Uusnatsit järkyttivät hakaristilipuillaan itsenäisyyspäivänä. Kuva: Martti Kainulainen / Lehtikuva
”Kärsivä Kristus vaihtui solmuruoskaa heiluttavaksi sankari-Jeesukseksi” – näin körttiläisistä tuli fasisteja 1930-luvulla
Uusnatsit järkyttivät itsenäisyyspäivänä hakaristilipuilla. Kirkkohistorioitsija Eino Murtorinteen mukaan nykyajasta puuttuvat silti edellytykset kansallissosialismin vallan kasvulle.
Itsenäisyyspäivä 2018, ja poliisiauton siniset hälytysvalot vilkkuvat. Uusnatseihin kuuluvan Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kulkue on pysäytetty Pitkänsillan kupeeseen. Uusnatsit ovat heilutelleet Hitlerin Saksan hakaristilippuja kulkueessa, jossa on arviolta satakunta marssijaa. Poliisi vaatii laittamaan hakaristiliput pois.
– Miksi? Ei se oo Suomessa kiellettyä pitää hakaristiä, sanoo uusnatsi Aamulehden julkaisemalla videotallenteella.
– Mä haluun nähä, millä nojauksella ne vetäytyy siihen, että se kielletään. Mä haluun tietää, millä päätöksellä, ku ei Suomessa oo kiellettyä pitää hakaristiä. Se on kokeiltu monta kertaa, ihmiset on ripustanu omiin ikkunoihinsa, uusnatsi jatkaa selitystään poliisille.
Turun hovioikeus oli jo ennen itsenäisyyspäivää lakkauttanut Pohjoismaisen vastarintaliikkeen, mutta päätös ei ole vielä lainvoimainen. Uusnatsit ovat hakeneet valituslupaa korkeimmasta oikeudesta.
Pian tilanne Pitkälläsillalla raukeaa siihen, että mellakkapoliisi ottaa lipun pois väkisin.
Suomen laki ei toistaiseksi kiellä hakaristilippua, mutta poliisi tutkii, ovatko uusnatsit syyllistyneet kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Liput ehtivät liehua ilmassa 20 minuuttia.
Mainitulla Aamulehden julkaisemalla videolla esiintyy myös Pohjoismaisen vastarintaliikkeen Suomen osaston johtohahmo Antti Niemi. Muutamaa päivää myöhemmin perussuomalaisten entinen kuntavaaliehdokas Mikko Hamunen julkaisee YouTubessa videohaastattelun, jossa Niemi perustelee hakaristilippua seuraavasti.
– Täähän oli tämmöinen protesti sitä vastaan, että poliisihallitus haluaa kieltää [Pohjoismaisen vastarinta-]liikkeen tyr-riimulogon, niin päätettiin tehä tämmönen protesti sitä vastaan, että meillähän oli näitä hakaristilippuja, sitten oli tämmöttiä vihreitä lippuja, joissa ei ollut mitään. Ja se oli täysin niinku protesti sitä tätä poliisihallituksen meidän logon kieltohaluja vastaan, Niemi sanoo.
Turvamuuri kommunismia vastaan
Kielitoimiston sanakirjan mukaan natsi tarkoittaa joko ”(Saksan) kansallissosialistia” tai arkikielisesti ja kuvaannollisesti muuten vain jyrkkää, joustamatonta ja määräilevää ihmistä.
Nykyään natseja ei sanan varsinaisessa merkityksessä ole olemassakaan siinä mielessä, että kansallissosialistinen puolue eli Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei lakkautettiin vuonna 1945.
Sen sijaa kansallissosialistisen aatteen ihannoijia on Suomessakin jopa satoja.
– On tärkeää erottaa, milloin ”natsismia” tai ”fasismia” käytetään poliittisen leimaamisen välineenä ja milloin analyyttisesti historiantutkimuksellisena käsitteenä, sanoo kirkkohistorian dosentti André Swanström.
