”Ihmiset elävät kaatopaikalla ja nukkuvat kylmällä maalla” – Pakolaiset unohdettiin bosnialaiselle leirille, kun Eurooppa sulki ovensa
Punaisen Ristin eläkkeellä oleva viestintäjohtaja Hannu-Pekka Laiho hälytettiin apuun leirille, jonka olosuhteet saivat ranskalaisen kuvaajan pidättelemään itkua.
Eurooppa on nämä pakolaiset unohtanut, mediaa he eivät juuri kiinnosta, Bosnian viranomaisille he ovat harmillinen kiistakapula ja naapurimaat ovat sulkeneet heiltä rajat. Bosnialaisella pakolaisleirillä olevat pääosin afganistanilaiset ja pakistanilaiset pakolaiset ovat jumissa leirillä, jonka olosuhteet ovat katastrofaaliset.
Leiriltä Kroatiaan paenneita ja siellä kiinni jääneitä pakolaisia on palautettu takaisin alusvaatteisillaan, usein ilman kenkiä. Heillä on nyt lämmikkeenään vain huopa.
Suomen Punaisen Ristin eläkkeellä oleva viestintäjohtaja Hannu-Pekka Laiho näki urallaan monenlaista, tsunamista alkaen. Se, mitä hän on nähnyt ja kokenut Kroatian ja Bosnian rajan läheisyydessä Vucjakissa, on yksi pahimmista tilanteista.
– On pakko kerätä joka päivä voimia kokoon, jotta jaksan ponnistella tilanteen muuttamiseksi. Toisaalta näiden pakolaisten kohtaaminen antaa myös voimia ja toivoa, niin kummallista kuin se onkin kaiken kurjuuden keskellä. Niin kauan kuin he elättävät toivoa, en minäkään saa heitä pettää, Laiho sanoo.
Rajat suljettiin, pakolaiset jäivät jumiin
Hannu-Pekka Laihon pitäisi viettää eläkevuosia Keravalla, jossa hän toimii aktiivisesti seurakunnassa. Koska hän kuuluu Punaisen Ristin reserviin, hän on ilmaissut valmiutensa lähteä lyhytaikaisesti avustustehtäviin. Pari viikkoa sitten kutsu kävi Bosnia-Hertsegovinaan.
Vaikka Eurooppaan ei enää pyri samanlaisia määriä pakolaisia ja siirtolaisia kuin vuonna 2015, heitä on tänäkin vuonna tullut maanosaan noin satatuhatta. Puolet heistä pyrkii Kreikan ja Balkanin maiden kautta pidemmälle Keski-Eurooppaan.
Leirillä ei ole minkäänlaista jätehuoltoa.
Vaikka osa heistä onnistuu aikeissaan, suurin osa jää matkan varrelle leireille. Kroatia ja Unkari ovat sulkeneet rajansa tiukasti ja siksi Bosniassa on nyt noin 10 000 – 20 000 pakolaista. Heistä osa on majoitettu kelvollisesti, osa ei.
Kansainvälinen Punainen Risti julkaisi lokakuussa lehdistötiedotteen, jossa se varoitti, että tuhannet Bosnian leireillä olevat pakolaiset ovat kuolemanvaarassa olosuhteiden vuoksi.
Jopa vesihuolto on välillä katkaistu
Punaisen Ristin tiedotteessa mainittiin Bihacin kaupungin lähellä oleva Vucjakin leiri. Harva media asiaan tarttui ja vielä harvempi ihminen on siitä koskaan kuullut. Hannu-Pekka Laiho on siellä nyt ja kertoo näkemästään ja kokemastaan Kirkko ja kaupungille.
– Leiri sijaitsee vuoren kupeessa olevalla vanhalla jätemaan kaatopaikalla. Sen oli tarkoitus olla tilapäinen. Toisin kävi. Kukaan ei ottanut leiriä vastuulleen. Ainoastaan Punaisen Ristin paikallinen piiri on toimittanut sinne kesätelttoja ja pressuja ja jakaa ruokaa aamulla ja keittoa iltapäivällä, Laiho kertoo.
Jamshid Singh Kashmirista halusi samaan kuvaan Hannu-Pekka Laihon kanssa.
Ruokaa ja vettä ei ole riittävästi. Välillä vettä ei ole ollut ollenkaan, koska kaupungin viranomaiset katkaisivat vesikuljetukset painostaakseen maansa viranomaisia ratkaisemaan leirin kohtalon. Päätöksestä kärsivät leirin asukkaat.
– Vucjak oli siedettävä vielä kesällä. Nyt säiden kylmettyä ja sateiden alettua kaikki on muuttunut kuravelliksi ja kaaokseksi. Kun ei ole jätehuoltoa eikä vessoja, leirillä asuvat 800 miestä elävät kuin kaatopaikan keskellä. Tarpeet on pakko tehdä metsiin. Sähköä ei ole. Ihmisillä on sairauksia ja vammoja, mutta ei hoitoa.
