Kirkko&kaupunki 7. heinäkuuta 2010 Numero 24 9 Entiselle satama-alueelle Kalasata- maan on ilmestynyt merkillinen säkkirykelmä. Säkeistä pilkistää basilikaa, rucolaa, salaattia, retii- siä, hernettä, perunaa ja ties mitä yrttejä ja vihanneksia. Kyse on ympäristöjärjestö Do- don ja arkkitehtitoimisto Partin ideoimasta laariviljelmästä. Part on kehitellyt ennen Kalasataman asuinalueen rakentamista laajalle asvalttikentälle muutakin tilapäis- käyttöä, kuten taidetapahtumia, urheilupaikkoja ja kevyen liiken- teen reitin. – Mukaan tuli ilmoituksen pe- rusteella 30 viljelijää, jotka saivat Dodolta omakustannehintaan mullan, säkit ja niitä tukevat lavat. Viljelijät hankkivat itse taimet ja siemenet. Dodolaiset auttoivat laa- rien pystyttämisessä ja antoivat opastusta viljelyssä, kertoo järjes- töön kuuluva Maria Nordlund. Dodon toimesta on perustettu tänä kesänä myös kymmenen laa- riviljelmää helsinkiläisten kerros- talojen pihoille. Nordlund opasti asukkaita yksissä laaritalkoissa. Yrttien ja vihannesten lisäksi he is- tuttivat pihalle hedelmäpuita ja marjapensaita. Viljelyvastuuta jae- taan hoito- ja kasteluvuoroilla. Arkkitehtuuria opiskeleva Ma- ria Nordlund asui aiemmin Berlii- nissä, jossa hän perusti ystäväpo- rukkansa kanssa salaisen viljelmän tyhjälle tontille. Suomessa Dodon toiminta tuntui heti omalta jutulta. Dodo alkoi testata kaupunkivilje- lyä viime vuonna, jolloin järjestöllä oli teemana Kaupungit ja ruoka. En- simmäiset viljelylaarit rakennettiin Pasilan konepaja-alueelle, ja koska siitä saadut kokemukset olivat hy- viä, toimintaa päätettiin laajentaa. Dodolaiset aikovat myös kokeilla ur- baania mehiläistarhausta Lapinlah- den alueella. – Dodo haluaa tuoda esiin ruoan tuotantoon ja lähiruokaan liittyviä ympäristökysymyksiä. Suomessa viljelyä on helppo har- rastaa kaupungissakin, ikkunalau- doista joutomaihin, Nordlund sa- noo. – Kaupungin viljelypalstoille on pitkät jonot, joten kerrostalojen laariviljelmät tarjoavat asukkaille pienimuotoista yhteisöllistä teke- mistä. Ne sopivat hyvin myös lii- kuntarajoitteisille, koska kasvit ovat laareissa 70 sentin korkeudel- la. Nordlund osallistui keväällä Aalto-yliopiston opiskelijoiden How to change the World -kurssil- le. Hänen ryhmänsä teki Dodon kaupunkiviljelijöille omat kotisi- vut, jotka löytyvät osoitteesta www.kaupunkiviljely.fi. Dodo järjestää pitkin kesää sis- siviljelyiskuja Helsingin kaunista- miseksi sekä pieniä info- ja koulu- tustilaisuuksia. Loppukesästä jär- jestö tarjoaa kaupunkiviljelyillalli- sen, jossa viljelyprojekteissa mu- kana olevat ihmiset voivat nauttia lähiympäristössä kasvatetuista vi- hanneksista ja yrteistä valmistetun aterian. Suunnitelmissa on myös urbaani sadonkorjuupyöräily. Tar- koituksena on kerätä ympäri Hel- sinkiä villinä kasvavaa ruokaa, ku- ten aroniaa, omenoita, tyrniä ja pähkinöitä. P.S. Nautin saades- sani liikkua pol- kupyörällä, mikä on nopeampaa kuin kävely ja käte- vämpää kuin bussilla tai autolla kulkeminen. Ärsyttää, kun kesäkurpitsan tai- met kuihtuivat, mutta yritän hoi- taa niitä paremmin ensi vuonna. Toivon, että ihmiset opettelisivat elämään planeetallamme toisiaan ja luontoa kunnioittaen. Marjo Kytöharju Kaupungin kasvo: Maria Nordlund Kaupunkiviljely leviää Helsinkiin Me nähtiin eilen nuo- tiopaikan lähellä näin isoja jäl- kiä. Se oli varmaan kärppä.” Amy Martin ” kaveri alkoi ensin melomaan vää- rään suuntaan, niin