”Epäreilua ja mahdollisesti laitonta” – Sairaalapapin rekrytoiminen Helsingissä herättää kritiikkiä, työnantaja vastaa syytöksiin
Kirkon akateemiset ry:n juristin Maarit Engströmin mukaan on mahdollista, että Helsingin tämänkesäisessä sairaalapapin rekrytoinnissa on toimittu laittomasti.

Kirkon akateemiset ry:n juristin Maarit Engströmin mukaan on mahdollista, että Helsingin tämänkesäisessä sairaalapapin rekrytoinnissa on toimittu laittomasti.

”Epäreilua ja mahdollisesti laitonta” – Sairaalapapin rekrytoiminen Helsingissä herättää kritiikkiä, työnantaja vastaa syytöksiin

Helsingin seurakuntayhtymän rekrytointiprosessi ihmetyttää sairaalasielunhoidon ammattilaisia ja ammattiliiton juristia. Yhteisen seurakuntatyön johtaja Stefan Forsén katsoo, että rekrytoinnissa on toimittu oikein.

Helsingin seurakuntayhtymä elokuinen sairaalapapin rekrytointi on herättänyt ihmetystä ja vastalauseita hakijoissa ja asiantuntijoissa. Osa valitsematta jääneistä viranhakijoista ja ammattiliiton juristi ovat sitä mieltä, että sekä hakukriteerit että rekrytointiprosessi olivat epäreiluja ja mahdollisesti laittomia. Myös sairaalasielunhoidon asiantuntijat ihmettelevät rekrytointikriteerejä.

Seurakuntayhtymän toukokuussa julkaisemassa työpaikkailmoituksessa kerrottiin, että virkaan valittavalta henkilöltä odotetaan hyvää tuntemusta ja kokemusta sairaalasielunhoidosta ja että kyseisen henkilön tulee olla suorittanut sairaalasielunhoidon erikoistumiskoulutus tai sitoutua sen suorittamiseen. Valittavalla henkilöllä tuli olla myös riittävän laaja perehtyneisyys seurakuntatyöhön.

Hakuilmoituksen mukaan työnantaja arvostaa myös työkokemusta pääkaupunkiseudulta.

Viranhakija hämmästelee, miksi hakijoilta toivottiin pääkaupunkiseudun tuntemusta.

Virkaa haki 29 henkilöä, joista kolme pääsi rekrytoinnissa loppusuoralle. Kyseisestä kolmikosta yhdellä ei ollut lainkaan kokemusta sairaalapapin työstä ja toinen oli työskennellyt puolitoista vuotta sairaalapapin sijaisena. Kolmas hakija, joka lopulta valittiin virkaan, oli osallistunut seurakuntapastorina Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) hyvinvointihankkeeseen, mutta ei ollut työskennellyt päätoimisena sairaalapappina. Kaikki kolme olivat Helsingin seurakuntayhtymän pappeja, joista yksikään ei ollut suorittanut tai aloittanut sairaalasielunhoidon erikoistumisopintoja.

Kirkko ja kaupunki haastatteli yhtä hakijaa, jota ei kutsuttu haastatteluun. Hän ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään. Kyseisellä hakijalla on lähes viiden vuoden kokemus sairaalapapin työstä useassa kaupungissa. Hän suorittaa parhaillaan sairaalasielunhoidon erikoistumiskoulutusta. Hän on jättänyt toisen valitsematta jääneen hakijan kanssa Helsingin yhteiselle kirkkoneuvostolle oikaisuvaatimuksen virantäytöstä. Heidän toiveenaan on, että rekrytointipäätös kumotaan ja haku aloitetaan alusta.

Kirkkohallituksen asiantuntija: ”Seurakuntatyön tuntemus ei voi olla keskeisin kriteeri sairaalapapin virkaan”

Kirkko ja kaupungille haastattelun antanut hakija ihmettelee etenkin sitä, että sairaalasielunhoidon erikoistumiskoulutus ei näyttänyt painavan rekrytoinnissa.

Hänen ja toisen oikaisua vaatineen hakijan lisäksi rekrytoinnissa hylättiin muitakin hakijoita, joilla oli pitkäaikainen kokemus sairaalapapin työstä ja joko valmis tai keskeneräinen sairaalasielunhoidon erikoistumiskoulutus.

