Diakoniatyöntekijä Pia Olkkonen ja Helena Forssell keskustelevat Kirkon kulma -tapaamispaikan edessä Korsossa. Koska sisään ei koronan vuoksi ole päässyt, seurakunta järjesti virtuaalikahvilan.
”Olen netissä Pihtiputaan mummo, asiat eivät jää samalla sekunnilla mieleen” – Helena Forssell oppi Kirkonkulman virtuaalikahvilassa digitaitoja
Korson seurakunnassa kokeiltiin kevään aikana virtuaalista kahvilaa. Siellä opittiin digitaitoja ja tavattiin toisia. Netittömille lainattiin tabletti ja prepaid-liittymä.
Kirkonkulma on suosittu Korson seurakunnan olotila kirkon naapurissa. Koronapandemian vuoksi sen ovet ovat olleet pitkään kiinni. Moni ikääntynyt, yksinelävä tai muuten vaan juttuseuraa kaipaava on jäänyt vaille kokoontumispaikkaa.
Kun niin moni muukin seurakunnan toiminta on siirtynyt nettiin, diakoniatyöntekijä Pia Olkkonen päätti kokeilla, toimisiko Kirkonkulma virtuaalikahvilana. Kahvilaan haluttiin mukaan myös ihmisiä, joilla ei ole digitaitoja, saati edes laitetta, jolla pääsisi verkkoon.
Seurakunta käytti osan saamastaan tuesta, jonka valtio koronan vuoksi myönsi kirkon diakoniaan, kymmeneen tablettiin ja prepaid-liittymiin. Ne on tarkoitettu ehkäisemään digisyrjäytymistä, joka koskettaa monia Olkkosen työssään kohtaamia ihmisiä. Hänen tehtäviinsä kuuluu muun muassa yksinäisten ja syrjäytymisuhan alla olevien vanhusten tavoittaminen.
– On paljon ikäihmisiä, ja nuorempiakin, jotka eivät ole ikinä käyttäneet nettiä tai joiden taidot hoitaa asioitaan digitaalisesti ovat puutteelliset. Ja on myös ihmisiä, joilla ei ole varaa älypuhelimeen, Olkkonen sanoo.
Etenkin koronarajoitusten aikaan digitaitojen tarpeellisuus on korostunut. Puhelimella ei aina saa viranomaisia tavoitettua tai linjoilla joutuu jonottamaan kauan.
– Koska yhteiskunta ei tässä ota takapakkia, mietimme, olisiko mahdollista madaltaa kynnystä digitaitojen opetteluun. Siksi kokeilimme kevään mittaan virtuaalikahvilaa, johon kutsuttiin ihmisiä henkilökohtaisesti mukaan. Halusimme joukkoon sekä niitä, jotka jo osaavat, että niitä, jotka tarvitsevat rohkaisua. Osa osallistujista käytti omaa puhelintaan, osa seurakunnan tablettia, Olkkonen kertoo.
”Olen nyt hieman paremmin jyvällä asioista”
Yksi virtuaalikahvilan kahdestakymmenestä osallistujasta oli Helena Forssell. Hän on aktiivinen seurakuntalainen, joka normaaliaikoina on käynyt niin kirkossa kuin Kirkonkulman kahvilassa. Vaikka hänellä on älypuhelin, sen käyttämisessä on parantamisen varaa.
– En ole mitenkään taitava, vaan olen netissä sellainen Pihtiputaan mummo. Ikäihmisellä asiat eivät jää samalla sekunnilla mieleen. Siksi oli hyvä, että Pia Olkkonen kävi minua neuvomassa ja teki sen rauhallisesti, Forssell kiittää.
Helena Forssell osallistui virtuaalikahvilaan omalla puhelimellaan. Pia Olkkonen lainasi seurakunnan diakoniatyölle hankittuja tabletteja niille, jotka sitä tarvitsivat.
