Oliver, Hilda, Jenna, Pinja ja Elias asuvat, käyvät päiväkotia tai koulua ja harrastavat pääkaupunkiseudulla.
”Toivoisin, että aikuiset muistaisivat, millaista on olla lapsi tai nuori” – Viisi pääkaupunkiseudulla asuvaa lasta kertoo, millaista heidän elämänsä on
Tilastojen mukaan suurin osa lapsista on tyytyväisiä elämäänsä. Oliver, Hilda, Jenna, Pinja ja Elias kertovat kaikkein tärkeimmistä asioistaan ja siitä, mistä he unelmoivat.
Viime vuoden lopussa, ensimmäistä kertaa perhetilastoinnin historiassa, Suomessa oli alle miljoona lasta. Tarkalleen alaikäisiä lapsia ja nuoria oli tilastointihetkellä 992 502.
Alle 15-vuotiaita oli koko maan väestöstä 15 prosenttia.
Helsingin väestöstä alle 15-vuotiaita oli 14 prosenttia. Espoossa heitä oli 19 prosenttia, Vantaalla vajaat 18 prosenttia ja Kauniaisissa noin 17 prosenttia.
Vuonna 2023 kaikista Suomen perheistä 38 prosenttia oli lapsiperheitä, ja niistä yleisin perhetyyppi oli aviopari ja lapsia.
Suomen vieraskielisestä väestöstä reilusti yli puolet asui Uudellamaalla. Näistä vieraskielisistä joka neljäs oli alle 20-vuotias, ja heistä joka toinen oli syntynyt Suomessa.
Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului viime vuonna noin 64 prosenttia suomalaisista.
Suositut lasten nimet tulevat edellisiltä sukupolvilta
Noin puolet suomalaisista lapsista kastetaan. Pääkaupunkiseudulla kasteprosentti on alhaisempi kuin muualla maassa. Helsingissä vuonna 2023 syntyneistä lapsista kastettiin 39 prosenttia, Espoossa 41 prosenttia, Vantaalla 40 prosenttia ja Kauniaisissa 55 prosenttia.
Lapsille annetaan nyt nimiä, jotka tulevat noin sadan vuoden takaa. Suosittuja ovat myös persoonalliset etunimet. Vanhemmat antavat mielellään lapsilleen myös nimiä, joita on helppo käyttää ulkomailla.
– Äiti on kertonut, että Oliverille haluttiin antaa kansainvälisempi nimi, sillä tämän isä on kotoisin Espanjasta. Oliver tuntui sopivan hyvin sekä Espanjaan että Suomeen, kertoo Oliverin isäpuoli Arto Saastamoinen.
Oliver on viime vuosina ollut yksi suosituimmista poikien etunimistä. Oliver-nimen sai 14 122 lasta vuosina 2010–2024. Muita suosittuja poikien etunimiä ovat Elias ja Onni. Tyttöjen etunimistä suosituimpia ovat olleet Sofia, Olivia ja Aino.
Oliver oppi kirjoittamaan oman nimensä jo kolmivuotiaana. Kuvassa hän piirtää kälkätintä.
Oliver, 7
”Aloitin ensimmäisen luokan syksyllä, ja tykkään käydä koulua. Osaan jo lukea pieniä sanoja. Oman nimeni olen osannut kirjoittaa kolmivuotiaasta lähtien. Kaikkein kivoin aine koulussa on matematiikka. Tykkään siitä, koska siinä saa tehdä tehtäviä. Pidän myös välitunneista, koska silloin leikin Benjaminin ja Violan kanssa.
Perheeseeni kuuluvat äiti, isäpuoli ja Pulla-koira. Minusta on kivaa leikkiä Pullan kanssa, ja joskus käyn äidin kanssa lenkittämässä Pullaa. Syksyllä Pulla täytti kolme vuotta, ja teimme sille synttärikakun nakeista. Pulla tykkäsi siitä.
Kuukausi sitten meille tuli kaloja. Meillä on mustatetroja, kirsikkabarbeja, miljoonakaloja ja ruusutetroja. Annan niille ruokaa joka päivä kello kuusi illalla.
Kerran viikossa harrastan salibandya. Lisäksi käyn seurakuntatalolla laulamassa kuorossa. Valitsin nämä harrastukset, koska haluan harrastaa samoja harrastuksia kuin kaverini.”
