Sofia Majanen, Emilia Vuorela ja Elisa Muraja ovat tyytyväisiä päätöksestään hakea kirkkoon liittyville opiskelualoille.
”Vakaumuksesta ei pitäisi hakiessa tehdä kynnyskysymystä” – Kirkollisia aloja opiskelevat kertovat, millaista oppilaitoksissa on opiskella
Elisa Muraja, Sofia Majanen ja Emilia Vuorela opiskelevat kukin kirkkoon liittyvää alaa. Aloille pitäisi heidän mukaansa hakea ennakkoluulottomasti ja muistaa, että työllistyä voi muuallekin kuin kirkkoon.
Tuulenpuuskat ovat Oodin keskustakirjaston kohdalla niin kovat, että valokuvien ottaminen tuntuu ajoittain hankalalta. Elisa Muraja on pukeutunut lempiväriinsä purppuraan.
– Hain opiskelemaan teologiseen sen takia, että saisin käyttää tätä väriä enemmän, hän vitsailee.
Muraja aloittaa toisen opiskeluvuotensa Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Sitä ennen hän on opiskellut myös vaatetusalan artesaaniksi. Teologiseen hän haki opiskelemaan, koska ajatus oli pyörinyt hänen mielessään jo kauan.
– 15-vuotiaana minulla oli uskonnollisempi vaihe, ja harkitsin papiksi opiskelemista. Monesta syystä suunnitelmat kuitenkin menivät uusiksi. Nyt en enää tahtoisi papiksi, mutta uskontotieteet ja erityisesti hengellinen väkivalta tutkimuskohteena kiinnostavat minua erittäin paljon.
Yliopistossa ei harjoiteta uskontoa, vaan tehdään tutkimustyötä.
– Elisa Muraja
Murajan mielestä ensimmäinen opiskeluvuosi oli melko helposti järjestettävissä. Silloin muun muassa luetaan yhtä vaadituista muinaisista kielistä: Muraja itse valitsi luettavakseen latinan kielen sen yleishyödyllisyyden tähden.
– Suosikkilausahdusta minulla ei latinaksi ole, mutta ajattelen usein Philipp Melanchthonin ajatusta siitä, että kuoleman positiivinen puoli on siinä, että ei tarvitse enää kiistellä teologien kanssa. Mielestäni se kertoo siitä, että ajatukset oikeasta ja väärästä uskomisesta eivät ole uusia, hän kertoo.
Hän sanoo yllättyneensä siitä, kuinka vahvoja konservatiivia mielipiteitä yliopiston opiskelijoilla on edelleen nähtävillä. Hänen mielestään ihmisillä saa olla erilaisia vakaumuksia, kunhan niitä ei opeta silloin, kun niiden aika ei ole.
Muraja haluaisi työllistyä tutkijana, mutta tiedostaa, että ala on vaikea. Hän kuitenkin luottaa siihen, että töitä löytyy jostakin.
Elisa Muraja sanoo yllättyneensä yliopisto-opiskelijoiden konservatiivisista mielipiteistä.
– Akateeminen pätkätyöläisyys taitaa muutenkin olla päivän sana, hän tokaisee.
Hänen perheenjäseniään on ollut töissä kirkollisilla aloilla, mutta hakiessaan teologiseen hän joutui silti miettimään, sopisiko hän oikeanlaiseen muottiin. Hän sanoo, ettei ole yhtä uskonnollinen kuin 15-vuotiaana, jolloin olisi halunnut papiksi.
– Yliopistossa ei harjoiteta uskontoa, vaan tehdään tutkimustyötä. Toki joitakin se taas harmittaa, mutta ei kukaan kiellä heitä olemasta uskonnollinen. Tänne hakiessa kukaan ei tule kysymään sinun vakaumustasi. Teologisessa kestetään mielestäni hyvin asiallista kritiikkiä, hän kertoo.
Kirkkomusiikki voi olla myös modernia kolinaa
Sofia Majanen valmistui ylioppilaaksi vuonna 2004, minkä jälkeen hän kouluttautui elintarvikealalle. Viisi vuotta Fazerilla työskenneltyään jatkuva vuorotyö alkoi kuitenkin väsyttää. Silloin lauluopettaja kehotti hakemaan opiskelemaan kirkkomusiikkia Sibelius-Akatemiaan.
– Hän sanoi, että sinne tarvitaan hyviä hakijoita. Olen käynyt klassisen laulun tunneilla jo yli kymmenen vuoden ajan, soittanut pianoa ja laulanut kuorossa 15-vuotiaasta saakka, Majanen kertoo.
Vaikka musiikki on ollut aina mukana Majasen elämässä, joutui hän silti pyörittelemään päätöstä opiskelemaan hakemisesta melkein kahden vuoden ajan. Kyseessä olisi iso elämänmuutos päälle 30-vuotiaalle, ja Sibelius-Akatemiaan pääsy vaatisi kovaa harjoittelua.
Lopulta Majanen päätti kokeilla kirkkomusiikin alalle pyrkimistä. Rankkojen kolmipäiväisten pääsykokeiden jälkeen hän sai kuulla päässeensä opiskelemaan ensimmäisellä hakukerrallaan.
