Lapsuudessa koetulla köyhyydellä on pitkäaikaisia vaikutuksia – Anne-Marie Tammilehto muistaa yhä köyhyyden synnyttämän häpeän
Anne-Marie Tammilehto on kokenut köyhyyttä lapsena, aikuisena ja sosiaalityöntekijän silmin. Professori Heikki Hiilamo tietää, että köyhien lapsiperheiden määrä kasvaa juuri nyt.
Kun Anne-Marie Tammilehto oli koululainen, hän sai kengät, joissa oli karvavuori. Ne olivat ihanimmat kengät, jotka hänellä oli koskaan ollut.
Vahinko vain, että ne sai maksusitoumuksella, jollaisia myönnettiin koulussa köyhille lapsille. Opettaja kutsui niitä lapuiksi.
Karvavuorikengät eivät ihanuudestaan huolimatta vieneet pois häpeää, joka kumpusi kavereiden hienojen harrastusten kadehtimisesta ja tuttavaperheiden reissuista, joille hän pääsi mukaan säälistä.
Tammilehto alkoi pitää itseään rumana lapsena. Kokemus johtui köyhyydestä. Taakka on painanut aikuisuuteen asti.
15 prosenttia suomalaislapsista asuu köyhässä perheessä
Köyhien lapsiperheiden määrä Suomessa kasvaa hallituksen leikkausten myötä, sanoo yhteiskuntapolitiikan professori Heikki Hiilamo Helsingin yliopistosta.
Tällä hetkellä köyhässä perheessä asuu 15 prosenttia suomalaislapsista, jos arviointiin käytetään EU:n mittareita perheen mediaanituloista ja vajaatyöllisyydestä sekä vakavan aineellisen puutteen kokemuksesta.
Äskettäin tehdyistä sosiaaliturvan leikkauksista kärsivät muun muassa pienituloiset ja yksinhuoltajat.
– Yhtenä kädenojennuksena yksinhuoltajien lapsilisiä vähän korotettiin, mutta se on vain laastaria, Hiilamo sanoo.
Tutkimuksista tiedetään, että köyhyys koskettaa muita todennäköisemmin lapsia, jotka kasvavat suuressa perheessä, yhden huoltajan kotitaloudessa tai ulkomaalaistaustaisessa perheessä.
Lapsuudessa koetulla köyhyydellä on pitkäaikaisia vaikutuksia. Köyhyys on yhteydessä lapsen kouluttautumiseen, myöhempään työelämään ja siihen, miten hän voi ylipäänsä käyttää kykyjään yhteiskunnan hyväksi, Hiilamo toteaa.
Parikymppistä yksinhuoltajaa uhkasi häätö
Parikymppisenä Anne-Marie Tammilehto oli yksinhuoltaja ja opiskelija, jonka rahat eivät riittäneet toimeentuloon. Kodista uhkasi häätö maksamattomien vuokrien takia.
– Menin lastensuojeluun ja sanoin, että meillä ei ole rahaa ruokaan. Lastensuojelun työntekijä otti meistä kopin.
Perheelle järjestyi rahaa vuokrarästeihin, maksusitoumus apteekkiin ja kodinhoitajan apua.
Myöhemmin Tammilehdosta tuli sosiaalityöntekijä, joka on itsekin työskennellyt lastensuojelussa. Hänestä pienituloisessa perheessä elävää lasta auttaa se, että ympärillä olevat aikuiset suhtautuvat tähän samoin kuin muihinkin lapsiin, tarvittaessa positiivisella tavalla erityisesti huomioiden. Ammattilaisilta Tammilehto toivoo perheen kokonaistilanteen huomaamista.
Tiedetään, mikä lapsen etu on. Silti jätetään tietoisesti toimimatta sen mukaisesti.
- Anne-Marie Tammilehto
Auttaminen ei ole yksinkertaista eikä hyvä tahto aina riitä. Tammilehto mainitsee tuen, jota esimerkiksi lastensuojelu myöntää harrastamista varten vähävaraisten perheiden lapsille. Hän huomauttaa, että tavoitteellinen, pitkälle etenevä harrastaminen vaatii joka tapauksessa lähipiirin tukea, eikä köyhästä perheestä lähdetä turnausmatkoille Italiaan. Näin harrastukset saattavat pahimmillaan korostaa kahtiajakoa silloinkin, kun niitä on.
Tammilehto sanoo, että yhteiskunta on muuttunut valtavasti 1970-luvulta, jolloin hän kävi koulua. Silloin ei tiedetty lapsen edusta sitä, mitä nykyisin tiedetään, mutta pyrittiin kohti parempaa.
Nyt tilanne on Tammilehdon mielestä synkempi.
– Tiedetään, mikä lapsen etu on. Silti jätetään tietoisesti toimimatta sen mukaisesti.
Anne-Marie Tammilehto ja Heikki Hiilamo ovat mukana Espoon seurakuntien diakoniatyön Kuka kuuntelee köyhää lasta? -paneelikeskustelussa Ison Omenan Palvelutorilla ti 22.10. klo 18–19.30. Tilaisuutta voi seurata myös Espoon seurakuntien YouTube-kanavan kautta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Olemme empaattisia ja pehmeitä, mutta samaan aikaan hirveän löysiä” – Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen muistuttaa, että hyvä kasvatus on muutakin kun mahdollistamista
Hyvä elämäEriarvoistuminen ja syrjintä osuvat kipeästi lapsiin ja nuoriin. Meillä on kuitenkin viisaus ja taito parantaa maailmaa, uskoo lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen.