Inka Kari, Maija Salminen ja Siiri Tiura kertovat tuntemuksiaan äitiydestä.
”En tiennyt, että jotain voi rakastaa näin paljon” – Inka, Maija ja Siiri kertovat, millaista on olla äiti
Lapsettomuushoitojen ja rankan raskauden ja synnytyksen jälkeen Maija Salminen ei tiedä parempaa kuin pieni Daniel. Inka Kari yllättyi ilon määrästä. Hänelle lapsi on elämän onnellisin asia. Jos Leon nukkuu kolmen tunnin päiväunet, hänen äidillään Siiri Turalla on jo ikävä häntä.
Maija Salminen, lapsesi syntyi puoli vuotta sitten. Mikä äitiydessä on yllättänyt?
– Ihan ensimmäiseksi yllätti rakkaus. En tiennyt, että jotain voi rakastaa näin paljon. Toiseksi yllätti huoli. Yhtäkkiä ymmärsin, miltä omasta äidistäni on tuntunut, kun hän on ollut meistä lapsista huolissaan.
– Daniel on syntynyt lapsettomuushoitojen jälkeen. Raskaus oli pahoinvointeineen rankka ja synnytystä uhkasi hätäsektion mahdollisuus. Juuri siksi on niin ihmeellistä, että hän on nyt tässä. Vaikka olin nähnyt vierestä kavereiden lapsia ja rakastanut koiraa kuin vauvaa, en ollut ymmärtänyt, millaista on pitää sylissään omaa lasta.
– Lapsettomuus on paljon yleisempää kuin olen ymmärtänyt. Toivon todella, että sen kokeneet saisivat kokea myös tämän. − En ollut ymmärtänyt, millaista on pitää sylissä omaa lasta, sanoo Maija Salminen
Kuinka aiot viettää äitienpäivää?
– Menemme äitini luo. Sinne tulevat myös äidinäitini ja sisareni perhe. Olemme jo monta kertaa viettäneet äitienpäivää samalla joukolla. Äidinäitini on viimeinen omasta sisarussarjastaan. Sekin luo oman tunnelmansa sukupolvien juhlaan. Mieheni Nikon äiti on arkemme pelastaja ja hoitaa Danielia usein.
Mitä olet oppinut omalta äidiltäsi?
– Äidiksi tultuani olen huomannut itsessäni äidin piirteitä, järjestelmällisyyttä ja vastuunkantoa. Äitiys on tehnyt minusta tehokkaamman toimijan. Olen ollut äkkipikainen ihminen, mutta nyt olen kärsivällisempi.
Käyt Malmin seurakunnan esikoisvauvakerhossa Viikin kirkolla. Mikä vetää sinne?
– On tosi kiva tavata samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä ja puhua vapaasti vauvajuttuja, jotka eivät kiinnosta niitä, joille ne eivät juuri nyt ole ajankohtaisia. Aikuisiällä on aika vaikea saada uusia kavereita. Äitiys on tuonut niitä lisää. Juuri eilen ihmeteltiin äitien kanssa, mitä me oikein tehtiin ennen, kun tultiin töistä kotiin.
– Maija Salminen
– En olisi etukäteen voinut kuvitella, miten pienet asiat ovat nyt suuria. Daniel on muuttanut meidän elämämme lopullisesti. Juuri eilen ihmeteltiin äitien kanssa, mitä me oikein tehtiin ennen, kun tultiin töistä kotiin.
Millainen on iltarukouksesi?
– Meillä ei ole iltarukousta, mutta iltaisin laulan Danielille Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Se laulettiin myös Danielin ristiäisissä. Isänäitini lauloi sitä minulle. Haluan vaalia lapsuudesta tuttua perinnettä. Lauluäänestäni en niin tiedä, mutta sanovat, ettei sillä ole väliä. Oman vanhemman ääni on aina paras mahdollinen.
– Isänäitini opetti meille myös iltarukouksen, mutta en ole pitänyt sitä tärkeänä. Turvallinen ja sydämellinen, se sopii meille.
”Äitiys on ollut paljon onnellisempaa kuin osasin odottaa”
Olarissa asuva Inka Kari viettää elämänsä ensimmäistä äitienpäivää Rebekka-tyttären äitinä.
Inka Kari, lapsesi syntyi viime syyskuussa. Mikä äitiydessä on yllättänyt?
– Ilon määrä on yllättänyt. Äitiys on ollut paljon onnellisempaa kuin osasin odottaa.
– Aiemmin pelotti, tuleeko minusta huono äiti. Mietin, kuinka pää kestää hurjan vastuun ja valvomisen. Nyt lapsi on elämän onnellisin asia.
Kuinka aiot viettää äitienpäivää?
– Aamu alkaa hupaisasti kuten aina. Rebekka herää välissämme, lepertelee, kikattaa ja yrittää tarttua isäänsä nenästä.
– Lapsuudenkodissani oli perinne, että äitienpäivänä retkeiltiin luonnossa. Ehkä mekin lähdemme laavuille tai vaikkapa käymään Hangossa.
– Niin, ja odotan tietysti jotain kivaa yllätystä puolisoltani.
Mitä toivot lapsellesi?
– Lapsen saaminen on merkinnyt isoa ympäristöherätystä. Syvällä sisimmässä kouraisee huoli: millainen maailma tulee olemaan, kun lapseni kasvaa?