Virtuaalikahvila kokoontui viisi kertaa Teams-sovelluksessa. Forssell osallistui tapaamisiin kännykkänsä avulla, tosin viimeisellä kerralla hän ei yrityksistä huolimatta saanut videokuvaa näkyviin. Hän arvelee siitä huolimatta olevansa nyt hieman paremmin jyvällä nettiasioista kuin ennen virtuaalikahvilaa.
– Minulla on ollut tapana käydä Kirkonkulmassa. Nyt oli kiva tavata tuttuja edes näin. Kirkonkulma on mukana paikka eläkeläiselle. Siellä on edullista kahvia ja pullaa ja tapaa muita mummoja ja papparaisia, Forssell kertoo.
Olen joskus onnistunut osumaan puhelimella myös nettijumalanpalvelukseen.
– Helena Forssell
Forssell on kaivannut myös messua ja käynyt hakemassa ehtoollista kirkon ovelta.
– Olen joskus onnistunut osumaan puhelimella myös nettijumalanpalvelukseen. Sähköpostikin minulla on, poika asensi, mutta sitä en ole käyttänyt. Minulla on erilaisia luottamustehtäviä ja saan kokouspaperit, Forssell kertoo.
– Eikö Yhteisvastuukeräyksen avulla auteta nyt meitä ikäihmisiä oppimaan digitaitoja? Se on kyllä tarpeen, hän lisää.
Moni häpeää sitä, että ei osaa
Tarve on selvä myös Pia Olkkosen mukaan – eikä tilanne toisaalta ole toivoton.
– Kuilu, joka on muodostunut digitaitoja aktiivisesti käyttävien ja käyttämättömien välille vaikuttaisi olevan suurempi kuin olin ajatellut. Ihmiset kokevat häpeää siitä, että ovat tämän digiyhteiskunnan ulkopuolella. Moni tuntee huonommuutta siitä, että ei osaa. Se tunne on niin vahva, että on helpompi torjua heti kättelyssä yrittäminenkin. Kun hävetään, ei pyydetä apua, Olkkonen sanoo.
Hän kertoo muistuttaneensa ryhmäläisille joka viikko, että häneen ja kahteen muuhun ohjaajaan saa olla yhteydessä, jos tulee teknisiä haasteita.
– Kaikki eivät kovin helposti ottaneet yhteyttä, vaan minun oli oltava itse aktiivinen ja kysyttävä, miten sujuu.
Saamamme palautteen mukaan tärkeintä osallistujille oli nähdä toisten kasvot.
– Pia Olkkonen
Olkkosen mukaan hieno kokemus virtuaalikahvilassa oli, että osallistujat tukivat toinen toisiaan ja taitavammat auttoivat muita. Tapaamisiin kuului työntekijän tekemä videotervehdys, liikuntaa, lyhyt hartaus ja keskustelu pienryhmissä. Iso tavoite oli yksinäisyyden lievittäminen. Ryhmäläisten palautteesta kävi ilmi, että ihmiset kaipaavat toisia ihmisiä. Yksinäisyys on koronavuonna entisestään lisääntynyt.
– Saamamme palautteen mukaan tärkeintä osallistujille oli nähdä toisten kasvot.
Olkkosen mukaan virtuaalikahvila oli niin onnistunut kokeilu, että jossain muodossa sitä jatketaan syksyllä, vaikka kahvilaankin jo pääsisi. Kyseessä on myös toiminta, jonka veturina voi aivan hyvin toimia vapaaehtoinen seurakuntalainen. Nyt Olkkosen lisäksi mukana olivat diakoniatyöntekijä Marjo Suorsa ja harjoittelija Kärt Kainulainen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Senioritalon hyväntekijä Tauno Hammar, 94, kiittää Suomen hoitajia laulaen – ”Hoitajia ei ole paljon muistettu missään”
Hyvä elämäNeljä vuosikymmentä hyväntekeväisyyttä tehnyt Tauno Hammar suunnittelee Suomen hoitajille järjestettävää hyväntekeväisyyskeräystä.