että me ajau- duttiin tänne rantaan päin, 7-vuo- tias Latifa Adam kertoo. Yhteispelillä kanootit lähtevät rauhallisesti liukumaan rannan- suuntaisesti matalassa vedessä. Onnistumisen ilo nostattaa suu- pieliä. Mikaelin seurakunnan nuoriso- työnohjaaja Pauli Syrjö katselee tyytyväisenä. – Täällä ehtii jutella monenlais- ta lasten kanssa, kun ohjaajia on niin paljon. Ennen juhannusta osa meidän seurakunnan lapsista oli meidän omalla leirillä. Erähenkinen Syrjö palasi ju- hannuksen korvalla kymmenen päivän vaellusriparilta Lapissa. Hän suunnittelee jo ensi kesän SY- KE-telttaleiriä Partaharjulla. Joka neljäs vuosi järjestettävään tapah- tumaan odotetaan jopa neljää tu- hatta lasta, Helsingistä ja Espoosta muutamaa sataa. – Tuota olkihattuista Juusoa kannattaa jututtaa, jos haluaa tava- ta kunnon leirikonkarin. Juuso il- moittautuu joka kerta mukaan. Juuso Hämäläinen, 13, on ki- paisemassa kankaanpainantaras- tille. No, pikainen kysymys: mikä on leirillä hauskinta? – Ei sitä voi oikein luetella. Kaikki! Lounaskutsu houkuttaa kurssi- keskuksen ruokalaan. Katsastetaan kuitenkin sitä ennen telttakylä. Huussien jälkeen pienen kävely- matkan päässä tulee vastaan ruo- kailukatos, jossa syödään aamiai- nen ja välipala. Aukion reunalla pestään aamiaisastiat. Kauempana tuuli leyhyttää pyyhkeitä, jotka odottavat seuraavaa uintireissua. Juho Tiaisen, 9, vihreä yösija si- jaitsee keskellä teltta-aluetta. – Täällä sisällä on sotkuista, kun me ei olla ehditty siivota, Juho pa- hoittelee. Sisällä teltassa isosisko Suvi, 13, lukee eläinkirjaa. Juho on telttaleirillä ensim- mäistä kertaa. Hänelläkin tuli ”vä- hän valvottua”. – Heräsin yöllä, kun oli kylmä. Lisäsin vaatetta ja huomasin, että on melkein aamu. Jäin sitten odot- tamaan, että tullaan herättämään. Puotinharjussa asuva Juho tyk- käsi melonnasta kovasti. Eilinen makkaranpaisto jäi samoin mie- leen. Kotipuolessa hän kertoo lenk- keilevänsä ja pyöräilevänsä mielel- lään. Tällä lomalla poika on ehtinyt käydä Ahvenanmaalla ja mökillä. Pohdimme, mikä luonnossa olemi- sessa on niin erikoista. – Siitä vaan tulee hyvä olo, Juho huokaisee. Lapset kutsutaan parijonoon ruokailukatokselle. Pojat ottavat lakit pois päästä. Sitten kajaute- taan: – Nyt silmäin alla Jeesuksen, olemme tulleet yhtehen… Sisällä leirikeskuksessa Tuomio- kirkkoseurakunnan tyttöporukka pyytää vieraan pöytäänsä. Herne- rokkaa syödessä jutellaan perhos- havainnoista sekä yön oudoista ra- pinoista. Keskustelu ajautuu kärp- pään. – Me nähtiin eilen nuotiopaikan lähellä näin isoja jälkiä. Se oli var- maan kärppä, Amy Martin näyt- tää kolmen kämmenensä mittaa. – Ja oli siellä myös pienempiä kärpän jälkiä, lisää 8-vuotias Alii- sa Koski. Jännittävää. Taitaa olla aikuisen kokoinen jättikärppä liikkeellä Siuntion metsissä. Kärpän elämäs- tä on jäänyt mieleen tarkkojakin lukuja. Aliisa tietää: – Kärppä tekee neljästä tai vii- destä kahdeksaan poikasta. Ruuan jälkeen tytöt jatkavat eläinaiheisten rastien merkeissä metsässä samoilua. Huomenna heitä odottaa jumalanpalveluksen jälkeen leirin päättävä juhla-ateria, jossa aikuiset tarjoilevat alku- ja pääruuat. Jälkkäriksi on karkkia ja sipsiä, joita kukaan ei ole saanut pariin päivään. Mutta se on vasta huo- menna. Tänään on vielä melkein koko päivä edessä. Loman muistot. Uiminen ja nuotiolla istuskelu jäävät mieleen. Itse paistettu. Latifa Adamille (vas.) ja Janika Kastille tikkupulla on herkku.