Kirkko&kaupunki 10. helmikuuta 2010 Numero 5 4 Koonnut: Tommi Sarlin Uutisvinkit: kirkkojakaupunki@kotimaa.fi Piispan sana tähän päivään maapallon väestä on kristittyjä. Kaikista kristityistä roomalaiskatolilaisia on 50,4 prosenttia. Muslimeja on 22,4 prosenttia ja hinduja 13,7 prosenttia maail- man väestöstä. Uskonnottomia lasketaan olevan 9,2 prosenttia maailman 6,9 miljardista ihmisestä. Tiedot käyvät ilmi tämän vuoden Maailman lähetys- ja uskontotilastosta. 33,2% Tilasto Palstalla katsotaan asioita numeroiden valossa. Pitäisi silti tuntea sydämessä ainakin osapuilleen, mikä on oikein ja mikä väärin.” ” Kolumni Matti Linnanahde K un Espoon hiippakunta päätti tammi- kuussa antaa Pohjan kirk- koherran Kar- jala-lausunto- ja koskevan kantelun kurinpito- asiamiehen tutkittavaksi, mikkeli- läinen varatuomari Ari Liikanen sai postia. Liikanen toimii Espoon, Helsingin, Kuopion ja Mikkelin hiippakuntien sekä Turun arkki- hiippakunnan kurinpitoasiamie- henä. Kurinpitoasiamiehen tehtävä on sivutoiminen. Päätyökseen Ari Liikanen hoitaa Mikkelin kaupun- ginlakimiehen virkaa. Kirkon ku- rinpitoasioita hänen käsiteltäväk- seen tulee vuosittain kahdesta vii- teen. Tämä vuosi on tosin alkanut ta- vallista vilkkaammin. Kahdestakin eri hiippakunnasta on tullut seura- kuntien työyhteisöongelmia kos- keva asia käsiteltäväksi Pohjan kirkkoherraa koskevien paperei- den lisäksi. Kurinpitoasiamiestä tarvitaan, kun tuomiokapitulit tai seurakun- nat tarvitsevat ulkopuolista ja puo- lueetonta apua viranhaltijoidensa toimien tutkimiseen ja selvittämi- seen. Tuomiokapitulit kääntyvät kurinpitoasiamiehen puoleen lä- hinnä viranhaltijoista kuten pa- peista tai lehtoreista tai tuomioka- pitulien omista työntekijöistä ka- pituliin tehtyjen kanteluiden pe- rusteella. Seurakunnat käsittelevät puolestaan muiden viranhaltijoi- den kuin pappien ja lehtoreiden kurinpitokysymyksiä. – Useimmiten on kyse siitä, että viranhaltija toimii vastoin virka- velvollisuuksiaan, laiminlyö niitä tai käyttäytyy muuten virka-ase- maansa sopimattomalla tavalla, Ari Liikanen kuvaa. Yleisimmin kurinpitoasiamie- hen käsittelyyn tulee kirkon viran- haltijoiden alkoholiongelmia kos- kevia kanteluita. Viime vuosina Ari Liikanen on joutunut ratkomaan myös naispappeuskiistan synnyt- tämiä tasa-arvokysymyksiä silloin, kun joku on esimerkiksi kieltäyty- nyt yhteistyöstä naispapin kanssa. Varsin yleisiä ovat myös seurakun- tien työyhteisöongelmat. Kurinpitorangaistuksena voi- daan määrätä kirjallinen varoitus, virantoimituksesta erottaminen 1–6 kuukaudeksi tai viraltapano. Kurinpitoasiamies ei itse päätä ran- gaistuksesta, vaan esittää siitä vaa- timuksen ja päätös tehdään tuo- miokapitulissa tai seurakunnan päättävissä elimissä. Päätöksente- kijät eivät voi kuitenkaan langettaa ankarampaa rangaistusta kuin ku- rinpitoasiamies on esittänyt. Esi- tystä lievempään rangaistukseen ne voivat päätyä. Toisaalta kurinpitoasiamies voi todeta, ettei virhettä ole tapahtu- nut tai että virhe on ollut niin vä- häinen, ettei siitä vaadita rangais- tusta. Useimmat Ari Liikasen käsitte- lemät tapaukset ovat kuitenkin johtaneet johonkin seuraamuk- seen. Jos viranhaltijan menettely puolestaan edellyttää normaalia tuomioistuinkäsittelyä, ei kirkko enää käytä omaa kurinpitomenet- telyään muutoin kuin harkitessaan sitä, voidaanko papilta evätä rikok- sen takia myös pappisoikeudet. Liikanen painottaa kuitenkin, että kurinpitorangaistus tulee vir- kamiesoikeudellisin perustein. – On hyvä muistaa, että vaikka viranhaltija saisi kurinpitorangais- tuksen, hän ei ole syyllistynyt ri- kokseen, Liikanen sanoo. Läheskään kaikki kantelut eivät tule kurinpitoasiamiehelle saakka. Tuomiokapitulit saattavat jo itse- näisesti todeta, ettei kantelu anna aihetta kurinpidollisiin toimiin. Tai piispa voi käydä kantelun koh- teena olevan viranhaltijan kanssa asiaa läpi niin, ettei kurinpitome- nettelyä tarvita. Seula