Kiva harrastus edistää lasten ja nuorten hyvinvointia
Suomalaisista lapsista ja nuorista suurin osa kokee itsensä hyvinvoiviksi. Vuonna 2023 julkaistun Kouluterveyskyselyn mukaan 4.–5.-luokkalaisista pojista 90 prosenttia ja saman ikäisistä tytöistä 81 prosenttia on tällä hetkellä tyytyväinen elämäänsä.
Tyytyväisyys laskee iän myötä. 8.–9.-luokkalaisista pojista 79 prosenttia ja tytöistä vain 54 prosenttia kertoo olevansa tyytyväinen elämäänsä.
Kivat harrastukset edesauttavat hyvinvointia ja vaikuttavat arjen jaksamiseen.
– Olen saanut kuoroharrastuksesta elämääni naurua, esiintymiskokemuksia ja rohkeutta ilmaista itseäni. Lisäksi olen saanut uusia tuttavuuksia ja ystäviä, joiden kanssa vietän aikaani muutenkin, kertoo vantaalainen Jenna, 15.
Vuoden 2022 Valtakunnallisen koululaiskyselyn mukaan 85 prosentilla koululaisista on mieluisa harrastus. Kyselyyn vastasi sekä ala- että yläkoululaisia.
Yläkoululaiset tavoittelevat hieman useammin harrastamisella hyvinvointia, alakoululaiset taas taitojen kehittymistä.
Yläkoulun tyttöjen ja poikien toiveharrastusten ykkönen oli kuntosali. Alakoulun tyttöjen ykköstoiveharrastus oli ratsastus ja poikien jalkapallo tai futsal.
Laulaminen ja pianon soittaminen ovat Jennalle tapoja ilmaista itseä. Musiikki auttaa myös rentoutumaan silloin, kun elämä on kiireistä.
Jenna, 15
”Lähdin tänä syksynä erään ystäväni houkuttelemana mukaan isoskoulutukseen. Olemme opetelleet kaikenlaista ryhmänjohtotaidoista tunnetaitoihin ja niin edelleen.
Seurakunnan kuoroon liityin samana vuonna, kun aloitin peruskoulun. Nykyään laulan seurakunnan neljän hengen Aurinkotanssi-lauluyhtyeessä.
Silloin, kun minulle jää vapaa-aikaa koululta ja harrastuksilta, soitan pianoa ja vietän aikaa kavereiden kanssa. Tykkään tosi paljon myös lukemisesta. Aloitin Harry Pottereista 8–9-vuotiaana. Sen jälkeen olen lukenut ihan kaikkea: fantasiaa, dystopiaa, romantiikkaa sekä tieto- ja tieteiskirjallisuutta. Minuun ovat tehneet suuren vaikutuksen muun muassa Angie Thomasin Viha, jonka kylvät ja E. Lockhartin Me olimme valehtelijoita -kirjasarja.
Minusta on myös kivaa kirjoittaa erilaisia tekstejä runoista pidempiin kirjoituksiin. Nautin siitä, kun saan muotoiltua paperille omia havaintojani. Kirjoittamani tekstit ovat eräänlaisia omakuvia.
Joskus tuntuu, että maailma on vähän liian kiireinen paikka, ja koko ajan pitää mennä ja tulla ja antaa itsestään sata prosenttia. Sitten tulee väsähdys, ja on pakko karsia omaa kalenteria ja levätä, kunnes patterit ovat taas täynnä.
Aikuisilta toivoisin, että he muistaisivat, millaista oli olla lapsi ja nuori, ja että he kohtelisivat meitä tasa-arvoisesti. Meissä on paljon potentiaalia, energiaa ja uusia ideoita. Toivoisin, että aikuiset todella kuuntelisivat meitä.”
Digimaailma on erottamaton osa lasten ja nuorten elämää
Mannerheimin lastensuojeluliiton tekemän Nuorten mediankäytön kysely 2024 mukaan noin 70 prosenttia kyselyyn vastanneista nuorista käytti sosiaaliseen mediaan tai pelaamiseen yli kolme tuntia päivässä.
Älypuhelinta käytti Tilastokeskuksen mukaan 10 vuotta täyttäneistä 99 prosenttia jo vuonna 2017.
