Vamoksesta on tullut Rene Långströmille tärkeä paikka.
Tervetuloa päihdevieroittujien ja paperittomien Helsinkiin – ”erityisen vihattu romani” Rene Långström alkoi käyttää huumeita 12-vuotiaana
Helsingin diakonissalaitos auttaa elämänsä suuntaa etsiviä nuoria. Puolet Vamoksessa olleista nuorista päätyy koulutukseen tai työelämään, ja se säästää yhteiskunnalta paljon rahaa.
Rene Långström, 30, käytti vielä puolitoista vuotta sitten huumeita, oli käyttänyt jo 16 vuoden ajan.
Långströmin koulunkäynti loppui peruskoulun kuudennella luokalla. Hän vietti nuoruutensa klubeilla Tukholmassa.
Långström sanoo olevansa ”erityisen vihattu romani”, sillä hän on homo. Hän oli koulukiusattu, ja häntä on puukotettu.
Hän oli ”masentunut ja lopussa”, kun hän astui sisään Helsingin Diakonissalaitoksen nuorten Vamoksen ovesta. Muutos ei tapahtunut heti, mutta pian hän huomasi, että hänestä todella välitettiin.
– Elämänarvoni ovat muuttuneet. Olen nyt kamoista puhdas. Peruskoulusta oli 49 kurssia tekemättä, nyt enää kaksi. Täällä on ihania opettajia, ei mitään pomottavia boss-ihmisiä. Kerran soitin iltayhdeksältä opettajalle. Hän jutteli kanssani kaksi tuntia. Täällä ihmiset eivät katso vinoon, vaan saan olla mitä olen, Långström kertoo.
Aiemmin hän piti ihanneammattinaan baarimikkoa. Nyt hän ajattelee, ettei jaksa kuunnella jumputusta, vaan haluaa opiskella asiointitulkiksi. Se vaatii vaivannäköä, mutta Långström on saanut itseluottamusta.
– Kiitos Jumalalle, että on olemassa tällainen paikka! Tänne tulo oli elämäni käännekohta. Valmentajat luottavat, tukevat ja välittävät, Långström kiittää ja harmittelee ainoastaan sitä, että kohta koulu loppuu.
Jokainen autettu nuori tuo yhteiskunnalle ison säästön
Vamos auttaa 16–29-vuotiaita nuoria, joilla on vaikeuksia elämänhallinnassa: arjessa pärjäämisessä, psyykkisessä hyvinvoinnissa, koulunkäynnissä, työelämään pääsyssä, raha-asioissa, asumisessa.
Suomessa on arviolta 60 000 nuorta, jotka ovat työelämän ja koulutuksen ulkopuolella. Heistä noin 20 000:lla on niin vaikea tilanne, että he tarvitsisivat Vamoksen kaltaista tukea. Siinä jokainen nuori saa henkilökohtaisen valmentajan. Sen lisäksi heillä on mahdollisuus intensiiviseen ryhmätoimintaan.
Vamos toimii Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla sekä viidellä muulla paikkakunnalle. Kymmenen vuoden aikana apua on saanut yli 10 000 nuorta, viime vuonna 2 342. Viime vuonna toiminnassa mukana olleista nuorista 86 prosenttia koki elämänsä muuttuneen paremmaksi.
Diakonissalaitoksella on laskettu, että kun puolet Vamoksessa olleista nuorista päätyy koulutukseen tai työelämään, se tarkoittaa yhteiskunnalle yhtä nuorta kohti 290 000 euron säästöä seuraavan neljänkymmenen vuoden aikana. Ihmisarvon puolustaminen on siis taloudellisestikin kannattavaa.
Toiminnan ei tarvitse olla kauhean suurta ja näyttävää ollakseen muutosvoima.
- Ryhmänvetäjä Kaisu Treiman
Breikki-yksikössä Alppikadulla käyvät opiaattiriippuvaiset. He saavat siellä korvaushoitoa, joka vähentää huumeriippuvuudesta aiheutuvia haittoja. Samalla Breikki antaa heille yhteisön sekä ammattilais- ja vertaistukea.
