”Kukaan ei pääse taivaaseen tai joudu helvettiin sillä perusteella, mikä hänen seksuaalinen identiteettinsä on. Pelastuksen pohja on ihan jossain muualla”, sanoo sateenkaarityön pappi Jaana Partti.
”Millainen paimen jättää laumansa susien raadeltavaksi?” pohti pappi Jaana Partti, kun seurakuntaneuvosto esti häntä pitämästä sateenkaarimessuja
Pappisliitto valitsi kirkon sateenkaarityön pioneerin Jaana Partin vuoden papiksi.
Tämä valinta oli Pappisliitolta tietoinen riski, uskoo Jaana Partti. Jotkut papit voivat suuttua ja jättää liiton. Hän ei toivo sitä.
Pappien ammattiliitto on valinnut Partin vuoden papiksi. Kaksikymmentä vuotta sitten Partti alkoi järjestää Suomen ensimmäisiä sateenkaarimessuja.
Siihen aikaan moni ei katsonut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä hyvällä kirkossa.
”Oli yleinen kokemus, etteivät nämä vähemmistöt olleet tervetulleita messuun. Partti – – tarttui silloisen kirkkoherransa pyynnöstä uuteen haasteeseen luoda sateenkaariväelle oma turvallinen messuyhteisö. Tämä vaati erityistä siviilirohkeutta ja itsensä alttiiksi laittamista”, palkintotiedotteessa lukee.
Partti ajattelee, että hänen valitsemisensa vuoden papiksi on viesti kaikille sateenkaarityötä tekeville papeille ympäri Suomea.
– Monet heistä ovat vaikeuksissa hiippakuntansa kanssa. He ovat jääneet yksin ja saaneet tuomiokapituleilta varoituksia. Piispat ovat jättäneet heidät heitteille – sen sijaan, että tukisivat heitä.
Messu, jossa ei tarvitse pelätä paskaa ja helvettiä
Kallion seurakunnan alueella asui 1990-luvulla paljon sateenkaariväkeä. Asia tuli Jaana Partille ja muille papeille selväksi sielunhoidollisissa keskusteluissa.
Vuonna 1999 sateenkaariporukka otti yhteyttä ja kysyi, voisiko kirkko tehdä heidän kanssaan jotain.
– Minulla oli jo silloin ystäviä tässä jengissä. Tiesin heidän kamalat kokemuksensa kirkosta. Olin vihainen, ja silloin minulle tuli tilaisuus tarttua asiaan, Jaana Partti kertoo.
Hän tapasi porukan ja kysyi, me he haluaisivat kirkolta. Messun, he sanoivat.
– Minä kysyin, että miksi messun. He kertoivat haluavansa turvallisen messun, jossa ei tarvitse pelätä, että tulee niskaan paskaa ja helvetin liekkejä.
Sellaista he olivat kokeneet monessa seurakunnassa. Oli heitetty ulos raamattupiireistä ja sanottu, että tänne teillä ei ole asiaa.
Partti muistaa itse 1990-luvulta kerran, kun nuori nainen tuli juttelemaan hänen kanssaan kirkolle. Nainen itki ja kertoi lukenut Kirkko ja kaupunki -lehden mielipidesivulta, että hän ei voi olla samaan aikaan uskovainen ja homoseksuaali ja että hän joutuisi helvettiin.
– Minä sanoin, että ei se ole totta. Ei kukaan pääse taivaaseen tai joudu helvettiin sillä perusteella, mikä hänen seksuaalinen identiteettinsä on. Pelastuksen pohja on ihan jossain muualla.
Seurakuntaneuvoston mielestä sateenkaarimessun pitäminen olisi loukannut kirkon pyhyyttä ja saastuttanut sen.
Sateenkaarimessu uhkasi saastuttaa Kallion kirkon
Kun Jaana Partti aloitti sateenkaarityön Kallion seurakunnassa kaksikymmentä vuotta sitten, hän ei saanut pitää sateenkaarimessuja Kallion kirkossa.
Partilla oli kirkkoherran ja kollegoidensa tuki, mutta seurakuntaneuvosto oli jakautunut.
– Neuvosto päätti tilojen käytöstä. Heidän mielestään sateenkaarimessun pitäminen olisi loukannut kirkon pyhyyttä ja saastuttanut sen, Partti sanoo.
Niinpä Partti alkoi pitää sateenkaariväelle iltavespereitä Tuomiokirkon kappelissa. Vuonna 2011 Kallion ja Alppilan seurakunnat yhdistyivät, ja Partti alkoi pitää sateenkaarimessuja Alppilan kirkossa. Siellä hän järjestää niitä yhä.
Messussa käy yleensä 40–80 ihmistä, Pride-viikolla 350.
Alkuvuodet sateenkaarityössä olivat Partille raskaita.
– Silloin ei onneksi ollut somea, mutta sain nimettömiä kirjeitä ja puhelinsoittoja. Minulle sanottiin, että joudun helvettiin ja vedän muutkin mukanani. Kyllä siinä monta itkua tuli väännettyä.
Partti ei ottanut syytöksiä kevyesti. Hän todella mietti, tekikö hän väärin ja oliko hän menossa helvettiin. Hän totesi, että ei.
– Kirkon sateenkaarityö vastaa ihmisten sielunhoidolliseen tarpeeseen ja Jumala-kaipuuseen. Moni ei ole ollut seurakunnassa vuosikymmeniin, enkä ihmettele, Partti sanoo.
– Sitä varten minut on tähän virkaan vihitty, että pidän messuja ja teen toimituksia. Millainen paimen jättää laumansa susien raadeltavaksi?
Moni seksuaali- ja sukupuolivähemmistön edustaja ei ole käynyt kirkossa vuosikymmeniin. Jaana Partti ei ihmettele sitä.
Mikä ihmisiä viiraa?
Kahdessakymmenessä vuodessa maailma on muuttunut. Kirkossa suhtaudutaan sateenkaariväkeen paljon lämpimämmin kuin ennen.
Toisaalta kirkko on jakautunut. Kirkolliskokous vääntää vuodesta toiseen, pitäisikö kirkon vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon.
– Aina tulee olemaan änkyröitä, jotka eivät erota evankeliumia laista ja joiden raamatuntulkinta on epäluterilaista eli fundamentalistista. Se ei aja Kristusta, Partti sanoo.
– Olen miettinyt, että mikä ongelma homous on meille heteroille. Että mikä siinä viiraa ihmisiä.
No, mikä ihmisiä viiraa?
– En tiedä. Typeryys, Partti vastaa ja nauraa.
– Kaikki asiallinen tieto on käden ulottuvilla, mutta ei.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkaupunkiseudun seurakunnat ovat mukana Helsinki Pridessa – osa seurakunnista osallistuu myös liputukseen
AjankohtaistaPride-viikon ohjelmassa on esimerkiksi messu, vertaistukitapaaminen ja sateenkaarikahvila.
