Seurakunnissa oli käytössä monenlaisia turvajärjestelyjä, jotta messua voitiin viettää turvallisesti. Kuvat ovat Pakilan ja Olarin kirkoista.
”Oli valtava ikävä” – Koronatauon jälkeen ensimmäisiin jumalanpalveluksiin osallistui pääkaupunkiseudulla noin 1 400 seurakuntalaista
Messujen kävijämäärää rajoitettiin, ja niissä huomioitiin korona-ajan hygieniavaatimukset. Messuja seurasi internetissä paljon useampi kuin paikan päällä.
Useimmissa pääkaupunkiseudun kirkoissa sunnuntai 7.6. oli pitkään aikaan ensimmäinen päivä, jolloin seurakuntalaiset pääsivät osallistumaan messuun.
Koronapandemian tuoman tauon aikana jumalanpalvelusten seuraaminen oli mahdollista ainoastaan suoratoistona netissä. Nyt kirkkoihin otettiin jälleen seurakuntalaisia, vaikka väkimäärää rajoitettiin turvallisuuden vuoksi. Messujen järjestäminen on ollut mahdollista 1.6. alkaen, ja esimerkiksi Myyrmäen Virtakirkossa Vantaalla jumalanpalvelus järjestettiin heti tuolloin.
Kirkko ja kaupungin pääkaupunkiseudun seurakunnilta saamien kävijätilastojen mukaan sunnuntain pääjumalanpalveluksissa kävi Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla yhteensä noin 1 400–1 500 ihmistä.
Eniten väkeä oli Helsingissä Agricolan kirkon tuomasmessussa, joka pidettiin illalla. Siellä oli 107 ihmistä. Espoossa eniten jumalanpalvelusväkeä oli Olarissa, 61 henkeä. Vantaalla Hämeenkylän kirkkoon tuli 51 ihmistä. Yleisesti kävijöitä oli muutamia kymmeniä messua kohden.
Vaikka kirkkojen kävijämääriä oli koronaviruksen tarttumisen ehkäisemiseksi rajoitettu, enemmänkin väkeä olisi mahtunut messuihin turvallisesti. Esimerkiksi Espoon tuomiokirkkoon olisi sopinut turvaetäisyyden huomioon ottaen 170 henkeä, kun maksimi on normaalisti 550. Nyt Tuomiokirkkoseurakunnan messussa oli 53 henkeä.
Jumalanpalveluksia seurattiin paljon enemmän suoratoistona Facebookin tai Youtuben kautta kuin paikan päältä. Esimerkiksi Espoon tuomiokirkkoseurakunnan messua seurasi netistä lähes 900 ihmistä ja Espoon ruotsinkielisen seurakunnan messua 430.
Ne, jotka kirkkoihin tulivat, olivat iloisia siitä, että messuun pääsi pitkästä aikaa. Seurakuntalaiset noudattivat tarkasti kirkoissa annettuja turvaohjeita. Ne vaihtelivat hieman eri seurakunnissa, mutta pääperiaatteet olivat samoja.
Kirkko ja kaupunki seurasi messua vantaalaisessa Korson kirkossa ja kysyi lisäksi tunnelmia Hyvän paimenen kirkosta Helsingin Pakilasta ja Olarin kirkosta Espoosta.
”Tämä tuntuu todella upealta”
Korson seurakunnan luottamushenkilö Kirsi Kallio saapui messuun hyvissä ajoin ennen sen alkua, desinfioi kätensä aulassa ja istahti harvennetuille penkeille odottamaan.
– Tuntuu todella upealta. Oli valtava ikävä. Olen odottanut paljon sitä, että pääsen istumaan kirkon penkkiin, Kallio sanoi.
Hän kertoi käyvänsä messussa lähes joka sunnuntai. Kun kirkkoon ei ole saanut tulla, Kallio on seurannut kirkonmenoja sekä suorana että tallenteina verkosta. Hän on katsonut monen eri seurakunnan jumalanpalveluksia.
Esko Joensuu osallistui niin ikään innolla messuun. Hän kertoi tajunneensa vasta kirkossa, miten paljon oli kaivannut jumalanpalvelusta.
– Kun kanttori Airi Saloniemi aloitti upean alkumusiikin, mietin, miten tärkeä osa messukokemusta musiikki on. Ehtoollisen jälkeen ehkä tärkeintä oli yhteyden tunne, vaikka tässä jouduttiin pitämään turvavälejä. Yhteyden henki ja Pyhän hengen osallisuus ovat suuria asioita, Joensuu sanoi.
