Marko Juntusen mukaan jokainen ihminen on tietyssä ikävaiheessa altis radikalisoitumaan. – Tämä tekee ekstremististä myös paljon inhimillisemmän, sillä tässä suhteessa jokainen radikalisoitunut on ihan normaali ihminen, hän sanoo.
”Ideologia ei tee kenestäkään ekstremistiä” – tutkija Marko Juntusen mukaan radikalisoitumisen taustalla ovat aina henkilökohtaiset kokemukset
Kirkko ja kaupunki haastatteli islamin tutkimuksen dosenttia Marko Juntusta radikalisoitumisesta. Juuri ennen jutun julkaisua Norjassa tapahtui viisi kuolonuhria vaatinut veriteko, jonka tekijä oli radikalisoitunut.
Norjassa jousiaseella viisi ihmistä keskiviikkona tappanut 37-vuotias mies oli poliisin mukaan radikalisoitunut. Helsingin Sanomien mukaan islamiin kääntyneen miehen on kerrottu viettäneen aikaa ”radikalisoitumisesta kielivissä ympäristöissä”. Poliisi ei ole vahvistanut, onko hyökkäyksellä yhteys uskonnolliseen heräämiseen.
Kirkko ja kaupunki oli jo ennen Norjan jousiaseiskua haastatellut islamin tutkimuksen dosenttia ja Kirkon ulkomaanavun asiantuntijaa Marko Juntusta radikalisoitumisesta.
Juntusen mukaan nykyään hyvin erilaisiin aatteisiin ja poliittisiin liikkeisiin saattaa kytkeytyä ekstremistisiä ajatuksia.
– Tälläkin hetkellä meillä on eduskunnassa kansanedustajia, joiden ajatuksissa on viittauksia ekstremismistä, Juntunen sanoo.
Hänen mukaansa itsenäinen Suomi ole koskaan ole ollut vapaa ekstremismistä.
– 1920–30-lukujen taitteessa se, mitä me nyt kutsumme äärioikeistoksi, oli yhteiskunnallista valtavirtaa. Silloin yliopiston johdossakin oli ekstremistejä. 1960-luvun radikalismin jälkeen tulivat ensin taistolaisuus ja sitten 1980-luvulla skinheadit, Juntunen sanoo.
Vain aivan pieni osa väkivaltaisista ekstremisteistä on persoonallisuushäiriöisiä tai jotenkin patologisoituneita henkilöitä.
– Marko Juntunen
Nykyään ääriajattelu saa enemmän risteymämuotoja, joissa yhdistyy ääriaineksia niin vasemmalta kuin oikealta.
– Me kamppailemme koko ajan sen kanssa, kuinka paljon annamme tilaa ekstremistisille ajatuksille, Juntunen sanoo.
Ja tarkennettuna, kuinka paljon sallimme itsellemme ekstremistisiä ajatuksia.
– Jokainen meistä on tietyssä ikävaiheessa altis radikalisoitumaan. Tämä tekee ekstremististä myös paljon inhimillisemmän, sillä tässä suhteessa jokainen radikalisoitunut on ihan normaali ihminen. Kun ihminen esimerkiksi innostuu kokonaisvaltaisesti jostakin harrastuksesta, jolle ominaisia ovat ryhmäideniteetti ja siihen kuuluva oma symbolien ja merkkien kieli, siinä ovat mukana samat elementit kuin radikalisoitumisessa, Juntunen sanoo.
– Vain aivan pieni osa väkivaltaisista ekstremisteistä on persoonallisuushäiriöisiä tai jotenkin patologisoituneita henkilöitä. Tämä on myös pelottavaa, koska aivan tavalliset ihmiset saattava kyetä tekemään mitä hirvittävimpiä tekoja.
Norjan poliisi tutkii rikospaikkaa, josta jousiasemies ampui uhrejaan. Kuva: Lehtikuva / AFP Terje Pedersen.
Kaikki ekstremistisiä ajatuksia omaksuneet eivät ryhdy sanoista tekoihin
Ääriajattelun peruskomponentit ovat hyvin yksinkertaiset. Kaikkea ääriajattelua, olipa kyse ekofasismista, kristillisestä fundamentalismista, uusnatsiliikkeestä tai vaikka islamismista, näyttää yhdistävän maailman jakaminen tarkasti hyvään ja pahaan.
– Ekstremisteille tyypillistä on hahmottaa todellisuus niin, että maailmassa on jokin yksi keskeinen ongelma. Tämän ongelman ympärille muodostuvat sisä- ja ulkoryhmät. Ulkoryhmä on alistaja, joka sortaa omaa sisäryhmää, Marko Juntunen sanoo.