– Toivon, että saisimme ilmastonmuutoksen kysymykset ratkaistua. Ja koska haluan katsoa lastani tulevaisuudessakin silmiin, yritämme toimia. Syömme lihaa hyvin harvoin. Emme lennä, vaan matkailemme mieluummin kotimaassa.
Ennen nukahtamista mietin elämää ja olen kiitollinen.
– Inka Kari
Piipahdat silloin tälloin Chapplessa, joka on Olarin seurakunnan toimitila kauppakeskus Isossa Omenassa. Mikä vetää Chappleen?
– Kävin siellä pian synnytyksen jälkeen seurakunnan esikkokerhossa eli ensivauvaryhmässä. Sitä kautta tila tuli tutuksi.
– On ihanaa, että kauppakeskuksessa on matalan kynnyksen paikka, jonne voi mennä imettämään, juomaan kahvit ja tapaamaan muita lapsiperheitä.
Millainen on iltarukouksesi?
– Usein kömmin meistä viimeisenä sänkyyn. Jätän kännykän olohuoneeseen ja luen jotain kirjaa. Ennen nukahtamista mietin elämää ja olen kiitollinen.
– Olen miettinyt, että jossain vaiheessa haluaisin opettaa Rebekalle jonkin iltarukouksen. Sellainen varmaan kehitellään vielä.
”En arvannut, miten voimakas tunne on suojeluvaisto”
− Vanhemmaksi tuleminen on ollut mullistava kokemus, sanoo Siiri Tura.
Siiri Tura, lapsesi syntyi puoli vuotta sitten. Mikä äitiydessä on yllättänyt?
– Vaikka tavallaan osasin odottaa sitä, en arvannut, miten voimakas tunne on suojeluvaisto. Huoli lapsesta on lisännyt ymmärrystä omia vanhempia kohtaan.
– Vanhemmaksi tuleminen on ollut mullistava kokemus myös suhteessa itseen ja puolisoon. Synnytys oli aika vaikea ja yllätyin, miten hienosti mieheni otti siinä roolinsa.
– Ja olisinko voinut uskoa, että kun vauva joskus nukkuu kolmekin tuntia, tulee häntä ihan ikävä ja alkaa odottaa, että hän heräisi jo? Ja näin siis tunnen minä, joka en ole ollut mikään vauvannuuskuttelija.
Kuinka aiot viettää äitienpäivää?
– Saapa nähdä, mitä minulle keksitään! Jossakin vaiheessa päivää menemme veljeni perheen luo. Sinne tulevat myös minun ja veljeni vaimon vanhemmat. Olimme siellä myös viime äitienpäivänä, mutta sen jälkeen on sekä meille että veljeni perheeseen syntynyt vauva. Tunnelma on varmasti toisenlainen.
Mitä olet oppinut omalta äidiltäsi?
– Äiti on minulle niin läheinen, että olen oppinut häneltä koko elämäni ajan kaikenlaista. Ensimmäisenä tulee mieleen lähimmäisen rakastaminen. Äitini on hyvin lämmin ihminen, aina auttamassa muita.
– Äiti on ollut vahva vaikuttaja myös perheen koossa pitäjänä. Ei ole tarvinnut koskaan epäillä, ettemmekö olisi hänelle rakkaita ja tärkeitä. Ikinä ei voi olla liikaa siunausta ja suojelusta.
– Siiri Tura
Käyt Hakunilan kirkolla ensivauvaryhmässä. Mikä vetää sinne?
– Ryhmä on tosi odotettu juttu meille. On syy lähteä johonkin ja kaiken lisäksi lähdetään Leonin kanssa yhdessä. Ryhmässä käsitellyistä teemoista on riittänyt pohdittavaa ja keskusteltavaa myös kotona. Kerran esimerkiksi mietittiin omia ja puolison vahvuuksia vanhempana. Tuntui hyvältä yhdessä miettiä, missä ollaan hyviä sen sijaan, että puhuttaisiin siitä, missä ei olla.
– Leonin kastaminen ei ollut itsestään selvää. Mutta ajattelen sen niin, ettei ikinä voi olla liikaa siunausta ja suojelusta. Niin ajattelin silloinkin, kun Leonin buddhalainen isoäiti halusi omalla tavallaan siunata Leonin.
Millainen on iltarukouksesi?
– En rukoile iltaisin, vaikka sellaisiakin aikoja on ollut. Mietin päivän juttuja ja seuraavaa päivää. Jos on tapahtunut jotakin erityisen kivaa, voisi siitä kiitellä, tai jos on huolta tai murhetta, voisi pyytää, että kaikki menisi hyvin.
– Ei ole mikään itsestäänselvyys, että kaikki on hyvin. Onhan jo se ihmeellistä, että varpaat ja sormet ovat pikku Leonilla paikoillaan.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Äiti opetti minulle kaiken, mitä elämässä tarvitaan” – Neljän sukupolven naiset kertovat, mistä tahtovat kiittää omaa äitiään
Hyvä elämäKirkko ja kaupunki tapasi saman suvun äitejä neljässä polvessa. Kaikilta kysyttiin viisi samaa kysymystä. Viides sukupolvi syntyi huhtikuun lopussa.
.jpg)