Sydäntalvella pakkasta voi olla 25 astetta
Laihon mukaan leirissä ei ole mahdollista selvitä kovan talven keskellä. Odotettavissa on minä hetkenä tahansa lunta ja sydäntalvella jopa 25 asteen pakkasia.
– Teltoissa ja pressukyhäelmissä ei ole lämmitystä, paitsi metsistä noudetut märät puut. Muutamilla miehillä on vanha ruosteinen sänky, suurin osa nukkuu kylmällä maalla patjojen tai pahvinpalasten päällä.
Hannu-Pekka Laihon mielestä leiri pitäisi sulkea heti ja siirtää ihmiset säällisempiin oloihin.
– Tätä ei saa edes kohentamalla asuttavaksi. Uskon, että jos leiriä ei suljeta ennen talvea, siellä kuolee ihmisiä hypotermiaan, keuhkokuumeeseen ja tuberkuloosiin. Näitä sairauksia leirillä jo on, Laiho kertoo.
Laiho kertoo ranskalaisesta viisikymppisestä valokuvaaja-toimittajasta, joka vietti iltapäivän pakolaisleirin helvetissä.
– Kun nousimme pois autosta Punaisen Ristin Bihacin toimiston pihalla, hän pyysi, että jäisin juttelemaan hänen kanssaan. Hän kertoi, että hänen oli pakko puhua jollekin. Leirillä hän koetti olla itkemättä, vaikka se olikin vaikeaa.
Telttoja lämmitetään metsästä kerätyillä märillä puilla.
Laiho haluaa kertoa leirin tarinan saadakseen siellä oleville ihmisille apua.
– Koetan auttaa paikallisia Punaisen Ristin ihmisiä viestinnässä ja esimerkiksi ulkomaisen median kanssa toimimisessa. Vain julkisuus voi tuoda näille ihmisille kohtuulliset olot. Usein tunnen suurta riittämättömyyttä. Yritän olla täällä lähimmäinen lähimmäisille ja kuunnella ihmisten tarinoita.
Vocjakissa on eniten väkeä Afganistanista ja Pakistanista ja lisäksi muun muassa Intiasta ja joku myös Senegalista. Laihon mukaan hän on kaiken hädän keskellä löytänyt käsittämätöntä inhimillisyyttä. Ihmiset jakavat jopa vähän ruokansa niiden kanssa, joilla ei sitä ole ja pitävät huolta toisistaan.
– Nämä ihmiset ovat pyrkimässä kohti unelmaansa, elämää, jossa heitä arvostetaan ihmisinä. Monet ovat yrittäneet muuttaa omaan yhteiskuntaansa siinä onnistumatta. Monen on ollut pakko lähteä, sillä toinen vaihtoehto olisi ollut hengen menetys.
Pää pois pensaasta
Laihoa ahdistaa, että pakolaisista ja siirtolaisista ajatellaan niin usein, etteivät he ansaitse tulla kohdelluksi ihmisinä.
– Menköön kotiinsa, eläköön kurjuudessa, koska ovat sellaiseen syntyneet. Tästä asenteesta huolimatta nämä ihmiset jaksavat olla ystävällisiä, jopa hymyillä vastoinkäymisille. Monilla meistä olisi heiltä paljon oppimista, Laiho sanoo.
Hänen mielestään Euroopan pitäisi ottaa pakolaiskysymyksessä päänsä pois pensaasta. Nyt päättäjät istuvat vain odottamassa, että joku ihme ratkaisisi ongelman. Vastuuta siirretään, vaikka ainoa mikä auttaisi olisi Euroopan maiden yhteinen ratkaisu.
– Pahinta mitä voimme tehdä, on tuomita nämä ihmiset. Jokaisesta Euroopan maasta on viimeisten sadan vuoden aikana lähdetty jonnekin etsimään parempaa elämää. Ihmiset ovat aina liikkuneet. Nyt liikkeellä olevia on vain niin paljon, että tarvittaisiin yhteisiä sopimuksia ja tukea myös siihen, ettei ihmisten tarvitsisi lähteä kotimaastaan. Jos pakolaisvirran syihin ei puututa, tilanne ei helpotu, Laiho toteaa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kallion kirkossa käynnistyy itsenäisyyspäivänä 26 tunnin hiljainen hetki – näin kunnioitetaan konfliktien vuoksi kotinsa menettäneitä
AjankohtaistaYleisö voi tulla hiljentymään paikan päälle kirkon aukioloaikana. Lisäksi tilaisuuteen on mahdollisuus osallistua Facebook-livelähetyksen välityksellä.