Viime kesänä Kirkon Ulkomaanapu julkaisi Juntusen kirjoittaman raportin Kun perheenjäsen radikalisoituu. Siinä äärioikeistolaiseen maailmankuvaan sisältyi käsitys, että omaa kulttuurista, rodullista ja kielellistä sisäryhmän puhtautta uhkasi ulkoryhmä eli maahanmuuttajat. Vastaavasti radikaalimuslimit kokivat, että maailmanlaaja islamilainen yhteisö eli umma oli joutunut aggression kohteeksi, ja siihen piti vastata.
Kiristyneessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä tavallisillakin ihmisillä on kiusaus jaotella ihmiset hyviin ja pahoihin. Tapa jakaa ihmiset ”meihin” ja ”heihin” on yleisinhimillistä, mutta olennaista onkin, miten pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdään.
– Kaikki ekstremistisiä ajatuksia omaksuneet eivät koskaan ryhdy väkivaltaisiksi. Varsinainen ongelma syntyykin usein siinä kohtaa, kun omaan maailmanselitykseen sisältyvään ongelmaan löydetään konkreettinen väkivaltainen ratkaisu, Juntunen määrittelee.
Kun on tutkittu Irakissa terrorismin vuoksi vankilaan joutuneita miehiä, heistä vain kuusi prosenttia oli radikalisoitunut ajatuksellisesti.
– Marko Juntunen
Tästä päästään siihen, suvaitsemmeko toisten väkivaltaa enemmän kuin toisten. Marko Juntusen mielestä on vaarallista sanoa esimerkiksi, että ”yhden terroristi on toisen vapaustaistelija”.
– En usko tuollaiseen siksi, että terroristinen väkivalta on määriteltävissä mielekkäästi niin, että siinä pyritään iskemään symbolisiin, pehmeisiin kohteisiin eikä niinkään sotilaallisiin tai turvallisuusviranomaiskohteisiin. Terroristisessa väkivallassa olennaista on shokkiarvo, joka saadaan sillä, että isketään aseettomia siviilejä vastaan, Juntunen sanoo.
– Tällaisessa väkivallassa on myös läsnä abstrakti koston mentaliteetti, joka ei mahdu mihinkään niin sanotun vapaustaistelijan kategoriaan.
Juntusen mielestä on kuitenkin eroa siinä, radikalisoituuko nuori jossakin sellaisessa yhteiskunnassa, joka on jo pitkään elänyt väkivallan keskellä, vai onko kyse siitä, että keskeltä pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden vaurautta lähdetäänkin Syyriaan tekemään hirmutekoja.
– Toisaalta kaikki ekstremistisiä väkivallantekoja tekevät eivät ole ajatuksellisesti itse radikalisoituneet. Kun on tutkittu Irakissa terrorismin vuoksi vankilaan joutuneita miehiä, heistä vain kuusi prosenttia oli radikalisoitunut ajatuksellisesti. Sen sijaan paljon useammin terroristisen väkivallan taustalla oli oman hengen puolustaminen, ryhmäpaine tai vaihtoehtojen vähäisyys, Juntunen luettelee.
– Al-Holin leirillä on paljon sellaisia länsimaissa kasvaneita ihmisiä, jotka ovat niin pettyneitä Isisiin, että heidän irtaantuminen ekstremismistä on jo tapahtunut, Marko Juntunen sanoo.
”Jotkut pääsevät kuiville, mutta toisten kohdalla vanha kaveriporukka imaisee takaisin”
Suomessa on parin vuoden ajan noussut pintaan keskustelu Syyrian kurdihallinnon ylläpitämästä al-Holin leiristä ja varsinkin sen suomalaisista asukkaista. Marko Juntusen mielestä Syyrian konfliktialueelle matkustaneita suomalaisia ei pidä käsitellä yhtenä massana.
– Al-Holin leirillä on paljon sellaisia länsimaissa kasvaneita ihmisiä, jotka ovat niin pettyneitä Isisiin, että heidän irtaantuminen ekstremismistä on jo tapahtunut, Juntunen sanoo.
Hänen mukaansa ei pidä olla myöskään naiivi ja sinisilmäinen.
– On täysin mahdollista, että jotkut valehtelevat muka irtaantuneensa ekstremismistä. Tämä mahdollisuus on ehdottomasti otettava vakavasti. Tilanne on täysin sama kuin päihteiden väärinkäyttäjien kohdalla, eli toisia terapia ja erilaiset tukimuodot auttavat, mutta joidenkin kohdalla kalvaa jatkuva pelko, että tosiasioita kaunistellaan, ja todellisuudessa päihteidenkäyttö jatkuu edelleen.
Joskus uskontojen välisessä vuoropuhelussa näkee saarnamiehiä, jotka puhuvat länsimaisille kuulijoille yhtä ja omalla kuulijakunnalle arabiaksi toista.