on muutenkin tarkka, sil- lä ennen asian ohjaamista kurinpi- toasiamiehelle tapauksen taustoja selvittää hiippakunnan tutkinta- asiamies, joka Helsingissä on Jor- ma Back. Tuomiokapitulit tai seu- rakunnat kääntyvät kurinpitoasia- miehen puoleen vasta tutkinta- Postia lakimies Liikaselle Yleisimmin kurinpitoasia- mies Liikaselle valitetaan pappien alkoholi- ongelmista. Teksti ja kuva Matti Laitsaari On hyvä muistaa, että vaikka viranhaltija saisi kurinpito- rangaistuksen, hän ei ole syyllistynyt rikokseen.” ” K un alle 20-vuotiaina jaoimme poikaporukassa vähiä eväitämme, meillä oli tapana sanoa, että tehdään kristillinen tasajako. Ja niin myös teh- tiin. Olen jälkeenpäin usein ajatellut, että se oli hyvä esimerkki kulttuuriperinnöstä, jota nykyisin niin monessa yhteydessä väheksytään. Talousviisaat varoittavat näinä aikoina, että yhteiskunnas- samme on edessä uusjako valtion velkaantumisen ja väestön vanhenemisen aiheuttamien menojen vuoksi. Mielenkiinnol- la ja huolestuneena odotan, millä oikeudenmukaisuudella vastuuta jaetaan eri kansalaisryhmien välillä. Kristillinen tasajako olisi oikein toimiva periaate, mikäli talouspolitiikan valmistelijoita ja päättäjiä elähdyttää sa- manlainen selkäytimestä lähtevä oikeudentunto kuin vähä- varaisia poikia aikoinaan. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kysymys ei ole tie- tenkään tulojen ja varallisuuksien laittamisesta yhteen ka- saan ja niiden jakamisesta tasan kaikille. Pitäisi silti tuntea sydämessä ainakin osapuilleen, mikä on oikein ja mikä vää- rin. Siis mikäli tämän päivän saalistus- ja nöyryytyskulttuuri sen sallii. Ja kyllä tämä koskee kirkkoakin. Olisin odottanut, että arkkipiispan ja Helsingin piispan paikkoja tavoittelevat oli- sivat puuttuneet voimakkaammin oikeudenmukaisuuden kysymyksiin. Nykyihminen kaipaa piispoilta puheenvuoroja, jotka täyttävät henkistä ja hengellistä tyhjyyttä, mutta jotka myös tarvittaessa arvostelevat vääriä ja epäoikeudenmukaisia yh- teiskunnallisia ilmiöitä. Jos viestit jäävät inttämiseksi pari- suhteisista ja sukupuolista, niin ihmisten vieraantuminen jatkuu. Opinkappaleilla ja raamatuntulkinnoilla päähän lyö- minen on tehokkain tapa maalata kirkon julkikuva sellaiseksi, miltä se valitettavan monen mielestä näyttää. Harva odottaa, että arkki- piispa ja muut piispat roihua- vat palavina keihäinä, mutta kyllä he saisivat olla lamp- puja, jotka sekä valai- sevat että lämmittä- vät. Siis tulkaa piis- pat lähemmäksi kansalaisyhteiskun- taa. Kirjoittaja on eläkkeellä oleva helsinkiläinen toimittaja. J U K K A G R A N S T R Ö M Kisapapin rukous. Huovinen ei rukoile mitaleja vaan, että osaisi auttaa. Arvokisakonkari Huovinen matkaa olympialaisiin Leena Huovinen suuntaa ensi perjantaina alkaviin Vancouverin olympialaisiin kisapappina. Huo- visesta on kehkeytynyt jo kisakon- kari, sillä edessä ovat uran kahden- nettoista arvokisat. – Tässä on ehtinyt kertyä hiljais- ta tietoa. Monet kisat nähneenä ym- märrän nyt urheilumaailmaa pa- remmin. Ja tiedän miten kisarupea- ma etenee, siinä on oma draaman- kaarensa. Kisoissa tapahtuu aina yl- lättäviä asioita, Huovinen pohtii. Huovinen toimii päätyönään yliopistopappina Helsingin seura- kuntayhtymän palkkaamana. Kisa- pappina hän työskentelee osa-ai- kaisesti kirkkohallituksen laskuun. Huovinen on kisoissa monessa mukana. – Ohjelmassa on kisahartauksia. Pappina tehtäväni on olla läsnä. On oltava silmät auki ja kuulevana kor- vana. Yhteys syntyy arjessa ja sitä kautta tulee sielunhoitotilanteita. – Kisoissa on monenlaisia käy- tännön tehtäviä. Menen sinne, missä apua tarvitaan. Tapaan olla kisoissa myös huoltojoukoissa. Olen esimerkiksi ojennellut ladun varressa sauvoja. Kisapapin ja yliopistopapin työssä on paljon samaa. – Molemmissa pappi tekee työtä ihmisten parissa. Loppujen lopuk- si opiskelijoiden ja huippu-urheili- joiden elämänkysymykset ovat sa- manlaisia, Huovinen toteaa.