– Sellaiset sairaalapapit, joilla on monen vuoden työkokemus sairaalapapin työstä sekä sairaalasielunhoidon pitkä erikoistumiskoulutus joko tehtynä tai kesken, eivät päässeet edes haastatteluun, hakija sanoo.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että valitsimme tehtävään pätevimmän henkilön.
– Yhteisen seurakuntatyön johtaja Stefan Forsén

Sairaalasielunhoidon erikoistumiskoulutuksesta vastaava Kirkkohallituksen asiantuntija Virpi Sipola pitää ”vähintään mielenkiintoisena”, että Helsingin rekrytointiprosessissa ei annettu suurempaa arvoa alan erikoistumiskoulutukselle.

– Sairaalapapin työnkuva on vaativa, minkä takia kirkko järjestää erityiskoulutusta, joka antaa valmiudet tähän työtehtävään. Me olemme juuri viime keväänä työstäneet Kirkkohallituksessa sairaalapapin ydinosaamiskuvauksen, jota on mahdollista hyödyntää rekrytointiprosesseissa, Sipola sanoo.

– Me teemme sopimuksen varaista yhteistyötä terveydenhuollon kanssa ja olemme sitoutuneet lähettämään töihin koulutettuja asiantuntijoita.

Elokuisessa rekrytointipäätöksessä todetaan, että ”viranhaun painotuskriteereissä on aikaisempaan käytäntöön verraten lisätty seurakuntatyön tuntemus”. Sipolan mukaan kokemus seurakuntapapin työstä ei voi olla merkittävin valintakriteeri sairaalapapille.

– Sairaalapapin työ on eri työ kuin papin työ seurakunnassa. Sairaalapapilla on oltava valmiudet papin tehtäviin ja hänen on oltava yhteistyökykyinen, mutta varsinainen seurakuntatyön tuntemus ei voi olla keskeisin kriteeri sairaalapapin virkaan.

Myös Sairaalateologit ry:n puheenjohtaja Anne Peltomaa ihmettelee, että seurakuntatyön kokemus näytti olevan valitsijoille tärkeämpää kuin työkokemus sairaalasielunhoidossa.

– Ihmettelyä herätti myös se, että virkaan valittavalta sairaalapapilta odotettiin kokemusta pääkaupunkiseudulta, Peltomaa sanoo.

Ammattiliiton juristi: ”On hyvinkin mahdollista, että rekrytoinnissa on toimittu laittomasti”

Kirkko ja kaupungille haastattelun antanut viranhakija hämmästelee, miksi hakijoilta toivottiin pääkaupunkiseudun tuntemusta.

– En ymmärrä, miten sairaalapapin viran menestykselliseen hoitamiseen voi vaikuttaa se, mistä päin Suomea sairaalapapin työkokemus on hankittu. Isoja yliopistollisia sairaaloita on muuallakin kuin Helsingissä, hän sanoo.

Kyseinen hakija tiedusteli rekrytoijilta jo haun ollessa kesken, miksi pääkaupunkiseudun tuntemus oli oleellista. Hänelle vastattiin, että Helsingin seurakuntayhtymässä on meneillään organisaation muutos ”ja tällä kertaa painotus oli tämä”.

– En mielestäni saanut kunnollista vastausta. Kysyin asiaa uudestaan, mutta sähköpostiini ei enää vastattu.

Rekrytointipäätöksessä asiaa sen sijaan perusteltiin. Rekrytoinnista vastanneen yhteisen seurakuntatyön johtajan Stefan Forsénin mukaan pääkaupunkiseudun tuntemus tarkoitti monikulttuurisuuden ja -uskontoisuuden tuntemista.

Haastattelun antanut hakija hämmästelee, miksi kyseistä ehtoa ei kerrottu jo työpaikkailmoituksessa.

– Ja miksi asiaa ei tarkennettu, kun kysyin siitä rekrytoinnin ollessa käynnissä? hän kysyy.

– Ihmettelen myös, ajattelevatko he, että vain Helsingissä on monikulttuurisuutta.

Hän on itse työskennellyt sairaalapappina useissa isoissa kaupungeissa, joissa on merkittäviä monikulttuurisia vähemmistöjä.

Helsingin yhteisen kirkkoneuvoston jäsenet saivat eteensä puutteellisen ansiovertailun.

Kirkon akateemiset ry:n juristin Maarit Engströmin mukaan pääkaupunkiseudun työkokemuksen korostaminen on syrjivä ehto, joka asettaa työnhakijat eriarvoiseen asemaan ja jolle työnantaja ei ole pystynyt esittämään asiallista perustetta.

