Kirkko&kaupunki 19. tammikuuta 2011 Numero 2 12 Kiltteysraamit rikki S iiri Tiilikka asettelee kaikessa rauhassa viuhkoja pöydälle, mutta hänen ympä- rillään kuhisee: Tori- tavarat nyt paikal- leen! Joko meillä on irtotupakoita? Kokeillaan tällä ker- taa pieniä muutoksia, joten kärsi- vällisyyttä! Kansallisoopperan harjoitussa- lissa hiotaan tammikuussa ensi- iltansa saavaa produktiota Mustien siipien lintu – variaatio Carmenista. Sitä esitetään kolme kertaa ooppe- ran Alminsalissa ja kaksi kertaa Es- poon Sellosalissa. Esitys on monien tahojen yh- teisponnistus. Idea oopperasta syntyi ruotsinkielisessä DuvTea- ternissa. Teatteri toimii osana ke- hitysvammajärjestö De Utväck- lingsstördas Väl in Mellersta Fin- landia (DUV). DuvTeatern on versioinut klas- sikkonäytelmiä jo vuodesta 1999. Muiden muassa Shakespeare ja Tshehov ovat saaneet kahdeksan kehitysvammaisen harrastajanäyt- telijän ja muutaman teatterin am- mattilaisen käsissä uuden, raik- kaan muodon. Niiden kaikkien kantava voima on ollut teatterin taiteellinen johtaja ja ohjaaja Mi- kaela Hasán. Näytelmien jälkeen Hasán halu- si tarttua oopperaan. Hän pyysi tuttaviaan mainitsemaan ensim- mäisen mieleen tulevan oopperan. Monen vastaus tuli salamanno- peasti: Carmen. DuvTeaternin seu- raava produktio oli päätetty. Hasán pyysi pitkäaikaista ystä- väänsä Anna Palmiota opetta- maan näyttelijöille fl amencoa ja suunnittelemaan esityksen ko- reografi at. Palmio puolestaan tun- si tanssikoulu Blue Flamencossa opettavan Emilia Ahon, joka toi tanssijansa mukaan. Kansallisooppera innostui välit- tömästi produktiosta ja tarjosi ryhmän käyttöön niin laulajansa kuin Alminsalin esitystilankin. Vapaus ja luovuus ovat Duv- Teaternin työskentelytavan perus- oivalluksia. Mikaela Hasán kertoo näyttelijöille tarinan, josta valitaan muutamia kohtauksia. Sen jälkeen alkaa improvisaatio. Näyttelijöiden omat ideat nosta- vat esiin teemoja, joille produktio alkaa rakentua. Esitys ei synny yh- dessä yössä, vaan hakee hahmoaan pitkässä yhteistyössä. – Jos ihmiselle annetaan tilaa ja aikaa, silloin syntyy uutta, Hasán toteaa. Luovuus vaatii syntyäkseen va- pauden lisäksi myös kannustavan ensemblen, työyhteisön. Paul Olinin, produktion Don Josén, intohimoinen työskentely on lietsonut näyttelijöitä yhä sy- vempään ilmaisuun. – Hän on niin tosissaan, että muutkin oppivat ja uskaltavat. Harjoitussalin suorassa valossa Don José kohtaa Carmenin (Irina von Martens) myrskyisissä mer- keissä. Carmen ei suostu luopu- maan puukostaan, vaan viiltää sillä Don Josén kättä ja liitää raakkuen kulisseihin. Eräänä päivänä von Martens tu- li harjoituksiin mustiin pukeutu- neena. Hän alkoi liihotella ympäri huonetta ja kertoi: – Carmen är en rovfågel. Car- men on petolintu. Ryhmä oli edellisellä kerralla tutustunut Carmenin habane- raan, jonka alussa lauletaan rak- kauden olevan kapinallinen lintu. Irina von Martens muutti laulun lintuteeman hurjaksi tanssiksi. Samalla produktio sai ruotsinkie- lisen nimensä: En rovfågel fl yger in. Flamenco on saanut monet esityksen tanssijattarista oivalta- maan oman aistillisuutensa. – Kehitysvammaisten naisten elämässä oma keho saattaa jäädä vieraaksi, Palmio sanoo. Carmen ei ole oopperoista hel- poin. Sen teemat ovat väkeviä ja ehdottomia: rakkaus, mustasuk- kaisuus, kosto ja vapaus. – Näyttelijät heittäytyivät voi- makkaisiin tunteisiin, jopa riitoi- hin – ja nauttivat niistä, Anna Pal- mio kertoo. Mikaela Hasánin mielestä tun- teiden esittämisessä on kapinallis- ta voimaa: – Ehkä kehitysvammaisille ih- misille on opetettu, miten pitää ol- la, annettu eräänlaiset kiltteysraa- mit. Esitys auttaa miettimään, voi- siko olla jotain muutakin. Jos Mustien siipien lintu on avannut uusia maailmoja näytteli- jöilleen, se on ollut vähintäänkin yhtä suuri askel ohjaajalle ja ko- reografi lle. Palmion mielestä työssä vallit- see vapauden ja sallivuuden ilma- piiri. Harjoituksissa voidaan leik- kiä ja kaikki on mahdollista. – Asiat eivät aina mene niin kuin on kuvitellut – ja se on haus- kaa! Myös pitkään kehitysvammais- ten näyttelijöiden kanssa työsken- nellyt Mikaela Hasán jaksaa yhä iloita ikuisista yllätyksistä ja näyt- telijöiden löytämistä uusista näkö- kulmista. – Ihmiset assosioivat niin eri ta- voilla. Logiikat ovat erilaisia, eivät parempia tai huonompia. Palmion ja Hasánin on vaikea erottaa esityksen tekoprosessia valmiista produktiosta. Se on vain erään kehityksen päätepiste. Produktion lukuisista teemois- ta tärkeimmät ovat itsensä arvosta- minen ja näkyväksi tuleminen. Kun fl amencotanssija ja ooppera- diiva astuvat lavalle, kaikkien katse kiinnittyy heihin, eikä kukaan ase- ta heitä kyseenalaisiksi. Blue Flamencon tanssijoiden ot- taessa tilan haltuun, määrätietoi- set katseet ja korkeiden korkojen vaativa kopina kertovat, että tässä he ovat ja ylpeitä itsestään. Esitykset Kansallisoopperan Alminsalissa 22.1. (ensi-ilta), 28.1. ja 29.1. sekä Espoon Sellosalin 1.3. ja 2.3. Teksti Saila Keskiaho Kuva Stefan Bremer Tunteiden tulkit. Martina Roos (vas.) ja Pia Renes tekevät Carmen-variaatiossa Manuelan ja oopperalaulajan roolit. DuvTeatern, Blue Flamenco ja Kansallisooppera tuovat tulisen Carmenin tähän päivään.