Huoli lasten puhelimen liikakäytöstä on yhteiskunnallinen. Hallitus harkitsee puhelinten käytön kieltämisen kouluissa poikkeustapauksia lukuun ottamatta.
Viimeisen parin vuoden aikana älykellot ja perinteiset puhelimet ovat yleistyneet myös pienimmillä koululaisilla, kertoo Mannerheimin lastensuojeluliiton digiasiantuntija Ville Välikangas.
Myös peruskoulun ensimmäistä luokkaa käyvillä helsinkiläisillä Oliverilla ja Hildalla, 7, on käytössään älykellot. Niiden välityksellä he pitävät yhteyttä perheeseensä.
– Tykkään lähettää viestejä ja emojihymioitä äidille ja Artolle, Oliver kertoo.
– Soitan sillä kavereille, äidille, mummalle, ukille ja tädille, Hilda sanoo.
Nuoret viihdyttävät itseään digilaitteilla
Helsinkiläinen Pinja, 14, pitää yhteyttä vanhempiinsa ja ystäviinsä sosiaalisen median välityksellä. Eniten hän käyttää Snapchat-sovellusta, jolla voi lähettää kuvia ja tekstimuotoisia viestejä.
– Lähetän snäppejä kavereille vähän joka tilanteesta. En muista tarkkaa snapscoreani, mutta kyllä se on lähempänä 200 000. Joillakin kavereillani se on yli miljoona, Pinja kertoo.
Snapscore kertoo, kuinka monta kuvaa ja viestiä sovelluksella on lähetetty ja vastaanotettu.
Lapset ja nuoret käyttävät digilaitteita myös muuhun kuin yhteydenpitoon.
– Yläkouluikäisillä yleistä on itsensä viihdyttäminen, eli videoiden ja sarjojen katsominen tai pelaaminen, Ville Välikangas kertoo.
Alakouluikäisten digilaitteiden käyttöä vanhemmat rajaavat enemmän, joten nämä käyttävät digilaitteita myös luovempiin harrastuksiin.
Oliverista on mukavaa kuvata padilla videoita omista piirustuksista ja askarteluista. Hilda taas saattaa välillä piirtää ja värittää tietokoneella.
Mannerheimin lastensuojeluliiton kyselyn mukaan vain 45 prosenttia nuorista kokee, että hallitsee netin ja puhelimen käytön hyvin.
Koirat ovat Hildan mielestä söpöjä, mutta hän pitää myös kissoista. Hildan koira, Olga, on sekarotuinen.
Hilda, 7
”Minulla on 11-vuotias koira, Olga. Se on sekarotuinen. Koirat ovat tosi söpöjä, mutta tykkään myös kissoista. Ystävilläni Noomilla ja Oodalla on kissoja. Käyn välillä katsomassa niitä.
Olen ensimmäisellä luokalla, mutta en oikein tykkää käydä koulua. Koulun jälkeen käyn seurakunnan järjestämässä iltapäiväkerhossa.
Kerhon jälkeen minusta on kiva leikkiä kolmivuotiaan pikkusiskoni, Alinan, kanssa Ryhmä Hauta. Minulla on Ryhmä Hau -hauvaunu ja -vahtitorni. Lempihahmoni Ryhmä Haussa on poliisikoira Vainu. Joskus katsomme Pikku kakkosta ja Netflixiä.
Sunnuntaisin käyn uimakoulussa. Opimme siellä viimeksi kaksi erilaista tähtikelluntaa ja rakettikelluntaa, jossa pitää olla tikkusuorana. Opettelimme myös kilpikonnakelluntaa.
Tärkeitä asioita minulle elämässä ovat äiti ja kaverit.”
Arjen yksinäisyys on lasten suurin huolenaihe
Vaikka iso osa lapsista ja nuorista voi hyvin, on olemassa myös joukko heitä, jotka voivat huonosti.
Yleisin Mannerheimin lastensuojeluliiton palveluihin tulevien yhteydenottojen syy on jo vuosikymmenten ajan ollut arjessa koettu aikuisen kaipuu ja yksinäisyys, kertoo liiton auttavien palvelujen päällikkö ja pari ja perhepsykoterapeutti Tatjana Pajamäki.