– Työnantaja ei ole pystynyt lainkaan avaamaan, minkä vuoksi työkokemus nimenomaan pääkaupunkiseudulta oli olennainen tekijä tässä rekrytoinnissa, Engström toteaa.

– Tämä on ongelmallista, koska näyttää siltä, että nimenomaan työkokemus pääkaupunkiseudulta ja seurakuntatyöstä on ratkaisussa huomattavasti olennaisempi tekijä kuin kokemus sairaalapappina.

Engströmin mukaan on hyvinkin mahdollista, että rekrytoinnissa on toimittu laittomasti.

Valitsijoille annettiin puutteellinen ansiovertailu

Kun virantäyttöpäätös julkistettiin, Kirkko ja kaupungille haastattelun antanut hakija pyysi Helsingin seurakuntayhtymän kirjaamosta virkaa hakeneiden pappien ansiovertailun.

Kävi ilmi, että ansiovertailu oli puutteellinen. Siinä ei mainittu lainkaan, että kyseinen hakija suorittaa parhaillaan sairaalasielunhoidon erikoistumiskoulutusta. Toisen valitsematta jääneen hakijan kohdalta puuttui tieto, että hän oli jo suorittanut kyseisen koulutuksen.

Valinnan tehneet Helsingin yhteisen kirkkoneuvoston jäsenet saivat eteensä puutteellisen ansiovertailun.

Ammattiliiton juristin Maarit Engströmin mukaan puutteellinen ansiovertailu asetti hakijat olennaisesti eriarvoiseen asemaan. Hänen mukaansa yhteisen kirkkoneuvoston jäsenten tulee voida olettaa, että ansiovertailu laaditaan oikein.

Kun Kirkko ja kaupungille haastattelun antanut viranhakija kysyi Helsingin seurakuntayhtymästä, miksi hänen ja toisen hakijan ilmoittamat tiedot eivät näy ansiovertailussa, hänelle vastattiin: ”Ilmoittamanne tiedot on otettu rekryprosessissa huomioon. Yhteenvedossa niitä ei jostakin syystä aina ole.”

Juristi Engströmin mukaan ”jostain syystä” ei ole hallintolain näkökulmasta riittävä vastaus.

– Valintapäätöksen tekijöillä tulisi olla saatavilla tasapuoliset ja yhdenvertaisesti kootut tiedot hakijoista, jotta heidän on mahdollista arvioida, onko valittavaksi esitetty ansioitunein hakija, Engström sanoo.

Tavanomaisesta poiketen työhaastatteluissa ei ollut paikalla seurakuntayhtymän luottamushenkilöitä.

Yleensä Helsingin seurakuntayhtymän virantäyttöpäätökset tehdään yhteisessä kirkkoneuvostossa. Kesätauolla yhteisen seurakuntatyön johtaja ja yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja voivat kuitenkin tehdä henkilöstöpäätöksiä kahdestaan.

Yhteisen seurakuntatyön johtaja Stefan Forsén esitti jo kesäkuussa virkaan sitä hakijaa, joka lopulta valittiinkin. Yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja, Vartiokylän kirkkoherra Jukka Pakarinen oli kuitenkin jäävi tekemään päätöstä, koska ehdotettu henkilö on hänen puolisonsa. Niinpä päätös siirtyi varapuheenjohtaja Riitta Asikaniukselle.

Asikanius ei kuitenkaan suostunut tekemään päätöstä, vaan jätti asian yhteisen kirkkoneuvoston kokoukseen elokuulle. Asikanius kertoo päätyneensä ratkaisuun, koska kyseinen rekrytointi herätti huolenaiheita työntekijöiden ja luottamushenkilöiden keskuudessa.

– Läpinäkyvyyden ja oikeudenmukaisuuden kannalta oli tärkeää käsitellä nousseet kysymykset ja huolenaiheet avoimesti yhdessä, hän sanoo.

Rekrytoinnista vastannut johtaja: ”Valitsimme tehtävään pätevimmän henkilön”

Yhteisen seurakuntatyön johtaja Stefan Forsén ei ajattele, että rekrytoinnissa olisi toimittu millään tavalla väärin.

– Olen ehdottomasti sitä mieltä, että valitsimme tehtävään pätevimmän henkilön, hän sanoo.

Forsén ajattelee kuitenkin, että tärkeää ei ole ainoastaan se, että viranomaiset toimivat oikeudenmukaisesti.

