Erätauko-säätiön toimitusjohtaja Laura Arikan mukaan ihmiset kaipaavat kuulluksi tulemista.
”Ilman dialogia tulee vallankumouksia” – Sananvapauspalkinnon saanut Laura Arikka haluaa kutsua keskusteluun mukaan myös heidät, joilta ei yleensä kysytä
Erätauko-säätiön toimitusjohtaja Laura Arikka pyrkii työkseen parantamaan yhteiskunnan keskustelukulttuuria. Hän kehottaa aloittamaan aina itsestä.
Viime vuosina Suomessa ja muuallakin maailmassa on oltu huolissaan kärjekkäästä keskustelusta, joka kiristää ilmapiiriä ja lietsoo epäluottamusta niin kanssaihmisiä kuin viranomaisia kohtaan. Osa keskustelijoista on vedonnut laajaan sananvapauteen, toiset ovat muistuttaneet, että siihen kuuluu myös vastuu sanomisista.
Erätauko-säätiön toimitusjohtaja Laura Arikka sai toukokuussa lehdistön ja sananvapauden edistämistä ajavan International Press Instituten (IPI) Suomen ryhmän kautta aikain ensimmäisen sananvapauspalkinnon.
Perusteluna oli uraauurtava työ dialogiin pohjautuvan rakentavan keskustelukulttuurin edistämisessä. IPN:n mukaan Arikka on näyttänyt esimerkkiä siitä, kuinka eri lailla ajattelevat ihmiset kykenevät vaihtamaan ajatuksia tasavertaisesti, turvallisesti ja toisiaan loukkaamatta. Tällainen sillanrakennustyö on juuri nyt erityisen tärkeää, arvioi IPI.
Toukokuussa 2019 perustettu Erätauko-säätiö pyrkii edistämään yhteiskunnallista keskustelua järjestämällä erätaukokeskusteluja. Niiden keskeinen ajatus on tukea erilaisten ihmisten osallisuutta. Erityistä vaivaa nähdään, jotta mukaan saadaan niitä ihmisiä, joita ei yleensä kuulla ja joiden mielipiteitä ei kysytä.
Tähän mennessä keskusteluihin on osallistunut yli 60 000 ihmistä. Niitä järjestämässä on ollut yli 300 tahoa ja keskusteluja on käyty yli tuhat. Korona-aikana kehitettiin malli, jolla keskusteluja voidaan käydä myös verkossa. Tämä toi mukaan ihmisiä, joille kasvokkain puhuminen on vaikeaa. Säätiö on yhdessä muiden toimijoiden kanssa lisäksi kouluttanut yli 900 ihmistä ohjaamaan keskusteluja, joiden malli löytyy säätiön nettisivuilta.
− Olin palkinnosta häkeltynyt ja ajattelen, että se kuuluu säätiölle ja koko sille laajalle verkostolle, joka tätä maailmalla ainutlaatuista mallia on kehittänyt. Tämä on vientituote, jolla on kysyntää myös Suomen rajojen ulkopuolella, Arikka sanoo.
Laura Arikan mukaan emme ole lainkaan niin hiljainen kansa kuin kuvitellaan. Kun annetaan tilaisuus, moni haluaa keskustella.
Viidesosa suomalaisista pelkää osallistua keskusteluun
Laura Arikan mukaan demokratian kannalta on olennaista, että kaikki tulevat kuulluiksi. Tämä vahvistaa luottamusta yhteiskuntaan, eri instituutioihin ja kanssaihmisiin. Asiantuntijoiden ja äänekkäimpien lisäksi mukaan pitäisi saada maan hiljaiset.
– Ylen ja Erätauko-säätiön Hyvin sanottu -hankkeeseen liittyvän kyselyn mukaan 24 prosenttia suomalaisista ei halua osallistua kansalaiskeskusteluun, koska pelkää muiden reaktioita. 60 prosenttia arvioi keskustelukulttuurin menneen huonompaan suuntaan. Kyllä tälle asialle pitää tehdä jotakin, Arikka sanoo.
Arikka lisää, että samassa kyselyssä neljä viidestä vastaajasta kertoi nauttivansa syvällisistä keskusteluista ja kaksi kolmesta kaipasi rauhallisen keskustelun paikkoja.
− Niitä pitää luoda tietoisesti. Kannustan tähän mukaan monenlaisia toimijoita. Esimerkiksi tuossa Hyvin sanottu -hankkeessa on 130 kumppania, joukossa myös kirkko.
Jokainen meistä on paljon enemmän kuin titteli, puoluetausta tai elämäntilanne.
Arikan mukaan rakentavaa keskustelua voidaan käydä monenlaisissa paikoissa ja yhteisöissä ja hyvin erilaisista aiheista. Olennaista on, että mukaan kutsutaan muitakin kuin asiantuntijoita ja niin sanottuja ääripäitä. Keskusteluissa ei pidä yrittää ratkaista asioita tai käännyttää ketään omalle kannalle, vaan tavoitteena on lisätä ymmärrystä.
