Kirkko&kaupunki 10. helmikuuta 2010 Numero 5 12 K osovon albaani teloittaa kylmästi neljä ihmistä täpötäydessä kaup- pakeskuksessa. Sitä ennen hän on tunkeutunut entisen naisys- tävänsä kotiin ja viiltänyt tämän veitsellä kuoliaaksi. Raskaan päi- vänsä murhamies päättää ampu- malla itsensä. Sellon murhenäytelmä herätti suomalaisissa vihan tunteita. Kaikki rikostaustaiset ulkomaa- laiset pois Suomesta, vaati Facebook-ryhmä, johon vain muutamassa päivässä liittyi kymmeniä tuhansia kansalaisia. Suomi on oikeusvaltio, ajatellaan, ja täällä vaaditaan lain- kuuliaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Kadunmiehen isku- lauseeksi kävisi: ”Ei armoa vaan oikeutta!” Joulukuun 13. päivänä vuonna 2003 amerikkalaisjoukot saavat kiinni Irakin entisen diktaattorin Saddam Hussei- nin. Penttisaarikoskimaisen risupartansa kanssa hän on kuin dementoitunut ja sääliä herättävä vanha setä, joka näyttää eksyneeltä harhailijalta. Mielipuolista hirmuhallitsi- jaa syytetään lukuisista sotarikoksista ja rikoksista ihmi- syyttä vastaan. Vuonna 2005 alkaneen oikeudenkäynnin ai- kana kolme puolustusasianajajaa murhataan. Niin paljon Saddam Husseinin päätä haluttiin. Mikään ei olisi voinut pelastaa häntä hirttosilmukalta, sillä niin kauan kuin hän oli hengissä, mielissä kyti pelko, että hän pääsisi takaisin valtaan. Kuolemantuomiota kuitenkin myös vastustettiin. Kun julmuudet olivat riittävän etäällä, oli mahdollista puhua ty- rannin ihmisarvosta. Sello taas on niin likellä, että suhtautu- minen Ibrahim Shkupolliin ei ole läheskään yhtä viileää tai ”rationaalista”, vaikka Saddamin rikokset olivat määrällises- ti moninkertaiset. Ihmiset hakevat joko tietoisesti tai tiedostamattaan tasa- painoa armon ja oikeudenmukaisuuden välillä. Armo ja oi- keudenmukaisuus on ymmärretty toisensa poissulkeviksi asioiksi. Kirkossa se merkitsee sitä, että kun joku puhuu ih- misoikeuksien puolesta, hän ei julista evankeliumia vaan la- kia orjuuttajalle. Sorrettujen kannalta tämä laki olisi nimen- omaan ilosanomaa. Kristinusko on armouskonto. Kun muissa uskonnois- sa Jumalan sanotaan vaativan hyviä tekoja, jotta ihminen pe- lastuisi, kristityt julistavat, että Jumala itse on jo kertaalleen maksanut kaikki vaatimukset. Enää ei tarvita tekoja. Jotkut jopa sanovat, että kun murhamies raiskaa ja tappaa, taivaas- sa teko on samalla sekunnilla annettu anteeksi. Monen mielestä ajatus on sietämätön. Sellon tapauksen jälkeen olisi ollut sopimatonta, jos pappi olisi anttikylliäis- mäisesti julistanut, että kaikki pääsevät taivaaseen. Niin saa sanoa vain, jos kukaan ei ole lyönyt ketään kirveellä tai am- muskellut koulussa tai julkisilla markkinapaikoilla. Ihmis- ten oikeustajua loukkaisi, jos pappi sanoisi uhrin hautajai- sissa, että myös tappaja saa armon. Shkupollin kohdalla armo on tiukassa. Pinna meni poik- ki, ja jotkut olivat valmiit lataamaan haulikon. Yksi näkö- kohta oli heti unohtua. Me suomalaiset olemme ihan yhtä väkivaltaisia. Mannerheimin Lastensuojeluliiton julkaise- masta artikkelikokoelmasta Kunnia konfl iktina. Näkökulmia ilmiön tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn käy ilmi, että pari- suhteessa elävistä naisista joka viides sanoo kokevansa ko- tona väkivaltaa tai väkivallan uh- kaa. Suomessa miehet tappavat naisiaan suhteessa saman verran kuin Jordaniassa ja Turkissa ta- pahtuu vuosittain kunniamurhia. Varsinkin keski-ikäiset naiset ovat vaarassa. Heitä ei tapeta kaduilla niin kuin miehiä, joita Suomessa mukiloidaan, ammutaan tai puu- kotetaan kuoliaaksi kaksi ja puoli kertaa enemmän kuin muissa EU- maissa. Tilastollisesti on varma, että myös kirkon piirissä on vaimon- hakkaajia. Heitä on myös papistos- sa ihan samalla tavalla kuin vapaa- ajattelijoissakin. Kuvitellaanpa siis hengellisten kesäjuhlien ilmapiiri. Eri herätysliikkeiden juhlille osallistuu vuosittain kymmeniä tuhansia sanannälkäisiä. He majoittuvat asunto- vaunu- ja teltta-alueille. Monen mielestä retkitunnelma on parhaimmillaan ikimuistoinen. Samassa porukassa on kui- tenkin perheitä, joissa vaimo pelkää, että kotona juhlien jäl- keen mies taas lyö. Hengellisillä kesäjuhlilla ollaan silti niin kuin ongelmia perheessä ei olisi. Puhutaan synnistä ja saadaan armo. Väki- valta hengellistetään, kun uskonnollisessa kielessä sanotaan, että se on syntiä. Synti taas on jotain, josta ihminen ei pääse omin voimin irti. Luterilainen kirkko opettaa, että olemme samaan aikaan syntisiä ja Jumalalle kelpaavia eli vanhalla uskonnollisella kielellä ”vanhurskaita”. Teemme syntiä, mutta saamme silti luottaa armoon. Tästä seuraa ihmeellinen asia. Kun perheväkivaltaa sano- taan synniksi, on kuin kohtalo sinetöitäisiin niin, ettei mies kerta kaikkiaan voi lakata hakkaamasta vaimoaan. Hänhän ei voi itselleen mitään, koska on syntinen. Ja silti hän saa jat- kuvasti luottaa armoon. Jospa Jumala antaa anteeksi taas vii- mekertaisen... Rikoksentekijälle tällainen puhe armosta on man- naa, mutta uhrin kannalta se on vastenmielistä. Luterilai- suudessa alkoi jo varsin pian Lutherin kuoltua vaikuttaa niin sanottu forenssinen vanhurskauttamisoppi. Vanhurs- kauttaminen tarkoittaa sitä, miten Jumala hyväksyy ihmi- sen. Juuri vanhurskauttamisesta luterilaiset ovat vuosisato- jen ajan sanoneet, että tämä on se oppi, jonka varassa kirkko seisoo tai kaatuu. Uhria rienaava armo Jumala voi armahtaa rikoksentekijän vaikka heti. Mutta milloin uhri saa hyvityksen? Teksti Juhani Huttunen Kuva Esko Jämsä Pese minut puhtaaksi. Kristill Tilastollisesti on varma, että myös kirkon piirissä on vaimonhakkaajia.” ”