Tehdyt toimenpiteet
Järki ei nyt riitä
Keskustelu uskovaisen filosofin ja uskonnottoman tiedemiehen välillä ei ottanut tulta.
Yliopiston keskustakampuksen laitosrakennus Porthanian luentosali PII on täysi. Jononpää jää salin ulkopuolelle, eivätkä aivan kaikki mahdu sisään.
Syynä tungokseen on Jumala, joka on tai ei ole olemassa.
Kansainvälisen Veritas Forum -keskusteluverkoston järjestämässä väittelyssä viime viikon maanantaina olivat vastakkain tunnettu suomalainen kosmologian professori Kari Enqvist ja kalifornialaisen Talbot School of Theologyn tutkijaprofessori William Lane Craig. Aihe provosoi: ”Voiko universumi olla olemassa ilman Jumalaa?”
Yleisö jakautuu kahteen leiriin niin kuin väittelijätkin. Veritas Forumin yhteistyökumppani tässä tilaisuudessa on konservatiivinen Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetys (OPKO). Se on jakanut jokaiselle istumapaikalle omat brosyyrinsä.
Enqvist vastaavasti on houkutellut paikalle luonnontieteilijöitä. Tämä on puoliakateeminen nyrkkeilyottelu. Maailmalla Craig on maineikas uusateistien väittelykumppani. Kun tunnettu uusateisti Richard Dawkins kieltäytyi väittelemästä hänen kanssaan, filosofian tohtori Daniel Came Oxfordin yliopistosta piti Guardianin kolumnissaan menettelyä ”epä-älyllisenä”.
Aluksi väittelijät saavat käyttää viidentoista minuutin alustuspuheenvuorot. Kari Enqvistin mielestä teismiä koskevaa keskustelua häiritsee käsitteiden epäselvyys.
– Mikä olisi se tapa, jolla Jumala voisi olla olemassa? Jotta väite olisi tieteellisesti mielekäs, sen tulee olla falsifioitavissa, testattavissa, hän sanoo.
– Jumalan käsite on pikemminkin ihmisten inhimillisten tunteiden ilmaisua. Yksilö voi kokea sen mielekkääksi, mutta tieteellisen keskustelun kannalta nämä emootiot ovat merkityksettömiä.
– Jos ajattelemme, että hindulaisuudessa sanskritinkielinen om-tavu symboloi universumia, niin tieteessä on merkityksetöntä kysyä, voiko universumi olla olemassa ilman om-tavua, Enqvist sanoo.
William Lane Craigin näkemys on toinen. Hän argumentoi ensiksi sen puolesta, että maailmankaikkeus on äärellinen, eli sillä on alkupiste, jonka taakse ei voi enää mennä. Tämä on ratkaiseva esityö, jonka jälkeen Craig vyöryttää esiin ikivanhan niin sanotun kosmologisen jumalatodistuksen. Se on Craigin argumenteista keskeisin.
– Jos maailmankaikkeudella on alkupiste, merkitsee se sitä, että maailmankaikkeuden olemassaolo on ei-välttämätön eli kontingentti. Yhtä hyvinhän voisi olla, ettei olisi olemassa mitään.
– Mutta koska maailmankaikkeus kuitenkin on olemassa, täytyy sillä olla jokin sen itsensä ulkopuolinen alkusyy, joka itsessään on välttämätön eli ei-kontingentti, Craig argumentoi.
– Ja tätä alkusyytä kutsutaan Jumalaksi.
Kari Enqvist myöntää, että periaatteessa maailma voisi olla kontingentti. Mutta jos maailmankaikkeus ajatellaan neliulotteisena kappaleena, johon havaitsija pystyttää aika- ja paikkakoordinaatistonsa, tuon kappaleen olemassaolo itsessään on Enqvistin mukaan eräänlaista ajattomuutta. Luonnontieteen kannalta on sittenkin vaikea sanoa, voisiko universumi olla olematta.
Sananvaihtoa seuranneelle teologian tohtorille Aku Visalalle asetelma oli tuttu entuudestaan.
– Enqvist näyttää ajattelevan, että jos keskustelu ei ole tieteellistä, se on merkityksetöntä. Craig ei edes väitä sen olevan tiedettä vaan filosofiaa. Näistä lähtökohdista ei synny keskustelua.
Visala kuitenkin toivoo, että keskustelua luonnontieteen ja teologian välillä syntyisi.
– Luonnontieteessä itsessään ei ole ”vikaa”, vaan pikemminkin ne filosofiset välineet, joilla pyrimme ymmärtämään tieteen teorioita, kaipaavat uudistusta, Visala sanoo.
Craigin kaltaisen amerikkalaisen, kalvinistisperäisen filosofin ajattelu on kuitenkin vaikeasti yhdistettävissä pohjoismaiseen luterilaisuuteen. Kuitenkin piittaamattomuus aihepiiriä kohtaan on Visalan mielestä ongelma.
– Jos uskonnollisella väitteellä ei ole empiirisiä seurauksia, on sen jälkeen aika vaikea käsittää, miten Jumala voisi puuttua historiaan.
Juhani Huttunen
Katso videohaastattelu:
Kommentti
William Lane Craig oli tullut voittamaan. Hän argumentoi veitsenterävästi. Filosofina hän tuntee klassisten jumalatodistusten versiot ja vastaväitteet paremmin kuin kosmologi Kari Enqvist.
Myöhemmin Enqvist toistaa minulle sähköpostissa, että usko Jumalaan voi ilmaista kokonaisen elämänasenteen. Tieteellisesti tuon tunteen määritteleminen on kuitenkin yhtä vaikea kuin rakastuneen on liki mahdoton kuvata omaa tunnettaan täsmällisesti. Tästä puhetavasta pidän. Nyt rakkausrunoillakin on määrätty tehtävä. Enqvistin pidättyväisyys osoittaa hyvin, että kun uusateistit ottavat kantaa, he itse asiassa astuvat tieteen ulkopuolelle ihan niin kuin vastapuolella Craig.
Mutta minkä takia Jumala-keskustelua pitäisi sitten käydä anglo-amerikkalaisten uskonnonfilosofien ehdoilla? Jokuhan voi haluta keskustella buddhalaisesta filosofiasta. Craigin argumentaatio kohtelee jumaluutta rationaalisesti hallittavana kohteena. Se on jumaluuden esineellistämistä. Ihan hyvä, jos ateismi ampuu alas esineellistetyt jumalat.
Juhani Huttunen