– Sen lisäksi meidän pitää pystyä myös näyttämään, että olemme toimineet oikeudenmukaisesti. Ja tämä on asia, mitä olen jäänyt tämän prosessin aikana miettimään.

Forsénin mukaan rekrytoinnissa ei väheksytty hakijoiden kokemusta sairaalapapin työstä tai alan erikoistumiskoulutusta. Ne olivat kuitenkin vain yksi valintaan vaikuttanut tekijä. Forsénin mukaan ne hakijat, jotka täyttivät lain edellyttämät kelpoisuusehdot, asetettiin paremmuusjärjestykseen, ja heistä valittiin kokonaisuuden kannalta pätevin.

Forsén huomauttaa, että hakija on kelpoinen sairaalapapin virkaan, jos tämä on joko suorittanut sairaalasielunhoidon erikoistumiskoulutuksen tai sitoutuu suorittamaan sen.

– Se on lain mukaan ainut asia, joka voidaan ottaa huomioon. Jos suosisin niitä hakijoita, jotka ovat jo päässeet koulutukseen, tekisin nähdäkseni virkavirheen. Koulutukseenhan ei pääse, jos ei ole virkaa.

Forsénin mukaan sekä sairaalapapin että seurakuntapapin työkokemus on sairaalapapeille tärkeää.

– Haluamme tehdä aikaisempaa enemmän yhteistyötä näiden alojen välillä, ja se edellyttää, että sairaalapapeilla on riittävä kokemus seurakuntatyöstä.

Kirkkohallituksen Virpi Sipolan mukaan seurakuntatyön tuntemus ei voi olla keskeisin kriteeri sairaalapapin virkaan. Sipolalle Forsén vastaa, että ei se olekaan.

– Mutta kyllä se on olennaisen tärkeä kriteeri. Sairaalapapit ovat kuitenkin pappeja. He edustavat kirkkoa.

Hakijoilta toivottua pääkaupunkiseudun tuntemusta Forsén perustelee sillä, että Helsinki on erilainen kuin muu Suomi.

– Kaikki muutokset tapahtuvat täällä ensin. Kyllä Oulussakin voi saada tietoa monikulttuurisuudesta, mutta Helsinki on silti erilainen.

Forsén kuitenkin painottaa, että pääkaupunkiseudun tuntemus ei ollut keskeinen tekijä rekrytointivalinnassa.

– Joku oli kysynyt hakuvaiheessa, mitä tarkoitamme pääkaupunkiseudun tuntemuksella. Minä päätin, että emme voi vastata kysyjälle sen tarkemmin. Emme voi tehdä hakuehtoihin lisäyksiä tai muutoksia kesken rekrytointia. Muuten yksi hakijoista pääsisi parempaan asemaan kuin muut.

Luottamushenkilöt unohdettiin kutsua työhaastatteluun

Rekrytointiprosessia kritisoitiin myös siitä, että tavanomaisesta poiketen työhaastatteluissa ei ollut paikalla seurakuntayhtymän luottamushenkilöitä eikä HUSin edustajaa. Stefan Forsén kertoo, että luottamushenkilöt unohdettiin kutsua paikalle. HUSin edustaja taas perui tulonsa haastattelupäivän aamuna.

Forsén sanoo ymmärtävänsä, miksi yhteisen kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Riitta Asikanius huolestui rekrytointiprosessista. Asia oli herättänyt luottamushenkilöiden ja kirkon työntekijöiden piireissä paljon keskustelua. 

– Riitta korostaa aiheellisesti, että läpinäkyvyydestä ja oikeudenmukaisuudesta pitää huolehtia. Tässä rekrytoinnissa ne eivät mielestäni ole olleet vaarassa. 

Kirkko ja kaupunki uutisoi heinäkuussa, että Helsingin seurakuntayhtymän virkanimityksiin oli liitetty useita lainvastaisia muutoksenhakukieltoja. Nyt ammattiliiton juristi epäilee, että sairaalapapin rekrytoinnissa on toimittu laittomasti.

Onko Helsingin seurakuntayhtymässä riittävää osaamista virantäyttöihin liittyvästä juridiikasta?

– Kyllä, ehdottomasti on, Forsén vastaa

– Muutoksenhakukieltoja koskevassa tapauksessa oli kyse yksinkertaisesti harmillisesta inhimillisestä erehdyksestä. Nyt keskustellaan yhden viran täyttämisestä ja sen rekrytointiprosessista. Näillä kahdella tapauksellahan ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi