”Viha estää näkemästä itsemme ulkopuolelle” – uskontojen edustajat, uskonnottomat, poliisi ja kansanedustajat etsivät ratkaisuja vihapuheeseen
Ylikomisario Jari Taposen mukaan sananvapautta ei välttämättä tarvitse rajoittaa lailla nykyistä enempää. Kyse on enemmänkin siitä, miten lakeja tulkitaan.
Eduskunnan Pikkuparlamentissa järjestetyssä keskustelutilaisuudessa pohdittiin keskiviikkona 11. joulukuuta sitä, miten yhteiskunnallista keskustelua riivaavasta vihapuheesta päästäisiin eroon.
Tilaisuus oli harvinaisen laajapohjainen, sillä siinä olivat mukana niin eri uskonnot kuin uskonnottomat, poliisin ja opetushallituksen edustajat ja neljä kansanedustajaa hallituksesta oppositioon. Yksi tilaisuuden järjestäjistä oli Helsingin seurakuntayhtymä.
– Olemme kansakuntana sitoutuneet vapaudesta nouseviin ihanteisiin ja periaatteisiin. Niihin kuuluu, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Jos arvostamme maatamme, olemme valmiita puolustamaan näitä arvoja, tilaisuuden avannut Suomen vapaakristillisen neuvoston puheenjohtaja Kalervo Aromäki sanoi.
Aromäen mukaan viha ja vihapuhe kumpuavat pelosta ja eletyn elämän kokemuksista.
– Vihaamme, koska joku on ensin vihannut meitä. Vihan läpi elämä näkyy harmaana ja näköalattomana. Viha estää meitä näkemästä oman itsemme ulkopuolelle. Korjaava kokemus on, että rakastamme, koska joku on ensin rakastanut meitä. Yhteiskunnassa tarvitaan palautemekanismeja, joilla korjataan asioita, Aromäki jatkoi.
Nykylait riittävät, jos niitä käytetään
Yksi tapa, jolla yhteiskunta voi puuttua vihapuheeseen, on lainsäädäntö. Silloin on hyvä huomata, että vihapuhe on yhteiskunnallista ilmiötä kuvaava käsite, ei rikoslaissa säädelty juridinen termi.
Laki säätelee asioita, jotka liittyvät jollain tavalla vihapuheeseen. Rikoslaissa on kielletty kiihottaminen kansanryhmää vastaa, uskonrauhan loukkaaminen, laiton uhkaus ja kunnianloukkaus.
Tilaisuudessa puhunut Helsingin poliisilaitoksen ylikomisario Jari Taponen arvioi Kirkko ja kaupungille, ettei sananvapautta tarvitse välttämättä lailla rajata sen enempää kuin nyt on tehty. Sananvapaus on yhteiskunnan ydinasioita. Enemmän on kyse siitä, miten lakeja tulkitaan ja käytetään.
– Tässä voi osoittaa sormella myös meihin poliiseihin, että käyttäisimme nykyistä aktiivisemmin ja tarkemmin niitä keinoja, joita meillä jo on. Kiihottamisessa kansanryhmää vastaan puhe sisältyy teonkuvaukseen ja kunnianloukkauksessa ja laittomassa uhkauksessa on koventamisperusteet olemassa. Lainsäädännön muuttaminen on sananvapauden kannalta vaikeaa, Taponen arvioi.
Tutkimusten mukaan suomalaiset nuoret aikuiset kohtaavat verkkovihaa lähes yhtä paljon kuin yhdysvaltalaiset ja paljon enemmän kuin saksalaiset. – Jari Taponen
Yhden poikkeuksen hän mahdollisesti tekisi. Maalittamiseen, jonka kohteeksi ovat joutuneet muun muassa toimittajat, jotkut papit ja virkamiehet, pitäisi pystyä puuttumaan nykyistä paremmin. Virkamiesten maalittamisesta ilmaisi tällä viikolla huolensa myös presidentti Sauli Niinistö.
– Voi olla, että olisi tarvetta muuttaa lakeja niin, että kohteen ei tarvitsisi itse lähteä ajamaan asiaa asianomistajarikoksena, vaan maalittaminen olisi yleisen syytteen alainen asia, Taponen pohtii.
Seminaarissa Taponen nosti esille sen, että vihapuhe on puhetta, joka kohdistuu erityisesti vähemmistöihin. Se ruokkii syrjäyttämistä ja eristämistä. Viharetoriikalla pyritään vahvistamaan omaa identiteettiä demonisoimalla muita. Netti ei ole vihapuheen syy, vaan keino levittää sitä.
– Tutkimusten mukaan suomalaiset nuoret aikuiset kohtaavat verkkovihaa lähes yhtä paljon kuin yhdysvaltalaiset ja paljon enemmän kuin saksalaiset. On ihmisiä, jotka lietsovat viharetoriikkaa tarkoituksella ja niitä, jotka sortuvat siihen muista syistä, esimerkiksi omien ongelmiensa takia. Usein nämä viestijät ovat myös itse vihapuheen uhreja, kiteytti Taponen.