André Swanströmin mukaan suomalaiset SS-miehet saattoivat osallistua natsien sotarikoksiin. Kuva: Martti Kainulainen / Lehtikuva
1930-luvulla fasismi oli yleiseurooppalainen ilmiö. Espanjassa oli falangistipuolue, Saksassa kansallissosialistit ja Italiassa Benito Mussolinin perustama Kansallinen fasistipuolue. Suomessakin oli tuolloin useita fasistisia ryhmittymiä. Niistä suurin oli Isänmaallinen Kansanliike (IKL).
– Se sai eduskunnassa parhaimmillaan vain neljätoista paikkaa, mutta liikkeen merkityksestä kertoo se, että parhaimmillaan sillä oli satatuhatta jäsentä, Swanström sanoo.
Jäsenmäärältään IKL oli jopa kaksi kertaa suurempi kuin Kansallinen Kokoomuspuolue. IKL:n yksi ominaispiirre oli se, että huomattava osa sen näkyvistä kannattajista kuului maanläheisenä pidettyyn herännäisyyteen eli körttiläisyyteen. IKL:n neljästätoista kansanedustajasta viisi oli pappeja. Neljä heistä oli taustaltaan körttiläisiä, kuten Lapuan kirkkoherra K.R. Kares (1872–1942), joka avoimesti kannatti natsi-Saksaa.
– Yksi keskeinen syy fasismin viehätykselle Suomessa oli siihen kuulunut kommunismin vastustaminen. Kommunismi koettiin synonyymiksi ateismille, ja tästä syystä koettiin, että fasismi puolustaa uskontoa, Swanström sanoo.
Romantiikka maallisti körttiläisyyden
Nykyajan körttiläisyys on pieni liike, jonka johtajat korostavat sellaisia asioita kuin tasa-arvo, seksuaalivähemmistöjen oikeudet ja ilmastonmuutos. Liikkeen hengellisyydessä korostetaan ihmisen pienuutta ja Jumalan suuruutta. Kuuluisan körttisanonnan mukaan ihminen on armon kerjäläinen.
Miten on mahdollista, että armon kerjäläisistä tuli poliittisesti aktiivisia fasisteja, jotka täysin avoimesti ihailivat Hitleriä?
– Tämä on juuri se kysymys, joka minua on koko ikäni askarruttanut, sanoo eläkkeellä oleva kirkkohistorian professori Eino Murtorinne.
Kukaan muu historioitsija ei ole tutkinut niin paljon Suomen kirkon natsiyhteyksiä kuin Murtorinne. Hänen tuotantoaan pidetään edelleen alan huippuna.
Murtorinteen vastaus voi tuntua yllättävältä.
– Heränneiden kiinnostus kansallissosialismia kohtaan nousi puhtaasti 1800-luvun romantiikasta, hän sanoo.
Professori emeritus Eino Murtorinne (s. 1930) on tutkinut Suomen kirkon natsiyhteyksiä 1960-luvulta alkaen. Kuva: Juhani Huttunen
Ajatuskulku on seuraava. 1800-luvulla körttiläisyys oli tyypilliseen herätyskristilliseen tapaan korostanut maailman syntisyyttä. Körtit eivät saaneet tanssia tai juoda viinaa. Körtit eristäytyivät, ja heitä pilkattiin.
Puritaaninen körttiläisyys oli vähällä kuihtua pois, kunnes sen uudet johtohahmot keksivät, että liike täytyy uudistaa yhteiskuntakelpoiseksi. Samaan aikaan Suomeen virtasi kansallisromantiikka: Elias Lönnrot kokosi Kalevalaa, Albert Edelfeltin ja Akseli Gallen-Kallelan kaltaiset taiteilijat maalasivat Ruotsin vallan alta Venäjän autonomiseksi suurruhtinaskunnaksi liitetylle Suomelle omaa historiaa. Arkkitehdit ja säveltäjät halusivat luoda suomalaisen tyylin.
