Kuvalähteet: Markku Pihlaja / Kirkon kuvapankki ja Istock
”Nyt on yhdestoista hetki” – Piispat Kaisamari Hintikka ja Teemu Laajasalo toivovat hallinto-oikeuden päätöksen patistavan kirkkoa vihkimään myös samaa sukupuolta olevat parit
Espoon ja Helsingin piispat kannattavat kaikkien parien kirkollista vihkimistä. Heidän mielestään on surullista, jos kirkko ei pysty ratkaisemaan asiaa itse.
Oulun hallinto-oikeus teki maanantaina historiallisen ratkaisun. Se päätti äänin 2–1 kumota Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin pastori Árpád Kovácsille antaman kirjallisen varoituksen. Kovács sai varoituksen vihittyään samaa sukupuolta olevan parin elokuussa 2017.
Oulun tuomiokapituli katsoi Kovácsin toimineen vastoin pappisviran velvollisuuksia ja pappislupausta vihkiessään parin vastoin kirkon voimassaolevaa avioliittokäsitystä. Hallinto-oikeus oli sitä mieltä, että kirkon avioliittokäsityksen määrittely ei kuulu kapitulille vaan kirkolliskokoukselle.
Kirkkolakiin tai kirkon sisäiseen kirkkojärjestykseen ei ole lisätty säännöksiä vihittävien parien sukupuolesta sen jälkeen, kun sukupuolineutraali avioliittolaki astui voimaan vuonna 2017. Koska kirkko ei ole tehnyt muodollista päätöstä rajoittaa vihkimistä vain samaa sukupuolta oleviin pareihin, oikeustila asiassa on hallinto-oikeuden mukaan ollut sääntelemätön. Pappia ei silloin voida rangaista siitä, että hän toimii eduskunnan säätämän lain mukaan ja vihkii parin.
Oulun tuomiokapituli käsittelee asiaa tänään istunnossaan. Päätös ei ole vielä lainvoimainen, ja siitä on mahdollista valittaa Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Vastaavia tapauksia on vireillä muuallakin Suomessa.
Espoon piispa Kaisamari Hintikka ja Helsingin piispa Teemu Laajasalo pitävät päätöstä joka tapauksessa merkittävänä, vaikka asian käsittely oikeudessa vielä jatkuisikin.
Kumpikin piispa toivoo, että päätös patistaisi kirkkoa tekemään asiasta itse sellaisen ratkaisun, joka mahdollistaisi kaikkien parien kirkollisen vihkimisen. He toivovat teologista ratkaisua, joka purkaisi kirkon sisäisen pattitilanteen ja ottaisi huomioon myös toisin ajattelevat. He kaipaavat ratkaisua, jossa ei puhuta ensisijaisesti juridiikasta, vaan ihmisistä ja heidän elämästään.
Hintikka: ”Toivottavasti voimme pian vihkiä kaikkia pareja”
Piispa Hintikan mukaan Oulun päätöksessä on kaksi puolta.
– Nyt tullut päätös on tärkeä. Toivon, että kirkkomme voisi mahdollisimman pian vihkiä kaikkia kihlapareja, myös samaa sukupuolta olevia. Hallinto-oikeuden päätös vie asioita siihen suuntaan. Toivon, että asiaan saadaan pian sellainen ratkaisu, että kaikki parit voivat luottaa kirkon haluun tuoda heidän avioliitolleen hyvän Jumalan siunausta, sanoo Hintikka.
Toinen puoli päätöksessä on papin kaksoisrooli ja siihen liittyen kirkon itsenäinen asema.
– Vihkiessään pappi toimii virkamiehenä, ja samalla hän on hengellisen yhteisön edustaja. Vaikka itse näen hänet ennen kaikkea jälkimmäisenä, hänellä on tuo toinenkin rooli. Tässä pitää pohtia sitä, mikä on kirkon ja mikä yhteiskunnan käsitys avioliitosta. Tähän liittyy laaja kysymys siitä, miten paljon kirkolla on oikeus päättää omista asioistaan.
On inhimillisesti katsoen surkeaa, että puhutaan tuomioistuimista ja juridiikasta, kun puhutaan avioliitosta.
– Kaisamari Hintikka
Hintikan mielestä on surullista, että kirkko ei ole pystynyt ratkaisemaan asiaa itse, vaan on ajautunut pattitilanteeseen. Kun asioita käsitellään oikeusistuimissa, annetaan samalla kirkon päätösvaltaa sen ulkopuolelle. Toisaalta hän pitää tärkeänä, että nyt kuullaan myös oikeusistuimen perustelut.