Sara, se muslimityttö
Moninaisuuden asiantuntija Sara Salmani kertoi alkaneensa käyttää huivia, kun hän oli kymmenen. Silloin hän oli toisille lapsille vain Sara. Seuraavana vuonna hänen elämänsä muuttui yhdessä päivässä. Syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskujen jälkeen hän oli kaikille Sara, se muslimityttö.
– Kuva muslimeista muuttui ja jouduin yhtäkkiä vastaamaan kysymyksiin kaikkien kahden miljardin muslimin puolesta. Tämä kokemus johti minut tänne ja työhön, jota teen viestinnän ja markkinoinnin alalla. Haluan olla luomassa sellaista yhteiskuntaa, joka ottaa huomioon meidät kaikki sellaisena kuin olemme, Salmani sanoi.
Kuva muslimeista muuttui ja jouduin yhtäkkiä vastaamaan kysymyksiin kaikkien kahden miljardin muslimin puolesta. - Sara Salmani
Salmanin mukaan inklusiivisuus, mukaan ottaminen, ei ole luonnollinen seuraus moninaisuudesta, vaan sille pitää luoda tilaa. Jos suomalaisella nimellä tehdyistä samanlaisista työhakemuksista 400 tuo vastauksen, niin somalialaisella nimellä tehty tuo vain 99 vastausta. Yhteiskunta ei silloin ole tasavertainen.
Salmani nosti esille representaation, edustuksen merkityksen. Nuori naispääministeri tai huivipäinen naispuolinen poliisi viestivät yhteenkuuluvuutta ja kaikille yhdenvertaisia mahdollisuuksia.
Sara Salmanin mukaan moninaisuudelle pitää tehdä yhteiskunnassa tilaa.
Kansanedustajan esimerkillä on väliä
Keskustelussa oli mukana neljä kansanedustajaa eli Veikko Vallin (ps), Hussein al-Taee (sd), Iiris Suomela (vihr) ja Päivi Räsänen (kd).
Näistä Veikko Vallin nosti esille sanoi, että Suomen pitäisi rajoittaa maahanmuuttoa ja estää siten yhteiskunnan jakautumista. Vihastumisen hän näki luonnollisena tunnereaktiona. Hän kertoi itse saavansa poliittisen kentän eri laidoilta rakentavaa ja vähemmän rakentavaa palautetta. Tämä kuuluu hänen mielestään asiaan, ”kun leikkiin ryhtyy”.
Toisaalta Vallin veti rajaa siihen, että kunnianloukkaukset ja laittomat uhkaukset eivät ole hyväksyttäviä, vaan poliisiasia. Vaikka hän korosti, että kaikkien kansalaisten sanavarasto ei ole yhtä laaja ja korrekti kuin poliittisilla toimijoilla, hän totesi, että yrittää itse hillitä niin omaa kuin seuraajiensakin käyttäytymistä – toki aina onnistumatta. Kansanedustajan esimerkillä on hänestä joka tapauksessa väliä.
Hussein al-Taee palasi omiin puheisiinsa, joista keväällä nousi kova kohu. Hän totesi kirjoittaneensa muutamia vuosia sitten kommentteja, jotka voidaan tulkita vihaisiksi, alentaviksi ja toiseuttaviksi. Tämä hänen olisi pitänyt kertoa jo vaalien alla. Hänet pelasti näiltä harhapoluilta pääsy rauhanjärjestö CMI:n työntekijäksi. Siellä hän oppi löytämään ratkaisuja myötätunnolla ja dialogilla.
Päivi Räsänen kertoi nyt olevansa itse asianosainen vihapuhetutkinnassa, vaikka ei katso vihapuheeseen syyllistyneensä. Hän nosti esille vuorisaarnan, jossa Jeesus muistuttaa vihan ja solvausten seurauksista.
– Vihapuhe, jossa esimerkiksi uhataan ihmisen henkeä, voi johtaa rikoksiin. Eettinen ohje vaatii kunnioittamaan jokaisen ihmisarvoa. Samalla yhteiskunnassa on pystyttävä käsittelemään ristiriitaisia kysymyksiä, vaikka ne herättäisivät loukkaantumisen tunteita, totesi Räsänen.
Iiris Suomela nosti esille hallitusohjelman, jossa pyritään puuttumaan vihapuheeseen ja maalittamiseen. Hän korosti myös sosiaalisen median isojen yritysten vastuuta julkaisemastaan sisällöstä.
– Ei voi olla niin, että tarjotaan ihmisille valtava megafoni, ilman vastuuta siitä, miten sitä käytetään, sanoi Suomela.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Uutisanalyysi: Sananvapaus, uskonnonvapaus, kiihottaminen kansanryhmää vastaan – Päivi Räsäsen tapauksessa on kyse suurista periaatteista
AjankohtaistaUskonnonvapaus kuuluu länsimaisen yhteiskunnan peruspilareihin. Suomessa ja muuallakin Euroopassa haetaan sen rajoja vihapuheen ja terrorismin vuoksi.