– Herännäisyys, joka aiemmin oli sulkeutunut, sosiaalisti itsensä yhteiskuntakelpoiseksi juuri romanttisen isänmaallisuusaatteen kautta. Isänmaallisuuteen yhdistyi sen ajan romantiikkaan kuulunut sankareiden ihannoiminen. Tällöin uskonnollisessa puheessa ristillä kärsivä Kristus vaihtui solmuruoskaa heiluttavaksi sankari-Jeesukseksi, joka kaatoi rahanvaihtajien pöytiä, Murtorinne kuvaa.
Suomalaiset SS-miehet todistivat natsien julmuuksia paljon suuremmassa mittakaavassa kuin mitä on luultu.
– André Swanström
Päältä päin körttiläisyydessä säilyi uskonnollinen tunnusmerkistö, mutta sen sisällöksi ujuttautui romantiikan sävyttämä ja saksalaisesta idealismista ammentanut maailmankuva, joka johti liikkeen politisoitumiseen. Yhtenä piirteenä Murtorinne kuvaa sitä, miten körttiläiset teologian opiskelijat kannattivat suomalais-ugrilaisia kansoja yhdistävää niin sanottua heimoaatetta, johon kuului kommunismin vastustaminen.
– Siinä näkyy hyvin se, miten herännäisyydessä korostettu taivaallisen isänmaan kaipuu yhdistyi romantiikan ajan kaukokaipuuseen, Murtorinne sanoo.
Pappi, joka näki juutalaisten teloituksen
Kesällä 1941 Suomesta lähti Saksaan 1 200 vapaaehtoista isänmaallista nuorta miestä, jotka muodostivat SS-divisioona Wikingissä kokonaisen pataljoonan.
SS eli Schutzstaffel (suomeksi "suojajoukot") oli alun perin Hitlerin henkivartijakaartiksi tarkoitettu puolisotilaallinen natsijärjestö. Siitä kuitenkin kasvoi massiivinen kolmihaarainen järjestö, jonka yhden haaran vastuulla olivat keskitysleirit. Lisäksi SS:ään kuului yli 950 000 sotilaan vahvuinen Waffen-SS-armeija, joka taisteli Saksan armeijan Wehrmachtin rinnalla. Salamanmuotoiset S-kirjaimet järjestön tunnuksessa ovat muinaisgermaanisia pakanallisia riimukirjaimia.
Suomalaisissa Waffen-SS-miehissä oli useita körttiläisiä, mukaan lukien nuori sotilaspappi, Untersturmführer (vänrikki) Ensio Pihkala. SS-joukoissa ei ollut varsinaista sotilaspappia, mutta suomalaisten SS-miesten yhdysupseeriksi nimitettiin pappi, joka muiden upseereiden tavoin pukeutui natsiunivormuun.
Suomen kirkon kannalta ei sota-aikana ollut lainkaan outoa, että pappi Kalervo Kurkiala (vas.) oli natsiarmeijan upseeri. Kuva: Wikimedia Commons
Aiemmassa historiankirjoituksessa on korostettu, etteivät suomalaiset SS-miehet olleet osallisina natsien sotarikoksiin. André Swanström korjaa tätä näkemystä. Hän on käynyt läpi valtavan määrän aiemmin huomiotta jäänyttä aineistoa, muun muassa Pihkalan päiväkirjat sekä kirjeenvaihdon. Niistä käy ilmi, että Pihkala itse oli näkemässä ainakin yhden teloituksen – joka tehtiin hänen omalla pistoolillaan.
Eräänä iltana heinäkuussa 1941 divisioonan esikunnan läheisyydessä ammuttiin viisi juutalaista avoimen haudan ääreen. Pihkala kuuli laukaukset ja juoksi paikalle. Jotkut ammutuista eivät olleet kuolleet. Pihkala kirjoitti päiväkirjaansa, että hän antoi pistoolin saksalaiselle aliupseerille, joka Pihkalan omin sanoin ”lopetti onnettomat”.
Kansallissosialismin todelliset kasvot olivat Pihkalalle suuri järkytys. SS-joukot muun muassa häpäisivät kirkkoja ja naureskelivat Pihkalalle, joka yritti toppuutella.