Arjen yksinäisyyttä kokevat etenkin alakouluikäiset.
– Syy on osin rakenteellinen. Alakoululaisilla on lyhyet koulupäivät, ja monet vanhemmat käyvät töissä. Osa lapsista pärjää yksin, osa ei.
Pajamäki ei syytä tilanteesta vanhempia. Ratkaisu voisi olla esimerkiksi harrastusten sijoittaminen koulupäivien yhteyteen tai iltapäivätoiminnan ulottaminen myös 3.–6.-luokkalaisille lapsille.
Asiaan liittyy Pajamäen mukaan myös suomalaisen kulttuurin yksin pärjäämisen arvostus.
Yksinäisyyttä kokevat myös lapset ja nuoret, joilla on haasteita vertais- ja kaverisuhteissa. Nämä Mannerheimin lastensuojeluliiton palveluihin yhteyttä ottavat ovat yleensä 9–22-vuotiaita
– Tunne siitä, että ei tule hyväksytyksi omanikäisten joukossa vaan on ulkopuolinen ja yksinäinen, on voimakas mielenterveyttä uhkaava tekijä. Joillakin voi olla taustalla myös kiusaamiskokemuksia, Tatjana Pajamäki sanoo.
Oma mielenterveys huolettaa nuoria
Huoli omasta mielenterveydestä on myös yleinen syy yhteydenottoon.
Rahahuolet nousevat silloin tällöin esiin keskusteluissa lasten ja nuorten kanssa.
– Yhteydenottaja saattaa pelätä esimerkiksi sitä, onko perheellä rahaa ruokaan kuun loppuun saakka, tai hän kertoo, että on joutunut luopumaan tärkeästä harrastuksestaan rahapulan vuoksi.
– Julkisessa keskustelussa kuulee usein sanottavan, että Suomessa jokaisella lapsella on älypuhelin. Meihin ottaa yhteyttä myös lapsia, jotka jakavat sisaruksensa kanssa saman puhelimen.
Monet auttavat tahot ovat tällä hetkellä ruuhkautuneet. Tämä saattaa helposti johtaa virheelliseen päätelmään siitä, että lapset ja nuoret osaavat hankkia itselleen apua. Todellisuudessa monia palveluita käyttävät usein samat nuoret.
Tatjana Pajamäen mukaan on olemassa paljon lapsia ja nuoria, jotka tarvitsisivat tukea, mutta eivät tiedä, mistä apua voi hakea.
– Mitä pienemmästä lapsesta on kyse tai mitä huonompivointinen lapsi on kyseessä, sitä vaikeampaa hänen on hakea apua tai kynnys avunhakemiseen on liian korkea.
– Lisäksi on olemassa lapsia ja nuoria, joilta puuttuu luottamus mielenterveyden tuki- ja hoitopalveluihin. Tavallista on, että lapsi tai nuori ei hakeudu tuen piiriin, koska vanhempi on sitä vastaan. Lasten ja nuorten palveluissa onkin tärkeää rakentaa luottamusta myös vanhempiin.
Pinja tähtää ammattilaisjalkapalloilijaksi. Toiveissa on pelata Liverpoolissa jonain päivänä.
Pinja, 14
”Innostuin jalkapallosta pari vuotta sitten, kun katsoin naisten jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuja. Meillä oli tuolloin myös liikunnassa miesopettaja, ja pelasimme usein jalkapalloa. Huomasin, että olen siinä yllättävän hyvä, vaikka en olekaan harrastanut sitä. Niinpä kävin muutamissa jalkapallotreeneissä ja halusin aloittaa jalkapalloharrastuksen. Pelaan tällä hetkellä HJK:ssa.
Olen saanut jalkapallon kautta paljon uusia kavereita. Jalkapallo on opettanut minulle, että aina ei voi voittaa, ja tärkeintä on pelata hyvin. Silloin kun pelaa hyvin, ei haittaa, vaikka häviäisimme 10–0. Jos taas pelaan huonosti, minua harmittaa koko muun joukkueen puolesta. Jos häviö ärsyttää, siitä pääsee yli käymällä lenkillä tai olemalla kavereideni Sohvin ja Sashan kanssa ja kuuntelemalla rappia, kuten Knucksia tai J. Colea.