Bobby kertoo käyttäneensä huumeita koko aikuisikänsä. Korvaushoidon ja saamansa tuen avulla hän on välttynyt vankilakierteeltä. Breikissä on monenlaista harrastustoimintaa ja ystäviä.
– Tämä yhteisö on minulle tärkeä. En käytä alkoholia, eikä minun siksi ole tarvinnut yöpyä Kisahallissa. Nykyään en liiku edes metrossa ilman lippua, niin kunnollista elämää vietän, Bobby kertoo.
Pyykinpesu ja keskusteluapu tuovat paperittomille toivoa
Marginaalin marginaalissa yhteiskunnassamme ovat kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet tai muuten paperittomiksi joutuneet maahanmuuttajat. Heitä auttavat Suojattomat-yhteisöhanke ja päiväkeskus, joka tarjoaa paperittomille toimettomuuden ja pelonsekaisen odottelun sijaan yhteisöllistä toimintaa ja tukea. Paperittomat ovat nimenneet keskuksen arabian kielellä Al-Amaliksi eli toivoksi.
Päiväkeskuksen sijainti on viranomaisten tiedossa, mutta esimerkiksi poliisit kunnioittavat keskuksen toimintaa ja antavat sen toimia rauhassa. On tärkeää, että paperittomilla on paikka, jossa he voivat pestä pyykkiä, käydä suihkussa ja syödä sekä saada keskusteluapua ja käytännön tukea asioidensa hoitamiseen.
Päiväkeskuksessa käy päivittäin 25–30 paperitonta. He eivät uskalla puhua elämäntilanteestaan toimittajan kanssa, joten yhteisötyöntekijät Anne Hammad ja Hayder Aljouranj kertovat asioista heidän puolestaan.
Heidän mukaansa joukossa on monenlaista väkeä. On niitä, joilla on vielä uusi turvapaikkahakemus vireillä. Osa elää paperittomana Suomessa, koska ei uskalla palata sotaa käyvään lähtömaahansa. Toisia ei voida pakolla palauttaa, koska lähtömaa eli Irak kieltäytyy ottamasta palautusta vastustavia vastaan.
Sitten on Suomessa jo pitkään asuneita somalialaisia, jotka ovat yhtä aikaa virallisesti kuntalaisia ja paperittomia. Jopa kokonaiset perheet Suomessa syntyneine pienine lapsineen ovat tyhjän päällä, koska Suomi lakkautti humanitaariset oleskeluluvat vuonna 2016.
Ihmiset elävät kaupungin myöntämällä tarveharkintaisella pienellä sosiaalituella tai tekevät pimeitä töitä. He asuvat tuttavien luona. Moni joutuu tavalla tai toisella hyväksikäytetyksi. Tämän joukon koko kasvaa, mahdollisesti useisiin tuhansiin, kun vielä kesken olevat turvapaikkapäätökset ratkaistaan.
Yksi kolmesta D-asemasta, kansalaistoiminnan paikasta, sijaitsee Kontulan metroaseman yläpuolella.
D-asemalla ihmiset ideoivat itse mielestään toimintaa
Kontulan ostarilla sijaitsee D-asema. Niitä on Helsingissä kolme. Ne ovat kansalaistoiminnan keskuksia ja matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja, joiden idea on olla kaikille avoin ”diagnoosivapaa vyöhyke”. Niissä luotetaan ihmisiin ja annetaan heille vastuuta itse ideoida ja järjestää mielestään toimintaa.
– Olen Kontulan kansalainen ja ruohonjuuritason aktivisti. Olen ajan kuluessa juurtunut tänne Kontulaan ja oppinut näkemään, että tämä on vireä paikka, ei mikään nuhjuinen lähiö. Olen ollut D-asemalla mukana monin tavoin. Toiminnan ei tarvitse olla kauhean suurta ja näyttävää ollakseen muutosvoima, sanoo Kaisu Treiman, joka vetää asemalla kokoontuvaa sateenkaariväen päihdekuntoutujien ryhmää.
