Projektityöntekijä Jenna Mäkipelto ja pappi Milla Mäkitalo kulkevat Honkasuolla ja Kuninkaantammessa retkeilyautolla.
Kuninkaantammen ja Honkasuon asuinalueilla ei ole kirkkoa, joten seurakunnan työntekijät hyppäsivät retkeilyautoon – ”Jeesus kysyy, että mitä saisi olla”
Helsingin pohjoisrajalle rakennetaan kahta uutta asuinaluetta, joihin muuttanee tuhansia ihmisiä. Seurakunta on jo paikalla.
Helsingin pohjoisrajalle Kaarelan kaupunginosaan nousee parhaillaan kaksi uutta asuinaluetta, Kuninkaantammi ja Honkasuo.
Kaupungin nettisivuilla kerrotaan, että Kuninkaantammeen rakennetaan ”ekologisesti kestävää, elämyksellistä ja yhteisöllistä asuinympäristöä”, josta tulee ”värikäs ja viihtyisä jalankulkukaupunki”. Nykyisten rakennussuunnitelmien tulisi valmistua vuoteen 2027 mennessä. Odotetuista 5 500 asukkaasta alueelle on muuttanut jo yli 2 000.
Honkasuolle Helsinki taas kertoo rakentavansa ”puutalojen kaupunkikylää”, jonne toivotaan vuosikymmenen puoliväliin mennessä 2 000 asukasta. Tällä hetkellä asukkaita on nelisen sataa.
Jos vertaa uusia helsinkiläislähiöitä vähän vanhempiin, huomaa erään eron: kirkko puuttuu.
Tai tarkemmin sanoen: kirkkorakennus puuttuu. Kannelmäen seurakunta on nimittäin jo lähettänyt pioneerinsa paikan päälle.
Mitä ihmiset kaipaavat kirkolta? Muskaria ja kahvilaa, ainakin
On retkeilyauto, jonka nimi on Dösä, ja on katos. Niillä projektityöntekijä Jenna Mäkipelto ja pappi Milla Mäkitalo ovat ajelleet Kuninkaantammessa ja Honkasuolla.
– Alueilla ei ole seurakunnan omia tiloja, eikä ainakaan lähitulevaisuudessa tulekaan. Pidämme Dösällä pop up -tyylisiä tapahtumia, esimerkiksi yhteisruokailuja, Mäkipelto selittää.
Talvella on vaikeampaa järjestää ulkotilaisuuksia. Mäkipelto selvitti, olisiko alueilla sisätiloja, joissa voisi järjestää tapahtumia.
– Vuokra-asuntoyhtiö Sato laittoi viestiä, että heillä on Honkasuolla eräässä taloyhtiössä kerhohuone vähäisellä käytöllä. Näimme, että siinä oli hyvä yhteistyön mahdollisuus. Me tuomme kerhohuoneeseen toimintaa, jota asukkaat olivat toivoneet.
Sittemmin useampikin kerhohuone on avannut ovensa seurakunnalle.
Menemmekö lyömään ristillä päähän vai kuuntelemaan, mitä ihmiset kaipaavat?
– Jenna Mäkipelto
Viime kesänä Mäkipelto ja Mäkitalo selvittivät, mitä Kuninkaantammen ja Honkasuon asukkaat kaipaisivat kirkolta. Nettikyselyihin tuli muutamia kymmeniä vastauksia.
Kuninkaantammessa ja Honkasuolla asuu paljon lapsiperheitä, ja etenkin pienten lasten vanhemmat kaipasivat ohjelmaa.
Kannelmäen seurakunta alkoi järjestää Honkasuolla iltaperhekahvilaa. Ensin oli muskari, sitten vapaata hengailua. Kävijöitä oli pari–kolmekymmentä per ilta. Nyt koronaepidemia on laittanut toiminnan tauolle.
