Kirkko&kaupunki 9. kesäkuuta 2010 Numero 21 7 I han samassa tilassa olen vaikeroinut tuskasta kuin muutkin syöpäpotilaat, sanoo viime töikseen Pohja- lainen- ja Kotimaa-lehtiä päätoimittanut herännäis- johtaja Jaakko Elenius, 70. Hänen sairauskierteensä alkoi 2000-luvun alku- puoliskolla. Perikörttiläiset ideat ihmisen hauraasta ja heikosta uskosta ovat osoittautuneet osuviksi tau- din kourissa. Menestysteologisia harha-ajatuksia ei ole tullut miehen mieleen. – Uskon kannalta olennainen homma on hoidettu tarkas- ti jo ennen elämäämme. Kaikki on meitä Korkeamman kä- dessä. Siitä toivosta on riiputtava kiinni. – Sairaus on siis tuottanut myönteisiäkin tuloksia. Kapi- na on kadonnut enkä enää kysele, miksi jokin asia meni juu- ri näin. On jättäydyttävä suosiolla Jumalan käsiin. Toisinaan Eleniuksesta tuntuu, ettei elämästä ole enää mitään jäljellä. Olo on tyhjä ja yksinäinen. Kipu hallitsee kaikkea. – Se on joskus jopa luova hetki – kirkkauden ja selkeyden tila. Silloin pääsee irti monista vahvoista kahleista, joilla on ollut vangittuna tähän aikaan. Ikuisuuden ammattilainen, pappi ja professori, mai- nitsee yllättäen yhdeksi kahleekseen ”lyhytnäköisen elämän seurannan”. Hetken lapsia vaivaa näköalattomuus: elämän ikuisuusperspektiivin lyheneminen, oheneminen ja kaven- tuminen. – Minäkin olen juossut sokeutumiseen saakka tämän ajan arvojen perässä tietääkseni, mikä on juuri nyt ajankohtaista, tärkeää, pinnalla ja esillä. Olen yrittänyt kuumeisesti saada otteen omasta ajastani ja sanoa oman järkeni valossa jotakin nerokasta, pysäyttävää ja hätkähdyttävää. – Olen kuvitellut, että tämän päivän yhteiskunnalliset ja kirkolliset keskustelut, media, taide ja fi losofi a riittävät köy- hälle sielulle ja antavat janoiselle autuuden. Jaakko Elenius ei halua syyllistää tai moittia niitä, jotka ovat kiinnostuneita ai- neellisista arvoista ja pyris- televät niiden perässä. Työn ja sitkeyden tuloksena syn- tyy jaettavaksi hyvinvointia. – Suuri osa ihmisistä on rautaisen lain alaisia. Olem- me pakotettuja vastaamaan toimeentulon ja selviytymi- sen haasteisiin, jotka hallit- sevat elämäämme. Lauttasaaren kodin kir- jahylly kohdistaa ajatukset pidempään perspektiiviin. Vanhimmat, ”multaisin käsin lue- tut” postillat ovat 1200–1500 -luvuilta. Niiden vierestä löyty- vät klassisten fi losofi en teokset. Yliopistovuosinaan Elenius tutki kirkon ensimmäisten vuosisatojen, keskiajan sekä re- formaation teologiaa ja fi losofi aa. – Kirjat muistuttavat pelkällä läsnäolollaan siitä, että aja- tuksen ja uskon tie on ollut pitkä. Jos jotakin hyvää, kaunista ja viisasta on löydetty, sen eteen on tehty paljon töitä. – Viime aikoina ikuiset ajatukset ovat kiinnostaneet mi- nua enemmän kuin ajan hermolla ja pulssilla pysyminen. Suhtaudun yhä huvittuneemmin siihen Eleniukseen, jolla oli joka aamu kova kiire päivän lehden kimppuun. Kivut ovat vaikeuttaneet keskittymistä, eikä Elenius ole juuri pystynyt lukemaan. Psalmeja hän on sentään kyennyt nauttimaan katkelman kerrallaan. Psalmien vetovoimana on se, että sanoma tuntuu oikealta, muuttumattomalta ja ikui- selta. Syövän etäispesäkkeet ovat rehottaneet luissa ja ytimissä, vaikka niitä on pommitettu myrkyillä ja säteillä. – Välillä pirulliset kivut ovat murtaa ja tappaa elämänus- kon. Ne järsivät miestä, mutta en ole luopunut ajatuksesta, että nousen vielä tästä. Karhunkaatajien suvun sitkeydellä ja klassisella teologialla tästäkin tilasta mennään yli! Kaksi haavetta körttipatriarkalla on yhä. Hän haluaisi kirjoittaa teologisen testamenttinsa. Hanke on aiemmin kaatunut kenties siihen, että hän on suhtautunut tehtävään turhan juhlallisesti. Nyt kun omavoimaisuuden rippeet on viety, työ voisi onnistua, sillä hän ei odota siltä enää liian suuria. Toiseksi teologi tahtoisi opettaa keskiajalla kukoistanutta ars moriendia, kuolemisen taitoa. Tuolla ydinosaamisalueel- laan Jaakko Elenius on jo aika ajoin tuntenut itsensä sekä teoriassa että käytännössä ”aika mestariksi”. Ars moriendi on osaksi psykologista valmistautumista väistämättömän kohtaamiseen. Siihen sisältyy myös horju- maton usko, ettei kuolemalle kuulu voittoa. – Syöpäpotilaille on painettu kilokaupalla erilaisia ohjei- ta, mutta jotakin niistä jää puuttumaan: kristilliseen ylös- nousemususkoon liittyy se vanha oppi, että me voimme riis- täytyä kuoleman käsistä. Tästä ajasta lähtiessämme voimme jättää kuoleman todellisuuden taaksemme – voimme ilkkua kuoleman mahdille ja haistattaa sillä pitkät! – Kuolemisen taitoa opetellut voi viime hetkilläänkin nousta naureskelemaan, ettei kuolemalla ole sittenkään vii- meistä sanaa. Kova on kuolevan kohtalo, raskas on kuole- man nuija ja kohtalokkaita sen iskut, mutta viimeisestä por- tistakin päästään eteenpäin. Ikuisuuden hermolla Usko ei aina auta kipujen kestämisessä. Mutta kuolemisessa kyllä, miettii syöpää sairastava Jaakko Elenius. Teksti Janne Villa Kuva Jani Laukkanen Härmäläis-helsinkiläisen usko. Jaakko Elenius arvelee, että hänen puheensa kuolemisen taidosta saattaa kuulostaa uhmakkaan rohkealta, ”mutta tosiasia on se, ettei minulla ole enää mitään jäljellä vanhasta pohjalaisesta uhostani”. Raskas on kuoleman nuija, mutta viimeisestä portistakin päästään eteenpäin.” ”