"On hölmöläisen hommaa kasvattaa paperittomien joukkoa"
Helsingin diakonissalaitos toivoo tulevalta hallitukselta erityisesti sitä, että haavoittavassa asemassa elävien nuorten ja maahantulijoiden tilanteeseen haettaisiin ihmisarvoisia ratkaisuja.
Nuorten hyvinvoinnin parantamiseen Diakonissalaitoksella on kuuden kohdan ohjelma. Sillä pyritään muun muassa vähentämään koulutuksesta ja työelämästä pudonneiden nuorten määrää, parantamaan mielenterveys- ja päihdepalveluja ja poistamaan nuorten asunnottomuus.
Maahanmuuttopolitiikkaan Diakonissalaitos kaipaa rohkeutta tehdä sekä ihmisarvoa että Suomen taloudellista hyvinvointia tukevia päätöksiä – eivätkä nämä asiat ole sen mukaan ristiriidassa. Maahantulijoiden kunnollinen kotouttaminen ja työllistäminen kannattavat.
Diakonissalaitos kasvattaisi Suomen pakolaiskiintiötä, palauttaisi humanitaarisen oleskeluluvan uudestaan käyttöön, helpottaisi maahantulijoiden työllistymistä ja haluaisi poistaa romanikerjäläiset kaduilta työllistämällä heitä sekä Suomessa että lähtömaissa.
– Paperittomien tilanteen helpottamiseksi pitäisi korjata kaksi asiaa: helpottaa työlupien saantia ja palauttaa humanitaarinen oleskelulupa, sanoo Helsingin Diakonissalaitoksen toimialajohtaja Marja Pentikäinen.
Miksi tällaiset toiveet hallitusohjelmaan, Diakonissalaitoksen toimialajohtaja Marja Pentikäinen?
– Toiveitamme yhdistävät ihmisarvo ja ihmisoikeudet. Ne liittyvät siihen, millaisen yhteiskunnan haluamme ja mihin olemme kansainvälisesti sitoutuneet.
Pentikäisen mukaan Suomen maahanmuuttopolitiikasta puuttuu tällä hetkellä johtajuus. Viranomaiset ja ministeriöt pallottelevat vastuuta toisilleen ja toiminta on linjatonta, jopa vastuutonta.
– Eivät Suomen vetovoimatekijät ole ollenkaan niin suuria kuin poliitikot ovat meille kertoneet. Nyt linjaa on kiristetty niin, että monien ihmisten tilanne on täysin epäinhimillinen. On yhteiskunnalle haasteellista ja jopa vaarallista, että täällä on tuhansia pattitilanteessa olevia ihmisiä. Heitä ei käytännössä voida palauttaa kotimaahansa, ja nyt he elävät täällä paperittomina.
Pentikäisen mukaan poliitikot ovat pelotelleet ihmisiä. Kun Suomen kaltaisessa demokraattisessa maassa on väläytetty jopa auttamisen kriminalisointia, se on käsittämätöntä.
– Paperittomien tilanteen helpottamiseksi pitäisi korjata kaksi asiaa: helpottaa työlupien saantia ja palauttaa humanitaarinen oleskelulupa. Emme ajattele, että jokainen tänne tullut on turvapaikan tarpeessa. Jos turvapaikan tarvetta ei ole, ja asia on kunnolla tutkittu, hakija voidaan palauttaa kotimaahansa. Mutta jos ihmisiä ei kotimaan kielteisen kannan takia voida palauttaa tai sotatilanne estää sen, on hölmöläisen hommaa kasvattaa paperittomien joukkoa täällä meillä ihan itse.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Päihderiippuvaisten parissa työskentelevä pappi Jenni Tuulensuu toivoo käyttöhuoneita Suomeen – ”Joillakin on se kokemus, että Jumala on hylännyt”
Hyvä elämäSininauhasäätiö-konsernin pappi on kiitollinen siitä, että huumekuolemien kasvusta ja niiden ehkäisystä viimein puhutaan.
