Tehdyt toimenpiteet
Ammattikuoron menevä aukko
Suomalainen kuorokulttuuri on jämähtänyt kivaan harrastamiseen ja kisavisailuun. Olisiko ammattikuoro ratkaisu asiaan?
Suomi on kuoromaa laulajistojen määrää katsoen, mutta laadullisesti se ei ole sitä, kiteyttää Tapiolan kuoron johtaja Pasi Hyökki.
– Totuus on, että jokaisesta naapurimaastamme löytyy soinnillisesti parempia kuoroja kuin meiltä. Moni tärkeä teos jää kuulematta siksi, että ne ovat harrastajavoimille liian vaikeita.
Harrastustoiminnan tärkeyttä ei kukaan kiistä, mutta se tarkoittaa myös sitä, että kuoroelämä saa selvitä hengen voimalla. Viihdyttävien tv-kisailujenkaan suosio ei ole näkynyt resursseissa.
Kansallisoopperan kuoro on maamme ainut ammattikuoro, mutta se on niin sidottu oopperatuotantoihin, että siitä ei liikene paljoa muuta iloa.
Takaisku koko alalle oli, kun Yleisradio lopetti puoliammattimaisena toimineen Radion Kamarikuoron säästösyistä vuonna 2005.
Helsingin Kamarikuoro ry yrittää jatkaa sen perinnettä osin samoin laulajin, mutta markkinoiden armoilla elo on ankaraa. Se pystyy silti maksamaan jäsenilleen pienen harjoitus- ja konserttipalkkion.
Helsingin Kamarikuoro saa tukea opetusministeriöltä, Helsingin kaupungilta ja säätiöiltä. Rahaa on kuitenkin alle puolet Radion Kamarikuoron 200 000 euron vuosibudjetista.
– Se hyvä puoli tässä on, että oma yritteliäisyys tuotannossa ja myynnissä on aktivoitunut. Huonoa on se, että moni hyvä laulaja jäi pois, kun palkka pieneni, kertoo kuoron jäsen Jukka Jokitalo.
Pelkkä ammattilaisuus ja palkanmaksu eivät tee kuorosta tasokasta. Pasi Hyökin mukaan ensin täytyy olla materiaali ja ammattitaito, joilla status ansaittaisiin.
– Suomesta kyllä löytyisi tarvittava joukko ammattitaitoisia laulajia. Rahoittaja määrää tehtävän, mutta mielestäni suurin tarve olisi a cappella -kokoonpanolla, jota voisi kehittää itsenäisenä instrumenttina.
Hyökki näkee valoa tunnelin päässä. Tapiolan kuoro ja Espoon musiikkiopisto aloittavat yhteistyössä ensi syksynä pilottiprojektin, jolla halutaan vakiinnuttaa kuorolaulu musiikkiopiston oppiaineeksi.
– Olemme luoneet samanlaiset, asteelta toiselle etenevät opintosuunnitelmat kuin muuallakin musiikkiopistossa on. Kurssitutkinnot suoritetaan yhtyeissä, ja jokainen laulaja saa myös instrumenttiopetusta, Hyökki kertoo.
Hänestä hanke on mullistava, sillä kuorolaulu vaatii aivan toisenlaisia avuja kuin yksinlaulu:
– Täytyy kuunnella toisia ja hallita stemmat, Hyökki sanoo.
Kokeilun on tarkoitus laajentua myös muihin Suomen musiikkiopistoihin.
– Vuosikymmenen kuluttua meillä on jo niin päteviä kuorolaulajia, että pullonkaula helpottaa – oli sitten ammattikuoroa tai ei, Hyökki toivoo.
Suomalaisen barokkiorkesterin taiteellinen johtaja Markku Luolajan-Mikkola sanoo arvostavansa kaikkia kuorolaulun harrastajia mutta myöntää ammattikuoron tarpeen.
– Suuri osa barokkimusiikin aarteistosta jää esittämättä, kun tyylin ja tekniikan hallitsevia ja tarpeeksi nopeasti saatavilla olevia kuoroja ei ole. Barokki vaatii esimerkiksi notkeaa kuviolaulua, hän toteaa.
Esimerkkinä hän mainitsee J.S. Bachin kantaatit. Tätä kirkkomusiikin historian laajinta ja teologisesti johdonmukaisinta teossarjaa ei ole kuultu Suomessa koskaan.
Luolajan-Mikkolan mukaan suuresta uhrauksesta ammattikuorossa ei olisi kysymys, sillä 8–16-jäseninen lauluyhtye riittäisi, ainakin pohjaksi.
Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestari Sakari Oramo pitää kuorotilannetta Helsingin orkesterien kannalta ongelmallisena.
– Alaa vaivaavat kuppikuntaisuus ja pitkäjänteisyyden puute, eikä ambitiotaso ole kovin korkea, Oramo kritisoi.
Kuka ammattikuoron maksaisi? Oramon mukaan opetusministeriön pitäisi ottaa asiassa vetovastuu. Jukka Jokitalo taas kannattaa mallia, jossa mukana olisi useita eri tahoja – myös mahdollisesti seurakunnat.
Aika ei vain ole kovin otollinen maksajien löytymiseen. Sibelius-Akatemia on suunnitellut musiikkiyliopiston osana toimivan ammattikuoron perustamista mutta ajatus on hautautunut rahoitusongelmiin.
Teksti: Harri Kuusisaari
Harrastajissa on voimaa
Samalla kun ammattilaisväki tuskailee kuoromaailman resurssipulaa, harrastajakentällä käy vilinä. Suomen evankelisluterilaisen kirkon piirissä musiikkityö tavoittaa yli 40 000 säännöllisesti harrastavaa ihmistä.
Helsingin seurakuntayhtymä tarjoaa hyvän esimerkin harrastuksen laajuudesta. Seka- ja kirkkokuoroja on 20 ja kamarikuoroja sama määrä. Lapsikuoroja on 16, nuorten aikuisten kuoroja yhdeksän ja eläkeläisten kuoroja tai laulupiirejä kymmenen. Paavalissa ja Roihuvuoressa on laulukoulut.
Kallion seurakunnan kanttori Kati Pirttimaa tiivistää kollegojen yleisen mielipiteen: – Kuorotyö on kanttorin työn suola. Siinä pääsee lähelle ihmisiä ja saa tehdä musiikkia.
Pirttimaan mukaan Helsingin seurakuntien kuorojen taso vaihtelee suuresti. Joissakin on pääsykokeet ja edellytetään nuotinlukutaitoa, toisiin on avoimet ovet.
Uutta trendiä edustavat esimerkiksi pop-messun ja Agricola-messun tarpeeseen perustetut kuorot.
– Nuorten lisääntynyt kiinnostus seurakuntien kuoroihin on viime aikojen ilmiöistä ilahduttavimpia, Pirttimaa sanoo.