– Nykyään kirkkomusiikki on paljon muutakin kuin virsiä ja klassista musiikkia, Sofia Majanen haluaa muistuttaa.
– Opiskelemaan otetaan Helsinkiin ja Kuopioon yhteensä noin 25-30 hakijaa vuodessa. Olisin varmaan hakenut uudelleenkin, jos en olisi ensimmäisellä kerralla päässyt, Majanen pohtii.
Kesken haastattelun Musiikkitalon aulasta alkaa kuulua epämääräistä kolinaa. Majanen vilkaisee äänen suuntaan naurahtaen.
– Tuokin voisi olla kirkkomusiikkia, vähän sellaista modernimpaa kolinaa, hän huomauttaa.
– Nykyään kirkkomusiikki on paljon muutakin kuin virsiä ja klassista musiikkia. Siihen pitäisikin pyrkiä.
Opiskelut ovat tähän asti olleet mieluisia. Majanen aloittaa syksyllä kolmannen opiskeluvuotensa. Kirkkomusiikkia opiskellessaan hän pääsee muun muassa soittamaan urkuja, johtamaan kuoroa ja ottamaan laulutunteja. Majasen mielestä laulaminen on opiskeluissa parasta, mutta tulevaisuutensa suhteen hän ei sulje mitään pois.
– Kirkkomusiikin opiskelussa on se etu, että täältä voi suuntautua monelle eri alalle. Ei tarvitse ajatella, että ainoa mahdollisuus olisi mennä töihin kirkkoon. Toisaalta minusta on mukavaa, että on joku selkeä paikka, minne työllistyä, hän sanoo.
– Olen todella tyytyväinen, että olen yli 30-vuotiaana tehnyt tällaisen elämänmuutoksen.
Hakijan uskonnollista vakaumusta ei kirkkomusiikin pääsykokeissa kysytä. Majasen mielestä se onkin kaikkien oma asia
– Kirkkomusiikki on paljon muutakin kuin hengellistä musiikkia, joten tänne pitäisi hakea ennakkoluulottomasti. Vakaumuksesta ei pitäisi tänne hakiessa tehdä kynnyskysymystä, koska kyse on ennen kaikkea musiikin opiskelusta, hän toteaa
Töitä riittää niin kauan kuin on rippikoulua
20-vuotiaalla Emilia Vuorelalla on juuri ja juuri aikaa vastata haastattelukysymyksiin. Hän on vielä samana päivänä lähdössä Kaarinan seurakunnan rippileirille ohjaajaksi. Kesätyö on kohta kolmannen opiskeluvuotensa aloittavalle opiskelijalle loistavaa oman alan työkokemusta.
– Ohjaajana olo on ollut todella kivaa, vaikka oppituntien pitäminen onkin vähän jännittänyt, Vuorela myöntää.
Hän opiskelee Diakissa sosionomiksi erikoistuen kirkon nuorisotyöhön. Opiskeluiden aloittamiseen asti hän oli kiinteästi mukana kotiseurakuntansa Paimion toiminnassa. Vuorelan mukaan hän oli niin useasti rippileireillä isosena, että kirkko alkoi kiinnostaa häntä uravalintana.
Opiskelu on ollut mielenkiintoista. Keväällä Vuorela esimerkiksi opiskeli asiantuntijuusopintoja, joissa hänen mukaansa päästiin syventymään kirkon nuorisotyöhön. Eniten häntä kuitenkin kiinnostaa rippikouluissa tehtävä työ.
Kirkkomusiikkia opiskellessa ei tarvitse ajatella, että ainoa mahdollisuus olisi mennä töihin kirkkoon.
– Sofia Majanen
– Parasta rippileireillä on yhdessä oleminen. Siellä ollaan yhdessä saman asian äärellä, hän pohtii.
Vuorela valmistuu näillä näkymin jouluna 2020. Työllistymistäänkin hän on jo ehtinyt ajattelemaan.
– Tällä alalla riittää töitä niin kauan kuin nuoret käyvät rippikoulua. Tällä hetkellä nuoret kyllä käyvät yhä vähemmän rippileireillä ja kiinnostus uskonasioitakin kohtaan on tuntunut laimentuvan. Uskonto ei ole enää siistiä.
Jos sama kehitys jatkuu, Vuorelan mukaan on mahdollista, ettei nuorisotyöntekijän virkoja enää avaudu seurakuntiin. Hän pitää ajatusta huolestuttavana.
– Silloin meidän työmme annettaisiin sellaisille, joilla ei ole siihen koulutusta ja joilla on omia töitä. Olemme suorittaneet tutkinnon, jotta osaisimme tehdä töitä nimenomaan nuorison kanssa. Mutta toivottavasti tämä on vain arvailua, Vuorela sanoo.
Vuorela kertoo olevansa uskovainen, mutta se ei ole kouluun pääsemisessä velvoite. Kirkon sisäiset riidat on opiskelupiireissä koettu harmillisiksi, koska ne saavat ihmiset eroamaan kirkosta.