– Pihkala ahdistui syvästi myös natsien eutanasiaohjelmasta. Hän kirjoitti pitkän yksityiskohtaisen luettelon kaikista niistä raamatullisista perusteluista, joiden vuoksi eutanasia oli yksinkertaisesti väärin, Swanström sanoo.
– Toisin kuin historiaa on aiemmin tulkittu, Wiking-divisioonaan hajautetut suomalaiset SS-miehet todistivat natsien julmuuksia paljon suuremmassa mittakaavassa kuin mitä on luultu. Tieto näistä tapahtumista kulki sotilaiden keskuudessa. Rintamalla kirjoittamassaan päiväkirjassaan Pihkala totesi, että olemme joutuneet rosvojen ja murhamiesten joukkoon, Swanström sanoo.
Swanströmin tutkimukset johtivat jo viime tammikuussa siihen, että juutalainen ihmisoikeusjärjestö Simon Wiesenthal -keskus pyysi Suomen tasavallan presidentiltä Sauli Niinistöltä selvityksen suomalaisten osuudesta holokaustin juutalaisvainoihin ja sotarikoksiin.
Kristityt olivat jo vuosisatoja vainonneet juutalaisia, ja edistyksellisinä pidetyt uudet rotuopit olivat vain ajanmukainen lisä vanhaan uskonnolliseen juutalaisvihaan.
Mannerheim: ”Pastori pelaa uhkarohkeaa politiikkaa”
Suomalaiset olivat lähteneet SS-joukkoihin isänmaan asialle ”ryssää vastaan”, mutta heitä odotti Saksan itärintamalla maanpäällinen helvetti.
– Körtit eivät edes 1920-luvun heimosodissa lähteneet varta vasten tappamaan. He olivat romantiikan hengen täyttämiä idealisteja, jotka lähtivät oikaisemaan virheitä ja parantamaan maailmaa, Eino Murtorinne sanoo.
Esimerkiksi Kiuruvedellä pappina toiminut IKL:n kansanedustaja Elias Simojoki oli tunnettu sotaa lietsovista puheistaan.
– Simojoella ei ollut minkäänlaista poliittisen realismin tajua, kun hän 1930-luvulla hyvin äänekkäästi vaati Neuvostoliiton vastaisia sotatoimia heimoveljien tueksi. Vuonna 1936 itse marsalkka Mannerheim piti Simojoelle ankaran puhuttelun, jossa hän sanoi, että ”pastori pelaa uhkarohkeaa politiikkaa”, Murtorinne kertoo.
Hänen mukaansa körtit olivat idealismissaan niin hurmioituneita ja vailla poliittista ymmärrystä, etteivät he lainkaan käsittäneet, mistä kansallissosialismissa tosiasiallisesti oli kyse.
– On myös muistettava, että tuolloin Neuvostoliitto oli Suomelle hyvin vakava ja todellinen uhka, jota ei voida vähätellä, hän sanoo.
Tuohon aikaan natsien juutalaisvastaiset puheet eivät särähtäneet papiston korvassa siksi, että kristinuskon armo-oppiin itseensä sisältyi juutalaisvastaisia piirteitä, joiden juuret ovat jo Uudessa testamentissa. Kristityt olivat jo vuosisatoja vainonneet juutalaisia, ja edistyksellisinä pidetyt uudet rotuopit olivat vain ajanmukainen lisä vanhaan uskonnolliseen juutalaisvihaan.
Lomalla olevat suomalaiset SS-miehet olivat IKL:n eduskuntaryhmän vieraina. Kuva: Jukka Tyrkän kokoelma/Sotamuseo
Herää kysymys, miksi kaikki herätysliikkeet eivät sitten tempautuneet mukaan fasismiin.