Ennen jalkapalloa harrastin kymmenen vuoden ajan erilaisia tanssilajeja, kuten balettia, show- ja nykytanssia, lattareita ja hiphopia sekä akrobatiaa. Harjoituksia oli seitsemänä päivänä viikossa. Nyt jalkapalloharkkoja on kolme kertaa viikossa. Käyn myös treenaamassa itsekseni kentällä. Haluan kuitenkin pitää harjoitusmäärän kohtuullisena.
Aikuisilta toivoisin, että he antaisivat lapsille mahdollisuuksia harrastaa mahdollisimman paljon ja erilaisia asioita.”
Iso osa nuorista uskoo, että he voivat toteuttaa unelmansa
Unelmoiminen on nuorille tärkeää, käy ilmi Lasten ja nuorten säätiön tekemästä Nuorten unelmat 2024 -selvityksestä. Eniten yläasteikäiset unelmoivat matkustamisesta ja harrastuksista sekä rahasta, urasta ja tulevaisuuden työpaikasta.
Yläluokkalaisista poikien haaveet olivat muita sukupuolia kunnianhimoisempia ja tähtäävät muita useammin menestykseen. Tyttöjen unelmat olivat maltillisempia, ja he olivat unelmoijina epävarmempia kuin pojat.
Muunsukupuolisten unelmat liittyivät muita useammin ulkonäköön, mielenterveyteen ja fyysiseen terveyteen.
Pinja unelmoi, että kymmenen vuoden päästä hän pelaa jalkapalloa ulkomailla hyvässä joukkueessa.
– Liverpool on ykköstiimi, mutta myös FC Barcelona on hyvä. Siinä sivussa kävisin myös yliopistoa.
Jos haave jalkapallourasta ei toteudu, Pinja haluaisi olla lentäjä.
Unelmiensa saavuttamiseen uskoi 63 prosenttia nuorista. 28 prosenttia nuorista näki suurimmaksi unelmien saavuttamisen esteeksi epävarman tulevaisuuden ja 23 prosenttia ei uskonut omiin kykyihinsä. Muunsukupuolisilla mielenterveys nousi esiin muita enemmän unelmien esteenä.
– Minua huolettaa hieman se, kuinka kouluasiat sujuvat. Uskon, että jos ne menevät hyvin, siitä lähtee hyvä tulevaisuus, Pinja sanoo.
Muut lähteet: Uudenmaan liiton erityisasiantuntija Johannes Heralan haastattelu, Tilastokeskus ja Kirkontilastot.fi.
Eliaksen mielestä aikuisten pitäisi leikkiä ja rakennella enemmän lasten kanssa.
Elias, 5
”Isona minusta tulee palomies. En halua ajaa paloautoa, vaan suihkuttaa vesitykillä vettä.
Haluan palomieheksi, koska olen nähnyt pelastajia Ryhmä Hau ja Palomies Sami -ohjelmissa. Kävimme kerran mummini ja pikkuveljeni Aarnin kanssa Suomenlinnan paloasemalla. Ensin katselimme paloautoa kaukaa, mutta sitten palomies kysyi, haluaisinko mennä istumaan auton kyytiin. Menin!
Lempileluni on iso paloauto. Paloasema on kerrossängyn alla. Lisäksi minulla on pieniä paloleluja, kuten paloautoja, -helikoptereita ja -veneitä. Niitä on yhteensä 12. Minulla on myös legopaloauto ja -helikopteri.
Perheeseeni kuuluvat äiti, iskä ja pikkuveli. Lemmikkieläimiä meillä ei ole, koska iskä on allerginen.
Päivät olen päiväkodissa. Illalla tykkään rakennella iskän kanssa legoilla ja leikkiä Aarnin kanssa.
Aikuisten pitäisi leikkiä ja rakennella enemmän lasten kanssa. Tykkään sellaisista aikuisista.”
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Olemme empaattisia ja pehmeitä, mutta samaan aikaan hirveän löysiä” – Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen muistuttaa, että hyvä kasvatus on muutakin kun mahdollistamista
Hyvä elämäEriarvoistuminen ja syrjintä osuvat kipeästi lapsiin ja nuoriin. Meillä on kuitenkin viisaus ja taito parantaa maailmaa, uskoo lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen.