– On inhimillisesti katsoen surkeaa, että puhutaan tuomioistuimista ja juridiikasta, kun puhutaan avioliitosta ja ihmisten ja Jumalan rakkaudesta. Olennaista on muistaa, että tässä keskustelussa on kyse ainutlaatuisista ihmisistä ja heidän elämäntilanteestaan.
Hintikan mukaan hän aikoo ottaa Oulun päätöksen esille työyhteisössään Espoon tuomiokapitulissa. Asiaa on käsitelty myös piispojen keskusteluissa, vaikka se ei ole vielä ollut piispainkokouksen esityslistalla.
Jotta kirkon sisäisestä pattitilanteesta päästäisiin eteenpäin, pitää löytää uudenlaisia näkökulmia myös niille, jotka eivät tähän asti ole olleet halukkaita muuttamaan kirkon avioliittokäsitystä.
– Täytyy mennä syvemmälle ja kantaa yhteisvastuuta riitelyn sijasta. Täytyy etsiä ratkaisua, joka tähän mennessä on jäänyt löytymättä.
Hintikka lähestyy asiaa luomisen teologian näkökulmasta.
– Hyvä Jumala osallistuu aktiivisesti luomakuntansa elämään myös sen kautta, että ymmärryksemme maailman moninaisuudesta ja myös ihmisen moninaisuudesta lisääntyy. Ymmärryksemme lisääntyminen ei ole Jumalan luomistyön vihollinen, vaan siunaus meille. Se auttaa meitä vastuullisesti myös muuttamaan näkemyksiämme, toteaa Hintikka.
Laajasalo: ”Piispojen pitää nyt löytää ratkaisu”
Piispa Laajasalo sanoo edistäneensä kahdenkymmenen vuoden ajan julkisesti sitä, ettei yhdenkään kirkkohäitä suunnittelevan parin tarvitsisi miettiä, onko heillä oikeutta tulla alttarille Jumalan kasvojen eteen.
– Siitä näkökulmasta katson, että Oulun hallinto-oikeuden päätös on hyvä asia. Olennaista on myös nähdä kasvot asian takana. Ne eivät ensisijaisesti ole kirkon papiston kasvot eikä tässä ole kyse heidän toimintansa arvioimisesta. Kasvot ovat vuosikymmenien, jopa vuosisatojen ajan marginaalissa ja mankeloituna eläneiden vähemmistöjen kasvot, jotka vähitellen tulevat katsotuiksi.
Hintikan tapaan myös Laajasalo korostaa, että kirkon pitäisi autonomiansa ja oman olemuksensa kannalta pystyä päättämään avioliittonäkemyksestään itse.
Kun päätös tehdään, sen pitäisi syntyä menettelyssä, jonka kaikki osapuolet kokevat reiluksi. Silloin vähemmistöön jääneetkin voivat sitoutua siihen.
– Kirkolliskokous antoi viime vuoden toukokuussa piispainkokoukselle tehtäväksi etsiä ratkaisun. Tämä on viisas toimeksianto myös nyt, kun tuli tämä hallinto-oikeuden päätös. Vaikka hallinto-oikeus olisi päättänyt toisin, asia ei olisi kirkon kannalta kuitenkaan ratkennut. Erityisesti täällä etelän hiippakunnissa on paljon pappeja, luottamushenkilöitä ja etenkin seurakuntalaisia, joiden mielestä nykytilanteeseen tarvitaan muutos, sanoo Laajasalo.
Hänen mukaansa piispat ovat ymmärtäneet asian ja tekevät kovasti työtä sen eteen. Nyt kirkolla on yhdestoista hetki ratkaista asia itse, vaikuttaa omilla päätöksillään.
– Paluuta valtionkirkkoon tuskin kukaan haluaa. Tässä on kyse myös kirkon autonomiasta. Ja kuten hallinto-oikeus totesi, kyse on siitä, että nykyinen tilanne on epäselvä.
Laajasalo toivoo, että eri osapuolet näkisivät kirkon tehtävän suurempana kuin ne asiat, joista kirkon sisällissodissa kiistellään.
– Avioliitto on tärkeä, sitä ei pidä vähätellä. Samalla ajattelen, että kirkon ytimessä on Jeesuksesta kertominen ja ihmisten auttaminen taivaaseen. Kun kasteiden määrä laskee ja ihmiset vieraantuvat kirkosta, olisi aika pysähtyä siihen, mikä on meidän erityinen tehtävämme, tuumii Laajasalo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Seta palkitsi kirkon kasvatuksen ja perheasioiden asiantuntijat – ”Hyvyyttä ja rakkautta ei tule pantata”
AjankohtaistaAsiallisen tiedon omena -tunnustus tuli sateenkaari-ihmisten puolustamisesta sekä sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen ja perheiden moninaisuuden pitämisestä esillä.
