaan usein elä- män suurten kysymysten äärellä. Pidän erittäin tärkeänä sitä, että auttaja on käsitellyt niin omaa jumalasuhdettaan, omaa menneisyyttään kuin omia varjojaan- kin. Psykoterapiaopinnot pitävät sisällään oman terapian. Olen huomannut opintojeni aikana, kuinka oleellisen tärkeää itseensä tu- tustuminen on sosiaali-, terveys - ja kirkon- alan opintojen rinnalla. Ilman hyvää itsetun- temusta auttaja on vaaraksi niin autettavil- leen, itselleen kuin työtovereilleenkin. Jokai- sella meillä on pimeitä nurkkia sielussam- me, ja niiden siivoaminen on välttämätöntä, jos haluaa auttaa muita. Kirkko on murroksessa monestakin syys- tä. Yksi positiivisen muutoksen avain on pal- kata kirkkoon henkilöitä, jotka ovat pures- kelleet omaa identiteettiään kristittynä ja auttajana. Sellaisia, jotka voimaannuttavat niin työyhteisöjä kuin seurakuntaelämääkin. Johanna Matikka sosionomi-diakoniopiskelija, Helsinki Kansanäänestys vaatii varovaisuutta Helsingin Sanomien jutussa (1.12.) minareet- tiäänestyksestä tuomittiin noin yleisesti Sveitsin kansa väärin äänestämisestä. Ky- seessä oli kansanäänestys. Jutussa kerrottiin maamme Eurooppa- ja maahanmuuttomi- nisteri Astrid Thorsin sanoneen, että ”kan- salaisaloitteiden soveltamisalue pitää rajata tarkkaan, jos vastaava järjestelmä joskus tu- lee Suomen perustuslakiin”. Voiko asiaa enää selvemmin sanoa? Että kyllä kansa saa asioistaan päättää, kunhan ei päätä mistään oikeasti tärkeästä, ja että oi- keista asioista päättäminen pitää jättää elii- tille, johon Thors itsensä mitä ilmeisimmin lukee. Kim Lindblom Helsinki Kongon ”kirous” johtuu ihmisistä Sisar Helvi Pulla kiinnitti huomiota (K&k 11.11.) mielenosoituskylttimme sanavalin- taan. Kyltissä luki ”Kirottu Kongo”. Kyltti liittyy Kirkon Ulkomaanavun nuorten vai- kuttamisverkosto Changemakerin tempauk- seen ”Kännykkäsi todellinen hinta”. Changemaker halusi kampanjallaan kiin- nittää huomiota Kongon demokraattisessa tasavallassa pitkään käynnissä olleeseen konfl iktiin. Sitä ylläpitää osaltaan elektroni- sissa laitteissa käytettävien kongolaisten metallien kysyntä. Maailman elektroniikka- teollisuus hankkii merkittävän osan raaka- aineistaan Kongon konfl iktialueelta, ja kon- fl iktin osapuolet rahoittavat toimintaansa mineraalikaupalla. Kongo on suunnattomista luonnonrik- kauksistaan huolimatta yksi maailman köy- himmistä maista. Sen mineraalivaroista on tullut konfl iktin yksi syy. Kongon rikkaudet ovat olleet väkivaltaisuuksien syynä aiem- minkin. Changemaker ei kyltillään missään ta- pauksessa tarkoita, että Kongo olisi Jumalan kiroama. Sanat viittaavat siihen, kuinka ih- miset ovat tehneet Kongon siunauksesta – sen suunnattomista luonnonvaroista – maalle kirouksen. Mielenosoituskyltin on tarkoitus provo- soida ja herättää ajatuksia. Sanassa ”kirous” on kyse retoriikasta, ei minkään hengellisen tuomion tai tilan julistamisesta. Mielestäni kenelläkään ihmisellä ei edes ole valtuuksia julistaa tuomiota. Sen sijaan sanaleikkien käyttämisen ja ajatusten herättämisen täy- tyy olla sallittua. Toivottavasti sisar Helvi Pulla kertoo kongolaisille ystävilleen, että Suomessa on suuri joukko nuoria kristittyjä, jotka ovat toimineet Kongon hyväksi koko vuoden 2009. Changemaker laati yhdessä muiden järjestöjen kanssa Nokialle vetoomuksen rei- lumman kulutuselektroniikan puolesta. Sen allekirjoitti 6 616 kansalaista. Tiina Keinänen Changemakerin kampanjavastaava Miitta-täti pilkkaa vammaisia Lauantai-iltaisin TV1 esittää viihdeohjelmaa nimeltään Miitta-täti. On surullista ja masen- tavaa, että kehitysvammaisia matkimalla on tehty heidän vammoistaan muka huvittavia. Olen työssäni ja omien lasteni parissa opettanut aina suvaitsevaisuuden ja em- paattisuuden merkitystä. Tällainen ohjelma ruokkii sitä, että lapsetkin hyväksyvät poik- keavien tovereidensa kiusaamisen ja pilk- kaamisen. Sitä tapahtuu valitettavasti kaik- kina aikoina ja kaikkialla. Brittien Talent-oh- jelman kärjessä oleva Susan Boyle, joka syn- tyi vammaisena, kertoi, että häntä pilkattiin lapsena Simppeliksi Susieksi vammaisuu- tensa vuoksi. Tehkäämme sairaiden ja vammaisten elä- mä valoisammaksi rakastamalla heitä ja myötäelämällä. He ovat osa meitä. Anneli Uusvaara Tieto sävelmäsarjasta auttaa laulamista Mirja Hämäläinen, tartuit todella tärkeään asiaan mielipiteessäsi (K&k 2.12.). Helsingis- sä on tosin kirkkoja, joissa on laadittu lehti- nen jumalanpalvelusjärjestyksestä, ja se jae- taan tulijoille ovella virsikirjan kanssa. Leh- tisessä on mukana myös nuotit. Mutta on toisenlaisiakin seurakuntia. Itse tulin vihaiseksi eräässä jouluyön mes- sussa Paavalinkirkossa. Kun kirkko on useimmiten tyhjä – tai tyhjän näköinen, kun se on niin suuri – jouluyönä se oli täpö- sen täynnä, etupäässä nuoria aikuisia. Vähin- tään olisin odottanut, että pappi olisi riittä- vän selkeästi kertonut, mitä virsisävelmää seurakunta käyttää ja miltä virsikirjan sivul- ta sen löytää, mutta sitä tietoa emme saaneet. Pirkko-Liisa Onnismaa Jatka keskustelua verkossa www. kirkkoja- kaupunki.f