− Keskusteluita varten on luotu kuusi pelisääntöä, joista yksi on, että niissä puhutaan kokemuspuhetta. Eli kerrotaan, miten käsiteltävä asia näkyy omassa arjessa, elämässä ja työssä. Kun ymmärrys esimerkiksi siitä, miksi osa ihmisistä suhtautuu koronarokotteeseen kielteisesti, lisääntyy, sen jälkeen voidaan miettiä ratkaisuja.
− Ihmisten pitää saada osallistua keskusteluihin omana itsenään. Jokainen meistä on paljon enemmän kuin titteli, puoluetausta tai elämäntilanne. Keskustelun jälkeen joku on sanonut pohtineensa, vaikuttaako tyhmältä jos sanoo jotakin, jos paikalla on asiantuntijoita. Hienot sanat vieraannuttavat. Jotta näin ei kävisi, yksi pelisäännöistä on, että käytetään arkikieltä.
Kaikista ei tule samanmielisiä
Laura Arikka kertoo pitävänsä sanan- ja mielipiteen vapauksia länsimaisen yhteiskunnan kulmakivinä. Demokratian kannalta tärkeää on myös, että näitä vapauksia käytetään vastuullisesti, toisten oikeuksia sortamatta.
Se on keskustelussa hyväksyttävä, että kaikista ei tule samanmielisiä. Kuten Arikka kirjoittaa kirjassaan Dialogi pelastaa maailman ja muita oivalluksia käymistäni keskusteluista (Kirjapaja 2021), ”muiden mielipiteet voivat painaa omaa sielua, mutta tämän todellisuuden kanssa on hyvä oppia elämään.” Kun opimme ymmärtämään, miksi joku elää, ajattelee ja toimii niin kuin toimii, se on jo iso askel eteenpäin.
No, voiko dialogi pelastaa maailman?
– Niin minä ajattelen. Maailmassa riittää ongelmia, joita on helpompi yhdessä ratkoa, kun opimme paremmin ymmärtämään toisiamme. Dialogi voi olla myös ongelmia ennaltaehkäisevää. Ilman dialogia tulee vallankumouksia, kun ihmisille syntyy kokemus, ettei heitä kuulla eikä heidän ajatuksillaan ole väliä.
Arikka ei tarkoita vallankumouksia perinteisessä mielessä, vaan esimerkiksi hiljaa kytevää tyytymättömyyttä ja osattomuutta, joka tavalla tai toisella lopulta puhkeaa näkyviin.
– Dialogeista voi oppia ainakin sen, että suurin osa meistä haluaa pitää oman perheensä ja rakkaimpiensa puolta – tämä yhdistää meitä, vaikka elämänolosuhteet, -kokemukset ja -tarinat ovat erilaisia, Arikka tuumii.
Ennen Erätauko-säätiötä Laura Arikka, joka on koulutukseltaan teologi, työskenteli Kirkkohallituksen ihmisoikeusasiantuntijana.
Aloita aina itsestä
Laura Arikka on itse osallistunut lukemattomiin erätaukokeskusteluihin. Niistä on jäänyt mieleen esimerkiksi Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan järjestämä keskustelu, jossa puhuttiin ennakkoon tulenarasta aiheesta: kenelle kuuluu lippu ja leijona. Tässä Toivon dialogissa puhuttiin kansallisista symboleista ja niiden merkityksestä. Ehkä hieman yllättäen keskustelussa ei tuotu esiin vahvoja näkemyksiä, vaan jaettiin omia kokemuksia rakentavasti ja kerrottiin symbolien merkityksestä itselle.
Palaute oli, että tilaisuus oli virkistävä.
– Viimeisen vuoden aikana olemme järjestäneet valtioneuvoston kanslian kanssa myös 50 dialogia Suomen tulevaisuudesta. Minua on koskettanut se, kun ihmiset ovat kertoneet hyvin avoimesti omista peloistaan ja toiveistaan, Arikka mainitsee.
Arikka uskoo, että myös sosiaalisessa mediassa kyetään nykyistä parempaan. Ensinnäkin some on saanut aikaan myös paljon hyvää, ollut monessa maassa kanava demokratialiikkeille ja tuonut esille epäkohtia. Sen kääntöpuoli on usein kärjekäs keskustelu, jopa vihapuhe, jossa olennaista on lytätä eri mieltä olevat.
Haastavistakin aiheista voidaan käydä rakentavaa keskustelua niin sosiaalisessa mediassa kuin kasvokkain, kun muistaa yhden asian. Kun haluat käydä parempaa keskustelua, etkä pysty muuttamaan muita, aloita itsestä. Se on hyvän dialogin perusedellytys ja siinä meillä jokaisella on aina oppimista.
Juttuun lisätty yksi sana 2.8. kl0 13.10. ”Valtioneuvoston kanssa” korjattu muotoon ”valtioneuvoston kanslian kanssa”.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Kiusaaminen on välillä liian laimea termi” – Aktivistinuoret sovittelevat ongelmia ja kertovat, mikä ikätovereiden elämässä huolettaa
Hyvä elämäNuoret opettelevat ratkomaan konflikteja Oikeus sovintoon -ohjelmassa.