Korson messun aluksi pappi Ilkka Luukka kävi läpi ohjeet, joiden avulla messusta pyrittiin tekemään mahdollisimman turvallinen. Ne myös heijastettiin seinälle kaikkien nähtäväksi. Käsidesin käyttöön ohjeistettiin myös ehtoollisella käydessä, ja papit noudattivat itse hyvin hygieniaohjeita. Lattiaan oli merkitty turvavälit. Ehtoollispikarin jokainen otti itse käteensä samoin kuin pahvimukin kirkkokahveilla. Virsikirjat palautettiin laatikkoon.
– Jokaisen, joka tulee kirkkoon, pitää tuntea, että siellä on turvallista. Pyrimme tekemään kaikkemme, ettei kukaan sairastuisi. Kaikki pitivät turvavälit ja menivät rauhallisesti ehtoolliselle. Ohjeita noudatettiin. Oli oikein rauhallinen olo, Luukka kuvaili tilannetta.
Luukka oli nyt ensimmäistä kertaa mukana messussa pappina. Hänet vihittiin keskiviikkona 3.6. papiksi Helsingin tuomiokirkossa.
– Olen asunut Korsossa 23 vuotta ja ollut mukana seurakunnan toiminnassa vapaaehtoisena sekä messuavustajana. Porukka on tuttua, joten ei tarvinnut jännittää. On tietenkin hieman erilaista olla pappina kuin istua kirkon penkissä, mutta ajattelen, että jumalanpalveluksissa Jumala hoitaa ihmistä. Me papit olemme siellä vain palvelemassa seurakuntalaisia, Luukka tuumii.
Kolehti kerättiin Pakilan kirkossa pois lähtiessä.
Messua seurattiin netissä kyljellään
Pakilan seurakunnan vt. kirkkoherra Tiia Valve-Tuovinen kertoo, että messuun osallistui 83 ihmistä. Enimmillään sinne olisi voitu nyt ottaa sata seurakuntalaista. Paikalla oli yhden rippikouluryhmän lisäksi enimmäkseen vanhempaa väkeä.
Kun seurakuntalaiset eivät päässeet koronapandemian vuoksi kirkkoon jumalanpalvelukseen, Pakilan messut lähetti verkkoon ulkopuolinen tuottaja. Nyt Valve-Tuovinen otti ensi kertaa itse kuvaa. Hän nauraa, että lähetyksen alku olisi voinut mennä paremminkin.
– Oli vähän teknisiä ongelmia kameran kanssa. Äänet kuuluivat hyvin, mutta ihmiset kertoivat seuraavansa messua kyljellään tai kääntäneensä läppärin sivuttain. Onneksi huumorintajua riitti. Harjoitus tekee mestarin, Valve-Tuominen myhäilee.
Itse messu sujui hienosti ja turvaohjeita noudattaen. Ehtoollispöytään otettiin vain muutama seurakuntalainen kerrallaan, mikä hieman pidensi messua. Niinpä seuraavalla kerralla otetaan opiksi ja lyhennetään messua. Kirkkokahvit nautittiin pihalla.
Vahtimestari Pekka Puosi laski sisääntulijoiden määrää Olarin kirkon ovella.
Olarissa oli käytössä ehtoollispleksi
Olarin seurakunnassa oli käytössä seurakunnan oman papin Antti Kruusin suunnittelema ehtoollispleksi ehtoollista jakavan papin ja ehtoolliselle tulevien seurakuntalaisten välissä. Paikalla oli 61 seurakuntalaista ja seitsemän henkilökuntaan kuuluvaa.
– Pleksi toimi hyvin. Pystyimme katsomaan ihmisiä silmiin ja jakamaan ehtoollisen turvallisesti. Kehotimme pesemään kädet jo kirkkoon tullessa. Ehtoollisen jakoa ennen oli vielä käsidesipulloja, ja itse käytin käsidesiä aina, jos käteni ehtoollista jakaessa kosketti ehtoollisella kävijään, pappi Tapio Suontakanen kertoo.
Hänen mukaansa moni ehtoollisella käynyt oli liikuttunut ja jotkut kyynelehtivät. Niin paljon messua ja yhteistä ehtoollista oli odotettu. Häntä itseään hieman jännitti etukäteen, kun edellisestä messusta, jossa oli seurakuntalaisia paikalla, oli niin pitkä aika.
– Tuntui mahtavalta päästä ihmisten eteen ja huomata, että väkeä oli hienosti paikalla. Virret lauloimme turvallisuussyistä monisteista, vaikka se ei kovin ekologista ole. Kirkkokahveja ei Espoossa vielä järjestetä, Suontakanen kertoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ehtoolliselle pääsee taas – seurakunnat ovat keksineet luovia tapoja jakaa ehtoollista koronarajoituksia noudattaen
AjankohtaistaJotkut seurakunnat vaativat etukäteisilmoittautumista, osa pitää useita pieniä tilaisuuksia.