Kuninkaantammessa taas toimii aktiivinen kylätoimikunta, joka on järjestänyt esimerkiksi siivouspäivän ja kyläjuhlat. Kyläjuhlille osallistui myös kirkko.
– Me toimme juhliin kasvomaalausta ja kahvitarjoilua. On hienoa, kun asukkailta nousee omia ideoita, joihin kirkko voi liittyä.
Seurakunnan työntekijät ovat järjestäneet myös seniorikahviloita senioreille, askarteluiltoja lapsille ja sen sellaista.
Seurakunta tekee alueilla yhteistyötä esimerkiksi Helsingin kaupungin kanssa. Iso osa työstä onkin verkostojen rakentamista.
– Verkostojen rakentaminen uusilla alueilla on kivaa, mutta haastavaa. Pitää miettiä, mistä lähdetään liikkeelle. Mitään valmistahan ei ole.
Honkasuolla asuu tällä hetkellä vasta vajaat 400 ihmistä. Ensimmäiset heistä muuttivat alueelle jo vuonna 2016.
Jääkö Jeesus sivuun? Ei, sanoo pappi
Tapahtumat, joita seurakunta on järjestänyt, ovat niin sanottuja matalan kynnyksen tapahtumia. On siis enemmän kahvitarjoilua ja kivaa yhdessä tekemistä ja vähemmän Jeesus- ja Jumala-juttuja.
– Kun menemme ihmisten luokse heidän kotiseudulleen, on tärkeää miettiä, miten me lähestymme heitä. Menemmekö lyömään ristillä päähän vai kuuntelemaan, mitä he kaipaavat? Jenna Mäkipelto sanoo.
Mäkipelto uskoo, että hengellisyys kiinnostaa osaa alueiden asukkaista, mutta ei kaikkia. Pappi Milla Mäkitalon mukaan hengellisyys on läsnä kaikessa toiminnassa.
– Se ei mitenkään ole sivussa. Se on vain olemassa eri tavalla. Edustamme kirkkoa, mutta sanojen sijaan haluamme viedä ilosanomaa läsnäolon ja kohtaamisten kautta. Me olemme täällä näitä ihmisiä varten ja heidän kanssaan. Iskulauseemme on ”yhteisellä tiellä”.
Mäkitalo korostaa, että samalla tavalla toimi myös Jeesus. Hän opetti, mutta kulki ihmisten rinnalla myös arjessa ja juhlassa. Mäkipelto ja Mäkitalo haluavat olla osa ihmisten yhteisöä, eivät sen yläpuolella.
– Myös Jeesus kysyy, että mitä saisi olla, Mäkitalo sanoo.
– Olen noin 15 vuoden aikana seurakuntatyössä nähnyt, että jumalanpalvelusten ja muiden valmiiden pakettien tarjoamiselle on kyllä paikkansa. Mutta kun rakennamme yhteisöllisyyttä, on tärkeää, että ihmiset saavat olla aidosti osallisia. Jos ja kun ihminen haluaa keskustella enemmän tai tulla mukaan jumalanpalveluksiin, kynnys on tällöin matalampi.
Seurakunta on järjestänyt Kuninkaantammen liepeillä esimerkiksi metsäkirkon, jossa kuljettiin luontopolkua ja pidettiin hartaus.
Jouluna Kuninkaantammessa laulettiin myös Kauneimpia joululauluja. Toive tuli alueella asuvalta pariskunnalta.
– Kerhohuone oli pieni, mutta se oli aivan täynnä, Mäkipelto kertoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Yhteisöllisyyttä rakentava Verkosto saa nuoret aikuiset ja lapsiperheet tulemaan sunnuntaina kirkkoon – toiminta laajenee nyt Roihuvuoreen
AjankohtaistaVerkostomessuissa on aina porinahetki, jolloin voi puhua tuntemattomalle. Pappi Tinja Halunen uskoo, että ihmiset tahtovat tutustua toisiinsa, kun sille luodaan tilaisuuksia.