– Moni ihminen kuuluu kirkkoon tapakulttuurin tähden. Toisaalta toivoisin, että kirkkoon kuuluisi enemmän nuoria ihan oman vakaumuksen takia.
Hakijamäärissä muutoksia kumpaankin suuntaan
Sekä teologian, kirkkomusiikin että diakoniatyön aloilla on vuosien aikana näkynyt muutoksia hakijamäärissä. Helsingin yliopiston opintoasiainpäällikkö Anu Holvikivi toteaa, että teologisen tiedekunnan hakijamäärissä on kasvua viime vuoteen verrattuna. Hakijamäärien vaihtelut selittyvät hänen mukaansa yleensä aaltoliikkeellä, jota usealla yliopistolla on havaittavissa vuosittain.
– Se on kuitenkin totta, että kokeessa oli tänä vuonna enemmän osallistujia, kuin edellisvuosina, ja heidän tasonsa on noussut. Se tarkoittaa, että teologiseen on nyt ollut vaikeampi päästä kuin ennen, hän sanoo.
Emilia Vuorela toivoisi, että nuoria kävisi enemmän kirkossa vakaumuksensa takia.
Timo Kiiskinen työskentelee Sibelius-Akatemiassa kirkkomusiikin professorina sekä urkujen ja kirkkomusiikin aineryhmän johtajana. Hän sanoo, että kirkkomusiikin hakijamäärät ovat aina olleet pienempiä kuin esimerkiksi musiikkikasvatuksen.
Alalle hakeutuvat etupäässä sellaiset, joilla on jo pohjakoulutus ja kiinnostus alaa kohtaan. Tietoa kirkkomusiikin koulutusohjelmasta levitetään esimerkiksi musiikkiopistoille ja musiikkipainotteisiin lukioihin. Vuodesta 2013 lähtien hakijamäärät ovat pysyneet melko tasaisina.
– Vaikka joillekin saattaa tulla negatiivisia mielleyhtymiä sanasta ’kirkko’, on kirkkomusiikki kuitenkin helposti lähestyttävissä. Se ei ota kantaa niihin asioihin, joiden suhteen kirkko on jakautunut, Kiiskinen toteaa.
– Sitä paitsi kirkkomusiikin monipuolisuus on positiivinen asia. On oratorioita ja gospelmusiikkia. Toistaiseksi kirkkoa ja kulttuuria koskevat uhkakuvat, kuten klassisen musiikin väheneminen, eivät ole vaikuttaneet meihin. Tänä vuonna hakijamäärät ovat jopa vähän nousseet ja nuoria hakijoita on tullut lisää.
Olemme suorittaneet tutkinnon, jotta osaisimme tehdä töitä nimeomaan nuorison kanssa.
– Emilia Vuorela
Diakin diakonian ja kasvatuksen yliopettaja Mikko Malkavaara taas on nähnyt selvän pudotuksen oppilaitoksen hakijamäärissä erityisesti vuonna 2019. Hän arvelee, että hakijat saattavat epäillä kirkon työpaikkojen riittävyyttä tulevaisuudessa tai pudotus voi johtua kirkon yleisestä mainekriisistä.
– Monet eroavat tällä hetkellä kirkosta, vieläpä vastakkaisista syistä. Yhteiskunnan vastakkainasettelu tuntuu kirkossa voimakkaasti. Toisaalta vielä on aikaista sanoa tämän vuoden tilastoista mitään varmaan – ehkä kyseessä on tilastollinen poikkeama, hän pohtii.
– Diakiin hakiessaan ei tietenkään tarvitse kuulua kirkkoon. Tätä ehtoa ei ole myöskään kirkon tehtäviin valmistavien tutkintojen kohdalla. Kaikista Diakin opiskelijoista kirkollisen tutkinnon suorittaa yhteensä noin 30 prosenttia.
Tietoa vuoden 2019 hakimääristä kirkollisille opiskelualoille:
Vuonna 2019 Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin linjalle haki 70 henkilöä, joista 24 sai opiskelupaikan. Se on seitsemän enemmän kuin vuosi sitten. Vuodesta 2013 lähtien linjalle on hakenut noin 55–65 henkilöä vuosittain.
Teologisen tiedekuntaan haki 748 henkilöä vuonna 2019. Heistä 406 osallistui valintakokeeseen. Opiskelupaikan sai 168 henkilöä, eli 22,5 prosenttia valintakokeeseen osallistuneista.
Diakin Helsingin toimipisteeseen haki vuoden 2019 keväällä 339 henkilöä sairaanhoitajan koulutukseen, kun edellisvuonna hakijoita oli 186. Diakoniatyön koulutukseen haki 440 henkilöä, edellisvuoden määrän ollessa 789. Kirkon nuorisotyön koulutukseen haki 226 henkilöä, vuonna 2018 vastaava määrä oli 476.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Kirkossa ollaan töissä työnantajasta huolimatta, ei sen takia
PuheenvuorotTyönantajabrändin näkökulmasta kirkolla on ainakin kolme suurta ongelmaa, kirjoittaa Heikki Nenonen.