– Marko Juntunen
Jotta ekstremistinen ideologia ei saa lisäkannatusta, on tärkeää, että ääriliikkeiden ex-jäsenet integroituvat normaaliin yhteiskuntaelämään.
– Isisin jäsenten uudelleen integroiminen on erittäin tärkeää, mutta siinä epäonnistutaan, jos tarjotaan vain lyhytkestoista tukitoimintaa, Juntunen sanoo.
– Tilanne muistuttaa vähän samaa kuin joskus huumeidenkäyttäjien ja alkoholistien parissa tehtävässä työssä. Jotkut pääsevät kuiville, mutta toisten kohdalla vanha kaveriporukka imaisee takaisin. Myös ekstremismin kohdalla on vaarana, että uudelleen integroituessa integroidutaankin takaisin siihen vanhaan yhteisöön, jossa siskot ja veljet lietsovat radikaaliin ääriajatteluun, Juntunen kuvailee.
Lisäongelma syntyy siitä, että Juntusen mukaan jotkut saarnamiehet pelaavat kaksilla korteilla.
– Joskus uskontojen välisessä vuoropuhelussa näkee saarnamiehiä, jotka puhuvat länsimaisille kuulijoille yhtä ja omalla kuulijakunnalle arabiaksi toista. Tällaiset puhujat eivät tosiasiallisesti toivo, että maahanmuuttajat integroituvat, Juntunen sanoo.
Hänen mukaansa islamistisen ekstremismin vetovoima oli nähtävissä internetin keskustelupalstoilla jo kauan ennen kuin Isis vuonna 2014 julistautui kalifaatiksi.
– Radikalisoitumisen näki vaikka siitä, kun keskustelussa yhä useammin vedottiin kansainvälisesti tunnettuihin radikaalisaarnaajiin. Samoilla palstoilla lietsottiin myös ekstremististä ajattelua luomalla kuvaa, että ”ne teurastavat meitä”. Ollaan jo vakavasti ekstremismin tiellä, kun luodaan kuvaa itsestä tällä lailla uhrina, Juntunen sanoo.
Kurdihallinnon ylläpitämällä al-Holin leirillä on yli 60 000 asukasta. Joukossa on paljon lapsia, jotka eivät ole koskaan eläneet normaalissa yhteiskunnassa. Kuva: AFP / Lehtikuva / Delil Souleiman
”Ääriliikehdintää ei ole ilman vihan tunnetta”
Mitä sitten pitäisi tehdä ääriliikkeiden ideologioille? Eikö olisi luontevaa pyrkiä sensuroimaan ääriliikkeiden hyödyntämät materiaalit? Marko Juntunen ei näe asiaa noin.
– Ideologia ei tee kenestäkään ekstremistiä. Kukaan ei liity ääriliikkeen jäseneksi ilman, että hänen henkilöhistoriassaan on tapahtunut jotakin sellaista, minkä vuoksi hän voi kiinnostua ääriliikehdinnästä, hän sanoo.
Juntunen kertoo eräästä norjalaisesta entisestä uusnatsista, joka värväsi liikkeeseen uusia jäseniä.
– Tämä norjalainen sanoo, että värvääjät ovat tarkkoja aistimaan, mihin kannattaa iskeä. Hän itse oli käännyttänyt muun muassa syöpään sairastuneen nuoren, jolla oli hyvin vaikea isäsuhde. Vetoamalla johonkin kipukohtaan eli tässä tapauksessa tarjoamalla isän mallia ja sopivaa viiteryhmää rekrytoija onnistuu tehtävässään, Juntunen sanoo.
Tunteilla on siis valtavasti merkitystä radikalisoitumisessa. Juntusen mukaan tunteet myös auttavat silloin, kun radikalismista pyritään pois.
– Eräs entinen uusnatsi kertoo, että kun häntä vain kuunneltiin ilman tuomitsevaa sointia, ja kun hän tuli kuulluksi omana itsenään, hän oli valmis luopumaan tuhoisasta radikalismista. Ääriliikehdintää ei ole ilman vihan tunnetta. Tämän vihan käsitteleminen turvallisessa ympäristössä on olennaista deradikalisaatiossa.
– Joskus tilannetta pahentaa vääränlainen puuttuminen. On eräskin tapaus, jossa opettaja huolestui musliminuoresta, jolla on ollut ihan normaaliin kehitykseen kuuluvia kasvukipuja. Kun nuorta alettiin epäillä, hän koki tulleensa torjutuksi, Juntunen kertoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tutkija Lorenzo Vidino: Terrorismi on teatteria, jota Ranska pitää vain jäävuoren huippuna
AjankohtaistaKirkot ja synagogat edustavat jihadisteille vääräuskoisuuden pesäkkeitä, ja siksi sellaiset paikat valikoituvat terrori-iskujen kohteiksi, sanovat tutkijat.