– Varsinkin evankelinen liike korosti niin voimakkaasti kirkon sakramentteja ja Jumalan Sanaa, ettei siinä jäänyt jalansijaa uskonnollisen uskon ulkopuolisille aatteille. Evankelinen herätysliike piti niin lujasti kiinni Raamatusta, että mikään maallinen aate ei saanut anastettua uskonnon paikkaa. Tämä sama pitäytyminen Sanassa johti myöhemmin myös siihen, ettei evankelinen liike kyennyt hyväksymään esimerkiksi naisten pappeutta, Murtorinne arvioi.
Toiseksi körttiläisten tilannetta haittasi Murtorinteen mukaan se, että liikkeen piiriin kuuluneiden pappien teologinen sivistys 1930-luvulla oli heikko. Mieltymys natsi-Saksaan ei kuitenkaan rajoittunut vain körttiläisiin. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vaali muutenkin tiiviitä suhteita Saksaan.
– Vuonna 1940 perustettu teologista kirjallisuutta julkaiseva Luther-Agricola-seura oli puhtaasti poliittinen yhdysside Suomen ja natsi-Saksan välillä, Murtorinne sanoo.
”Uskonto voi lakata olemasta uskontoa”
Palataan takaisin vuoteen 2018. Pohjoisen vastarintaliikkeen Suomen johtaja, uusnatsi Antti Niemi jatkaa YouTube-videolla valitustaan siitä, että poliisi vei itsenäisyyspäivänä uusnatsien hakaristit pois.
– Joo kyllähän tää semmotteelta mielivaltaselta päätökseltä tuntu. Että jos me kysytään, että mihinkä tää päätös perustuu, niin se on vaan, että johto on näin määränny, niin tässähän aletaan elää ihan poliisivaltiossa, Niemi sanoo Youtube-videolla.
Eikö uusnatsin tavoitteena ole juuri poliisivaltio? Ristiriitaisuuksista huolimatta Niemi vakuuttaa olevansa ihan oikea natsi.
– Mehän ollaan avoimen kansallissosialisteja oltu aina, että eihän se niinku oo mitenkään epäselvyys varmastikaan kenellekään, hän sanoo videolla.
Totalitarismia ei kutsuta esiin pelkästään kuvia ja lippuja heiluttamalla.
– Eino Murtorinne
Historioitsijan näkökulmasta uusnatsiliike ei kuitenkaan sellaisenaan vertaudu helmikuussa 1920 perustettuun NSDAP-puolueeseen. Uusnatsit eri puolilla maailmaa tietenkin ihailevat Hitleriä ja kansallissosialistista ideologiaa, mutta historiallisena ilmiönä uusnatsismi ei ole sama ilmiö kuin se liike, joka vuoteen 1945 mennessä oli murhannut lähes kuusi miljoonaan juutalaista ja heidän lisäkseen miljoonia muita ihmisiä.
– Sellaista totalitarismia ei kutsuta esiin pelkästään kuvia ja lippuja heiluttamalla. Tältä ajalta puuttuu kokonaan se vastaanottavuus, joka 1920- ja 30-luvuilla oli yhteiskunnallisesti välttämätöntä, että Hitler ylimalkaan saattoi kasvaa niin suureksi, Murtorinne sanoo.
Natsien valtaannousua 1930-luvulla on selitetty sen aikaisilla taloudellisilla tekijöillä. Murtorinne korostaa, että itse aatteen omaksuminen oli mahdollista vain siksi, että valistuksen vastavoimaksi 1800-luvulla syntynyt romantiikka ja idealismin ihanteet vaikuttivat Saksan yhteiskuntaelämässä.
– Kirkkojen kannalta ongelmallista on aina se, että kun sanoma täytyy ajankohtaistaa, uskonto voi lakata olemasta uskontoa. Kirkkojen suhtautumisessa kansallissosialismiin kävi näin, Murtorinne sanoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Jos Jumalaa ei ole, syntyy moraalinen pakko tuoda taivas maan päälle”, sanoo teologi Olli-Pekka Vainio
HengellisyysDogmatiikan yliopistonlehtori Olli-Pekka Vainio näkee poliittisissa ääriliikkeissä uskonnosta lainattuja elementtejä.
